Hei!
Tietääkö joku kannattaisiko tulevaisuudessa käydä lapsen kanssa juttelemassa esim neuvolassa siitä että hänellä ei ole isää läsnä koskaan? Hän on vielä niin pieni että en ole voinut keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta tulevaisuudessa asia voi jäädä lasta kirvelemään, kun hänen elämässään tulee aina olemaan miehen kokoinen aukko ja se seuraa kuitenkin koko elämän, tai ainakin pelkään näin käyvän. Vai onko hän vielä niin pieni että isä unohtuu jossain vaiheessa ja ei osaa enään edes kaivata?
Lapsi oli 2v3kk kun tapaamiset isän kanssa loppuivat joten on tavannut viimeksi 6kk sitten. Hän kuitenkin muistaa ja kyselee isästään välillä ja tunnistaa tämän esim valokuvasta jos sattuu sellaissen löytämään. En osaa kertoa hänelle miksi hänen isänsä ei halua enään tavata häntä, miksi ei soita ja miksi hän ei voi soittaa isälleen. Tilanne kun on sen verran vaikea, sillä kun isä tapasi uuden vaimonsa, sanoi vaimo sitten minulle että minkäänlaisia välejä lapsen isään ei pidetä vaan katkaistaan sitten kokonaan,ja sillä selvä. Ok, törkeätä ja raukkamaistahan se oli minulle noin sanoa, mutta ymmärrän sen siinä mielessä että hän ei halua exäni "entistä elämää" ja menneisyyttä tietää, mustasukkainen ehkä, mutta mielestäni tämä meni jo liian pitkälle: Lapsen tapaamiset ym laitettiin sitten paperille että exäni ei tarvitsisi soittaa minulle eikä minun hänelle vaan tietty päivä tiettyyn kellon aikaan vain tulisi hakemaan lapsen asemalta. Toimi se jonkin aikaa,kunnes he saivat lapsen ja eräänä päivänä sitten exä tekikin oharit eikä vastannut puhelimeen kun olisin kysellyt että missä olet,(en olisi saanut soittaa,mutta pakkohan se oli kun lapsen kanssa jo asemalla olimme!) ja sitten hänen vaimonsa soitti minulle ja huusi puhelimeen että mitä minä hänen miehelleen soittelen ja sanoi että hän ei pidä näistä kellon aikojen noudattamisesta ym (en ymmärrä miksi,itsehän hän niin halusi) ja sanoi että haluaa jonkin uuden järjestelyn asioihin. Tuli sitten sanottua aika rumasti puolin ja toisin kun en minäkään sentään kaikkea siedä. Kaksi viikkoa myöhemmin exä lähetti viestin että miettii uusia tapaamis järjestelyjä ja ottaa sitten yhteyttä. Tästä viestistä on aikaa nyt se 6kk eikä ole pihaustakaan kuulunut. Että tämäkö se uusi järjestelmä onkin, että unohdetaan esikoinen kokonaan? Miten tälläissen voi kertoa lapselle, miltä hänestä mahtaa tuntua kun saa tietää että isä teki toisen lapsen omistushaluisen naisen kanssa joka ei halua "jakaa" ja unohti hänet kokonaan? Tunteeko lapsi olevansa huonompi, arvoton, ym? Vaikka kerronkin lapselle joka päivä että rakastan häntä,että hän on minulle tärkeä ja että hän on ihana lapsi, niin se ei korvaa kuitenkaan sitä että hänen isänsä ei tule sanomaan hänelle samoin. Lapsi ei tule kokemaan isänsä rakkautta, joten minun on vaikea uskoa etteikö tämä jättäisi häneen minkäänlaisia henkisiä haavoja. Haluaisin kyllä kertoa hänelle että hänen isänsä rakastaa häntä, ja haluan uskoa niin vaikka ei siltä tunnu eikä näytä, en halua uskoa että hänen vaimonsa on voinut tuhota tämän rakkauden kokonaan, mutta en halua myöskään valehdella lapselle, koska minulla alkaa jo usko tähän "isä-lapsi" rakkauteen horjumaan tämän kaiken takia ja alkaa jo todellakin tuntumaan että isä on unohtanut hänen olemassaolonsa kokonaan, mutta en voi olla kuitenkaan