Mitä Uusi vuosi tuo
onko edessä laman suo
tuleeko kivikausi jälleen
vai jatketaanko tälleen
Itse luotan konttoriin
tilille tuleviin pennosiin
ostan niillä voita ja maitoa
ja kartutan elämisen taitoa
Sinä ystävä hyvä
jota kouraisee lama syvä
pistä rahat sveitsin tilille
tai syötä setelit kilille
Kas elämässä tässä kyllä
pitää huumorin olla yllä
ei pidä jäädä tuleen makaamaan
eikä periksi antaa tuumaakaan
onko edessä laman suo
tuleeko kivikausi jälleen
vai jatketaanko tälleen
Itse luotan konttoriin
tilille tuleviin pennosiin
ostan niillä voita ja maitoa
ja kartutan elämisen taitoa
Sinä ystävä hyvä
jota kouraisee lama syvä
pistä rahat sveitsin tilille
tai syötä setelit kilille
Kas elämässä tässä kyllä
pitää huumorin olla yllä
ei pidä jäädä tuleen makaamaan
eikä periksi antaa tuumaakaan
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vanha vuosiko se siellä
hiipii yksin metsätiellä
vauhti hiipuu hiipumistaan
tuuli yltyy puhurissaan.
Katsoo taakseen peloissaan
vanhat kengät jaloissaan,
pohja rikki, sukat kastuu
ukko-parka suohon astuu.
Koukkukeppi kädessään
nojaa siihen hädissään,
tovin matka vielä malta,
sitten vaihtuu uusi valta.
Vielä pitäis tunti jaksaa
sitten lopettelee matkaa,
uupumus jo peittää miehen
ei jää matka puolitiehen.
Taivahalla sirppi kuun
tie tää päättyy haaveiluun,
tähtiä niin paljon nään
ilon välke silmissään.
Nyt on tiensä päähän tullut
vuoden virassa jo ollut,
kaksikymment' nolla kasi
kulki siinä mukanasi.
No niin, sieltä tulee uus
pieni vuosikuuluisuus,
Hymyilee ja nostaa kättä,
tervehtien empimättä.
Uuden luvun meille tuoden
uudet kujeet, uutta luoden.
Tästä alkaa vuosi uusi
Vanha mene, kerää luusi.
Vielä nämä kaksi vuotta
vaihtaa sanaa, eikä suotta.
Vallanvaihto kestää tovin
siihen loppuu juhlat hovin.
Kiitos paljon! Tällä palstalla onkin oikeita runoilijoita! Pitää vielä lukea toiseenkin kertaan!
Kiitos kiitoksista!
Tässä timantit...
Pakkanen tehnyt on
timantin tiehen,
kuljin ja katselin
kulkua miehen.
Askellus kiireistä
kylmäkö pyytää,
kulkemaan katua
kasvoja hyytää.
Timantit loistaa
valossa lyhdyn,
katselen kauneutta
miettimään ryhdyn.
Talvi on aikaa,
lumen ja jään
askeleet kiirehtii
kotiin,, lämpimään.
Portailla vielä
mä muistan nuo
miljoonat timantit
valoa luo
osaiskin noin runoilla.Mitä se vaatii? Mielikuvitusta...?
Voi kuinka voisin kertoa sulle,
sanat vain kumpuaa jostain mulle.
Ajatus nousee, iloitsee mieli,
lämmittää sisintä runojen kieli.
Usein kun illoin mä istun hiljaa,
kuuntelen, katselen elon viljaa,
sormeni ristin ja toivon salaa,
tule nyt lapseni minua halaa.
nättiä...
Pentin runo:
Jo haihtuvi nuoruuden hetketkin pois,
ja lapsuuden retket, kuin unta ne ois.
Vanhuus kun yllättää,
Kuin syksyn ilmat nää.
Niin:
Oo kauniisti hetki mi omanas on,
vaivu oi vaivu sä muistelohon.
Kun nuoruus häipyy,
niin muistot vain säilyy.
Nuoruus sun onnes on vain.
Olavi2
Kuu, tähdet, taivaan kansi, pimeys on laskeutunut.
Monta pientä ikkunaa,
katsoo alas maailmaan.
Tuulen viima hyytävänä, poskipäihin tarttuu
Astun suojaan kuusikon
siellä tyyni olla on.
Kuulen kuusten tumman laulun, soinnuin suhisevin.
kuljen, mietteet seuraa mua,
täällä aina muistan sua.
Onko siellä missä olet, maa kuin pilven kulku,
kovin kaukana et lie
tänne aina kulkee tie.
Jos missä, niin täällä kaukana vieraalla maalla kaivataan niitä vanhoja lauluja Suomesta,
sillä nämä tämän maan laulut ja musiikki on niin erilaista, aivankuin tunteet on otettu pois, ja tahti on se pää-asia.
Mutta Suomen lauluissa ja musiikissa on myöskin
mollisävyisiä, johtuuko se siitä että kun Suomi on ollut niin paljon sodassa, ja joutuneet monetkin jättämään kotinsa, niin on kehittynyt ns. "molliluonne" Ainakin minulla on oikein molliluonne, ja monet ihmettelevät että miksi sinä tykkäät niin paljon mollikappalaista, niin minä sanon että ehkä se johtuu siitä, että kun minun pikku 10v tyttöni murhattiin raa'alla tavalla, ja vaimoni suri häntä liikaa, ja häneen tuli syöpä, ja hän kuoli, ja minä jäin tänne vieraalle paikkakunnalla ihan yksin, niin siinä se kehittyi minulle se molliluonne. Ja tykkään soitella mollilauluja. Yhdessäkin mielilaulussa
sanotaan: " Tunturin tuolle puolen,
tie minun ystävän vei,
Ja koskaan hän sieltä,
takaisin palannut ei.
Ja minä miehenä itkin sisimmässäni,
mutta kasvoni olivat silti kovat.
Mutta tämä uusi vaimoni, huomasi sen,
ja sanoi että Pentti lopeta tuo musiikki heti.
Niin niin syvästi se koskee jos puolison
menettää, jota on koko sydämestään rakastanut.
Sain hänet kun hän oli 17 vuotinen, ja olimme yhdessä noin 30 vuotta, ja meillä oli erittäin onnellinen avioliitto, ja kun häneen tuli syöpä,
ja hän oli sairaalassa, ja minä menin häntä katsomaan, niin hän sanoi minulle että Pentti jos minä kuolen niin älä jää yksin, vaan mene Suomeen ja etsi sieltä vaimo itsellesi, ja minä olin 2½ vuotta leskenä, ja sitten menin Suomeen ja löysin ihanan vaimon sieltä, ja me olemme onnellisia nyt täällä Kanadassa.
Pentti Olavi
Pohjolan yössä kerran.
Ystäväni lähti pois,
Odotin häntä hetken verran,
mutta palannut hän koskaan ei.
Ja minä soittelin autossani laulua
"Pohjolan yössä kerran",
pois ystäväni tiensä vei,
Odotin hetken verran,
mutt' palannut hän koskaan ei.
Niin että minulle kehittyi ns
molliluonne.
Pentti Olavi