En tiiä mistä alottaisin...No, oon kirjottanu tänne ennenkin ehkä joskus puolisen vuotta sitten huonon itsetunnon ja muiden vaikeuksien takia. Varsinkin viime kevät oli minulle rankkaa kavereiden suhteen, perheen rahaongelmien takia ja rakkaan eläimen menetyksen syynä. Syksyllä kaikki alkoi kuitenkin mennä paremmin ja kaverit alkoivat palailla luokseni, vaikka vieläkin olen vailla sitä parasta, luotettavinta ja aina tukevaa ystävää. Rakkaan hevosen myymisestä en ehkä vieläkään ole päässyt yli (heppa ei siis ollu omani vaan tallin jolla käyn ratsastamassa). Ehkä ihmettelette nyt, että mitä oikein valitan teille...en oikeen itsekkään tiedä mitä kirjoittaisin. Olen hirveän väsynyt lähes aina...siis henkisesti. Tuskin jaksoin tänne raahautua kirjoittamaan. Tämä on niin erilaista kuin viimeeksi. Minulla on hyvä perhe ja periaatteessa kaikki hyvin...jokn on vain pielessä. Olen rakastunut palavasti erääseen poikaan, mutta luulempa että hän ei tunne samoin...pikkuteinin angstia joo...Yksi aika hyvä kaverini kertoi, että eräs toinen kaverini oli puhunut minusta paskaa hänelle. Se sai miettimään jospa oikeasti olenkin ällöttävä ja läski...näitä ajatuksia minulla oli silloin ennenkin...ja nyt ne tulivat takaisin. Minä "viiltelen", siis raapustelen käteen neulalla, niin kauan että verta tulee. Ette ehkä ymmärrä tästä tekstistä mitään, mutta en minäkään oikein ymmärrä. Kaikki on niin sekavaa...
Toivon että vastaisitte parhaanne mukaan auttaaksenne minua.
Toivon että vastaisitte parhaanne mukaan auttaaksenne minua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mm. harmillista että sinulle sattuu kaikki samaan aikaan. Sinulla ei ole yhtä ongelmaa joka aiheuttaisi turhautumista elämään, vaan monta. Sattumien summa.. Oletko puhunut kenellekkään ammatti auttajalle? tai kenties Terveydenhoitajalle? Tai vain jollekkin aikuiselle?
Uskon että siitä olisi jo suuri apu. Itsekin olin vuosia sitten masentunut, mikään ei huvittanut. Olisi vain halunnut painaa pään tyynyyn ja itkeä kaiken pois. Kaikki tuntui turhalta. Pelkäsin puhumista, mietin 'mitä se auttaisi?!' Lopulta uskalsin puhua. Ja se helpotti. Puhu jollekkin vaikeista asioista, sellaiselle joka kuuntelee eikä naura selkäsi takana.
Eikä sinun kannata uskoa jos joku sanoo sinua rumaksi tai läskiksi. Pahin virhe on uskoa sellaista ! Siinä menee itsetunto ja kaikki. Kaikki olemme omalla tavallamme kauniita.
Jaksamisia.
Nyt kun lukaisin tuon itse kirjoittamani viestin en oikein tajua siitä mitään...oudosti kirjoitettu. Mutta kiitti että edes joku vastasi:)
En ole pystynyt kertomaan kenellekkään vaikeuksistani...uskon etten koskaan pysty kertomaan kenellekkään ihan kunnolla. Muutama kaverini tietää hieman pahasta olostani, mutta tarkkaan ei tiedä kukaan. Välillä tulee sellainen olo, että tekee mieli kertoa kaikki eräälle kaverilleni, joka on nykyään aika läheinen minulle(keväällä välimme olivat vielä aika huonot)... että hän tietäisi että hän oli suurena osana pahaa oloani. Mutta kannattaisko ehkä sittenkään?
Viime vuonna olisin halunnut olla kavereiden kanssa, mutta koska he eivät pyytäneet, en halunnut tuppautua mukaan. Nyt taas he pyytelevät, mutta en vain yksinkertaisesti jaksa...vaikka haluaisin.
Tyhmästi kirjoitettu, mutta toivottavasti ymmärrätte.
toisen sulle vastanneen kanssa: ihan ekaksi sun kannattais mennä juttelemaan terveydenhoitajalle. Hän tuskin osaa tarjota ammatillista keskusteluapua, mutta ohjaa sut mielellään vaikkapa terapeutille. Terapeutin luona voit käydä vaikka vain kerran, ja jos se ei tunnu hyvältä, niin voitte terveydenhoitajan ja vanhempiesi kanssa miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Uskon kuitenkin, että avainsana on puhuminen. Ammattilaiselle kannattaa puhua siksi, että hän voi auttaa sua muuttamaan tilannetta, ja vanhempien tai muiden luottohenkilöiden kanssa siks, että saat asiat pois väsyttämästä yksin sun harteita ja lisäksi lohtua.
Onko siihen joku erityinen syy, miksi kaverit oli9 kaukasempia keväällä? Vetäydyitkö kenties itse heistä kauemmas muiden huoltes takia, vai onko kyseessä jokseenkin epäluotettavat "kaverit"? Millä tavalla se yksi kaverisi kertoi toisen puhuneen hänelle susta pahaa? Kertoiko hän sen sulle siksi, että oli sun puolella ja halus sun tietävän totuuden toisesta "kaveristasi"? Vai halusiko hän ehkä pahottaa sun mielen? Kysyn, koska haluan sun miettivän, onko nämä kaverit oikeesti luotettavia ja hyviä kavereita.
Pohdit, pitäisikö sun kertoa sille yhdelle kaverilles, että hän oli osasyynä pahaan oloosi... Toisaalta kaverisi olis hyvä ottaa vastuu tekemästään ja saada tietää sun ajatukset ihan jo voidakseen pyytää anteeksi. Jos haluat hänelle puhua, niin suosittelen kuitenkin, että teet sen hyvin hienovarasesti ja pyrit välttämään syyttelyä. Kaverisi ei nimittäin välttämättä oo tajunnu kuinka paljon on satuttanu sua, ja kun aihe muutenkin on niin arka, niin se, mitä sille kerrot, voi tulla melkosena yllätyksenä. Kannattaa jutella mahdollisimman rauhallisesti ja riitaa välttäen, mutta kuitenkin niin, että hän ymmärtää. Kerro hänelle sekin, miksi yleensä halusit koko asiasta kertoa. Varmaankin siksi, että kaipaat häneltä anteekspyyntöä ja tilaisuutta antaa hänelle anteeksi, ja myös koska luotat häneen ja haluat muutenkin kertoa, että sulla on paha olla. Olisko näin?
Kerro ihmeessä, kuinka asiat etenee. Tänne purkaminen on jo alku, saat edes vähän ongelmia pois omasta mielestäs, muidenkin pohdittavaksi. Varmaan olo tuntuu jo hiukan kevyemmältä? :)