täysin varma hänen tunteistaan lasta kohtaan. En oikeasti tiedä miten tätä asiaa voisi lähteä hoitamaan, pitääkö vain odottaa että lapsi on niin vanha että ymmärtää nämä asiat täysin ja sitten vasta kertoa ja olla sitä ennen ihan hiljaa isästä vaikka lapsi kyseleekin, vai miten... Minusta tuntuu joka kerta todella pahalta kun pitäisi vastata hänelle asiasta, en tiedä mitä sanoa hänelle, kun en tiedä edes itse mitä sen miehen päässä tarkalleen liikkuu, vai liikkuuko mitään... Onko olemassa mitään/ketään joka työkseen käy näitä asioita lapsen kanssa läpi ja auttaa häntä sisäistämään senkin että hänessä ei ole yhtään mitään vikaa, että hän on täysin syytön asioihin. Minäkin käyn varmasti vielä hänen kanssaan nämä läpi,mutta hyvä olisi varmistaa kuitenkin että hän ei kanna sisällään mitään asian suhteen. En todellakaan usko tähän "kyllä se siitä, kyllä lapsi tottuu" juttuun. Vaikka hän ei vielä täysin ymmärräkkään että isä on poissa, mutta ikää kun tulee enemmän niin se on sitten kova isku tajuta kaikki kerralla, ainakin luulisin niin. En ole varma mitä tässä pitäisi nyt sitten tehdä...
Tietääkö joku kannattaisiko tulevaisuudessa käydä lapsen kanssa juttelemassa esim neuvolassa siitä että hänellä ei ole isää läsnä koskaan? Hän on vielä niin pieni että en ole voinut keskustella asiasta hänen kanssaan, mutta tulevaisuudessa asia voi jäädä lasta kirvelemään, kun hänen elämässään tulee aina olemaan miehen kokoinen aukko ja se seuraa kuitenkin koko elämän, tai ainakin pelkään näin käyvän. Vai onko hän vielä niin pieni että isä unohtuu jossain vaiheessa ja ei osaa enään edes kaivata?
Lapsi oli 2v3kk kun tapaamiset isän kanssa loppuivat joten on tavannut viimeksi 6kk sitten. Hän kuitenkin muistaa ja kyselee isästään välillä ja tunnistaa tämän esim valokuvasta jos sattuu sellaissen löytämään. En osaa kertoa hänelle miksi hänen isänsä ei halua enään tavata häntä, miksi ei soita ja miksi hän ei voi soittaa isälleen. Tilanne kun on sen verran vaikea, sillä kun isä tapasi uuden vaimonsa, sanoi vaimo sitten minulle että minkäänlaisia välejä lapsen isään ei pidetä vaan katkaistaan sitten kokonaan,ja sillä selvä. Ok, törkeätä ja raukkamaistahan se oli minulle noin sanoa, mutta ymmärrän sen siinä mielessä että hän ei halua exäni "entistä elämää" ja menneisyyttä tietää, mustasukkainen ehkä, mutta mielestäni tämä meni jo liian pitkälle: Lapsen tapaamiset ym laitettiin sitten paperille että exäni ei tarvitsisi soittaa minulle eikä minun hänelle vaan tietty päivä tiettyyn kellon aikaan vain tulisi hakemaan lapsen asemalta. Toimi se jonkin aikaa,kunnes he saivat lapsen ja eräänä päivänä sitten exä tekikin oharit eikä vastannut puhelimeen kun olisin kysellyt että missä olet,(en olisi saanut soittaa,mutta pakkohan se oli kun lapsen kanssa jo asemalla olimme!) ja sitten hänen vaimonsa soitti minulle ja huusi puhelimeen että mitä minä hänen miehelleen soittelen ja sanoi että hän ei pidä näistä kellon aikojen noudattamisesta ym (en ymmärrä miksi,itsehän hän niin halusi) ja sanoi että haluaa jonkin uuden järjestelyn asioihin. Tuli sitten sanottua aika rumasti puolin ja toisin kun en minäkään sentään kaikkea siedä. Kaksi viikkoa myöhemmin exä lähetti viestin että miettii uusia tapaamis järjestelyjä ja ottaa sitten yhteyttä. Tästä viestistä on aikaa nyt se 6kk eikä ole pihaustakaan kuulunut. Että