Tiesinkö jo, ei meitä enää ole,
vai sinunko piti kertoa,
valtavassa huoneessa, keväällä,
tyhjässä huoneessa, jonka rakastimme,
kampesimme irti toisiamme, emmekä päässeet?
Lumi on värjännyt maailman valkoiseksi,
mutta silloin oli kevät, ilo, äkkiä
ei ole mennyttä aikaa, vain tämä hetki,
kun keskustelu väsyttää kuin sairaus
ja maailma väsyy, eikä meitä enää ole.
vai sinunko piti kertoa,
valtavassa huoneessa, keväällä,
tyhjässä huoneessa, jonka rakastimme,
kampesimme irti toisiamme, emmekä päässeet?
Lumi on värjännyt maailman valkoiseksi,
mutta silloin oli kevät, ilo, äkkiä
ei ole mennyttä aikaa, vain tämä hetki,
kun keskustelu väsyttää kuin sairaus
ja maailma väsyy, eikä meitä enää ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvin, hyvin surullinen on nyt runosi tähän
vuoden uuteen, ensimmäiseen päivään.
Toivon ettei elämäsi kuitenkaan ole niin varjossa
kuin runosi antaa ymmärtää. Kaunis se on, mutta
kuten sanottu - surumielinen.
Parempaa jatkoa tälle vuodelle !
vuotta sinullekin! Välillä syntyy vähän surullisempiakin runoja. Mutta minä voin vallan mainiosti!
on kaunis ja
koskettava runo
surullisuudessaan...