tämäkö se uusi järjestelmä onkin, että unohdetaan esikoinen kokonaan? Miten tälläissen voi kertoa lapselle, miltä hänestä mahtaa tuntua kun saa tietää että isä teki toisen lapsen omistushaluisen naisen kanssa joka ei halua "jakaa" ja unohti hänet kokonaan? Tunteeko lapsi olevansa huonompi, arvoton, ym? Vaikka kerronkin lapselle joka päivä että rakastan häntä,että hän on minulle tärkeä ja että hän on ihana lapsi, niin se ei korvaa kuitenkaan sitä että hänen isänsä ei tule sanomaan hänelle samoin. Lapsi ei tule kokemaan isänsä rakkautta, joten minun on vaikea uskoa etteikö tämä jättäisi häneen minkäänlaisia henkisiä haavoja. Haluaisin kyllä kertoa hänelle että hänen isänsä rakastaa häntä, ja haluan uskoa niin vaikka ei siltä tunnu eikä näytä, en halua uskoa että hänen vaimonsa on voinut tuhota tämän rakkauden kokonaan, mutta en halua myöskään valehdella lapselle, koska minulla alkaa jo usko tähän "isä-lapsi" rakkauteen horjumaan tämän kaiken takia ja alkaa jo todellakin tuntumaan että isä on unohtanut hänen olemassaolonsa kokonaan, mutta en voi olla kuitenkaan täysin varma hänen tunteistaan lasta kohtaan. En oikeasti tiedä miten tätä asiaa voisi lähteä hoitamaan, pitääkö vain odottaa että lapsi on niin vanha että ymmärtää nämä asiat täysin ja sitten vasta kertoa ja olla sitä ennen ihan hiljaa isästä vaikka lapsi kyseleekin, vai miten... Minusta tuntuu joka kerta todella pahalta kun pitäisi vastata hänelle asiasta, en tiedä mitä sanoa hänelle, kun en tiedä edes itse mitä sen miehen päässä tarkalleen liikkuu, vai liikkuuko mitään... Onko olemassa mitään/ketään joka työkseen käy näitä asioita lapsen kanssa läpi ja auttaa häntä sisäistämään senkin että hänessä ei ole yhtään mitään vikaa, että hän on täysin syytön asioihin. Minäkin käyn varmasti vielä hänen kanssaan nämä läpi,mutta hyvä olisi varmistaa kuitenkin että hän ei kanna sisällään mitään asian suhteen. En todellakaan usko tähän "kyllä se siitä, kyllä lapsi tottuu" juttuun. Vaikka hän ei vielä täysin ymmärräkkään että isä on poissa, mutta ikää kun tulee enemmän niin se on sitten kova isku tajuta kaikki kerralla, ainakin luulisin niin. En ole varma mitä tässä pitäisi nyt sitten tehdä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
että se isä tulee järkiinsä ja jättää sen muijan. Niin kävi meillä, kun pääsi omistushaluisesta mustasukkaisesta naisesta eroon niin isyys taas rupes maistuun, vaikka on uusi tyttöystäväkin kuvioissa. Jotkut miehet jää tietyntyyppisten naisten manipultaviksi niin että lamaantuvat oman isyytensä suhteen. Nyt meillä asiat onneksi kunnossa lasten ja isänsä kanssa,mutta tietysti minä olen syypää tämän silloisen nyksän mielstä heidän eroonsa,vaikka en tehnyt muuta kuin halusin isän tapaavan lastaan. Nykyinen tyttöystävä hänellä kiva, eikä puutu noihin isän ja lapsen tapaamisjuttuihin,eikä hällä haittaa vaikka sovimme puhelimessa lasten asioista keskenämme.
etten usko että mitään apua neuvolasta tai muualta kannattee vielä tässä vaiheessa hakea,lapsi on niin pieni ja sidoksissa sinuun, ettei ihan ymmärrä millainen sen isän pitäisi olla. Ja se että olet läsnä ja kuuntelet lasta isi kysymyksissä auttaa paljon. Yksi järkevä vanhempi tässä vaiheessa riittää.
kun aikuista miestä pystyy eukko noin määräilemään. Missä isän oma tahto? Ehkä isästä ei ole isäksi ollutkaan, kun lapsensa voi hyljätä?
Miksi aina syytetään uutta puolisoa, kyllä kait se mies itse päättää asioistaan?
tapauksessa isä oli oikea superisukki kun lapset olivat pieniä,hoito ja hoivasi. Ja nyt tämän "eukon" jätettyään jatkoi myös lapsista huolehtimista. Miehet on sellaisia että ne tarvii sen eukon jokatapauksessa. Huonokin kelpaa ja lasten kustannuksella.
uppoa, se selitys että "uusi nainen sai isän jättämään hänelle niin rakkaat lapset"-soopa: Jos lapset on rakkaita isälle, niin heitä ei kunnon isä jätä minkäänlaisen naisen takia. Kyllä on isässäkin vikaa, jos sen tekee, ei vain siinä uudessa naisessa. Ja mielestäni suurin syyllinen on se isä, jos moiseen lähtee. Kyllä nainen voi yrittää ja ehdotella, mutta hullu se joka siihen suostuu.
see pi..lu päähän. Voivat ne silti hyviä isiä olla, kun kohtaus menee ohi. tai sitten ei.
Pano on poikaa kelle hyväänsä ja kun saa niin jaksaa keskittyä paremmin muuhunkin.
En olisi edes tullut ajatelleeksi että nykyinen vaimo voisi vaikuttaa näihin asioihin millään tavalla jos vaimo ei olisi itse sanonut minulle noita asioita jotka mainitsin,minulta puuttuu tieto siitä mitä isä itse ajattelee tilanteesta ja miksi tekee noin, viettää hiljaiseloa eikä näe lasta vaikka ennen halusi aina tietää asioista ja halusi nähdä ja olla. Nyt ei edes soita. Lapsen Vaari oli soittanut ja kysynyt häneltä, että haluaako hän olla osa lapsen elämää ja vastaus oli että kyllä haluaa. Silti mitään ei tapahdu ja minä olen aivan puulla päähän lyöty kun en tiedä miksi ja missä mennään. Eli en ole suoralta kädeltä syyttänyt hänen vaimoaan, minulla vain on tälläinen käsitys asiasta koska kukaan ei kerro mitään, exä sanoo yhtä mutta tekee toista joten on hyvin vaikea tietää 100% varmasti mistä johtuu ja miten hän asian kokee. Tiedän kyllä että hänessäkin on vikaa tämän suhteen, mutta tiedän myös sen että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen, siksi onkin niin vaikea uskoa tälläistä, en olisi ikinä uskonut enkä haluaisikaan uskoa että hän voisi unohtaa lapsen. Jokainen varmasti tietää että nämä eivät ole henkisesti helppoja asioita.
Sinä elät lapsen kanssa. joskus (esim. kerran vuodessa) voit laittaa vaarille, isälle ja sukulaisille lapsen yhetystiedot, kuvan yms. "jos haluatte olla yhteydessä..." anna pölyn laskuteua. teet selväksi, että sinä et ole este yhteyden pidolle
Asian positiiviset puolet: sinä tiedät kuka on lapsen isä ja lapsi tietää kuka hänen isänsä on. Lapsi saa elatusmaksun.Voit kertoa lapselle, että isä on, mutta hänellä ei ole mahdollisuutta tavata. Sinä rakastat lasta 100% ja pärjäätte kahdestaan. Jos sinulla on isä elossa, veljiä tai lapsella kummisetä, pitäkää heihin yhteyttä. Kaikesta päätellen olet nuori, saatat vielä kohdata miehen, josta tulee isäpuoli lapsellesi, mutta se on sen ajan murhe/ilo. Miten lapsen isän puoleiset isovanhemmat ? ovatko kiinnostuneita tapaamaan ?
Onneksi isän suku kuitenkin haluaa nähdä lasta ja pitää yhteyttä. Exän isän ja äidin kanssa olemme yhteydessä suht usein, sai jopa kasan joululahjoja ja tulivat kylään eikä pelkästään esim joulukorttia vain lähettäneet ja sillä selvä :) Nuori ihminen olen kyllä, mutta en halua parisuhdetta ja miehet kierrän kyllä kaukaa nykyään.
Meillä on tismalleen samanlaista sillä erolla, jotten tiedä poikani isän uudesta elämästä muuta, että naimisiin meni kovalla kiireellä ja tyttölapsi syntyi vuosi eromme jälkeen.
Luulin myös exäni olevan pojastamme iloinen ja hänen kanssaan tahtovan olla tekemisissä; tosin saattaa odotella myöhempää ikää, jotta pääsee manipuloimaan, kuten tahtoo kaikkia ihmisiä hallitakseen toimia.
Ikävää tässä on ollut se, että poika sanoi välillä, jottei isä tykkää hänestä eikä tahdo olla hänen kanssaan. Nytemmin onneksi nämä puheet ovat jääneet, mutta sitten taas on minulle vihainen, että muutimme pois "kotoa". Menee varmaan pitkä aika ja paljon lisää ymmärrystä täytyy tulla, jotta voin koskaan kertoa todellista syytä ja siihen saakka kaikella rakkaudella elettävä; päivä kerrallaan. Ja tuskin koskaan siis uskallan kertoa oikeasti isänsä persoonasta paitsi, jos asiat muuttuvat todella vakavasti otettavaksi; isäähän ei tule parjata ja "totuus" saattaisi kuulostaa siltä.
Ihan sama täällä sekin, jottei tähän elämään enää mahdu isäehdokasta konsanaan..
Jos tahdot, laita mulle privaattimeiliä [email protected]
Heips, vaik sul o toi tilanne aika hankala nii pidä toi ettet hauku skidis isää.
Ei se lapses isä varmaa itte tajuu et o jonku muija koukus eikä siks pysty olee kunno isä.
Tosi törkeet tollane et joku ulkopuoline muija osaa manipuloida skidis isää noi paljo et isä ei uskalla olla isä mut kai se aika tulee et se isä tajuu mokan.
Toi vaik se ei oo mukava aiheena nii se o mukava kuulla et tääl on mutseja jotka välittää oikeest lapsist eikä vaa elareist ja exä haukkumisist :)
Tosta en tiä sanoo et mitä laps siit tuumii ku tajuu et ei oo sitä isää siin mut älä vaa mee haukkuu lapsel sit isää sil siin mokaa ittellee.
Tzemppii sul ja toivotaa et jutut menee hyvää kohti. t:sara
Kyllä pukkaa tippaa linssiin moinen suomen kielen raiskaaminen. Puhekieli ei toimi kirjoitettuna.
tiedän kuinka pahalta se tuntuu jos haukutaan perhettä. Esim veljeni viettää sanoisinko railakasta elämää ja saan usein kuulla hänestä pelkkää pahaa. Ei tunnu hyvältä sellainen vaikka ei niin hyvissä väleissä ollakaan. En halua samaa pahaa mieltä lapselle haukkumalla isää. Lapsi saa itse valita mitä isästä ajattelee, minulla ei ole oikeutta siihen sekaantua, mutta pakko nämä asiat hänelle kuitenkin on joskus kertoa. Outoa tässä on se, kun sukulaiset ovat kyselleet isältä että onko tämä unohtanut lapsen kokonaan, hän vastaa aina että ei ole ja kun he kysyvät että aikooko tämä tavata lasta enää, niin hän vastaa että sitten joskus. Tämä tekee tilanteesta todella hämmentävän enkä tiedä mitä uskoa.
Ihan kuin meillä... itsekkin olen lähes samassa tilanteessa...
soome keeli noon vaikeeeaaa?