Luin yhdestä kirjasta että homous on neuroosi ja kun itselläni on taipumusta siihen suuntaan niin tutkin itseäni ja kirjan väitteitä ja tulin siihen tulokseen että kirja on oikeassa.
Yksi kirjan väite oli esim. se että eräs poika oli kiinnostunut Peter nimisestä pojasta tai miehestä ja tunnusti sitten että ei oikeastaan rakastanut Peteriä, vaan itse asiassa halusi olla Peter.
Tuo on juuri se piirre josta huomaa että on kysymyksessä neuroosi. Tein kokeen itseni kanssa ja mietin henkilöä johon olen "rakastunut", teoria pätee: huomasin että todella haluaisin olla se henkilö johon olen rakastunut! Kirja ei siis ole huuhaata vaan täyttä totta. Kirjassa oli myös paljon tapauksia että ihmiset olivat parantuneet homoudesta.
Kirjan nimi on muuten "Rakkauden uusi suunta" kirjoittaja on entinen homoseksuaali Mario Bergner.
Yksi kirjan väite oli esim. se että eräs poika oli kiinnostunut Peter nimisestä pojasta tai miehestä ja tunnusti sitten että ei oikeastaan rakastanut Peteriä, vaan itse asiassa halusi olla Peter.
Tuo on juuri se piirre josta huomaa että on kysymyksessä neuroosi. Tein kokeen itseni kanssa ja mietin henkilöä johon olen "rakastunut", teoria pätee: huomasin että todella haluaisin olla se henkilö johon olen rakastunut! Kirja ei siis ole huuhaata vaan täyttä totta. Kirjassa oli myös paljon tapauksia että ihmiset olivat parantuneet homoudesta.
Kirjan nimi on muuten "Rakkauden uusi suunta" kirjoittaja on entinen homoseksuaali Mario Bergner.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Onhan Harry Potteristaki kirjotettu paljon eikä se tee siitä todellista. ei kannata niellä kaikkea mitä kirjoissa sanotaan. ja ei homoudesta voi "parantua" jos multa kysytään.
Kyllä Tylypahka on olemassa! Minä luin siitä kirjoista ja tulin siihen tulokseen, että Tylypahkan täytyy olla olemassa. Ja taikuutta on myös, kun tunnistin sen itsestäni kun luin ne kirjat.
jotka identifioituvat homoiksi tai lesboiksi tuo saattaa pitääkin paikkansa, mutta en nyt tiedä tavallisista homoista. Ehkä joillain.
myönnän, että heissä joihin ihastun tai rakastun, on piirteitä joita toivoisin itsekin omaavani. Mutta toisaalta, haittaako tuollainen sitten mitään? Minusta ei. Ihmisillä on mitä moninaisimpia syitä olla puolisonsa kanssa, eli tuskin tämä syy on yhtään muita huonompi.
Kunhan ketään ei satuteta ja ihmiset ovat onnellisia, mitä väliä millään diagnooseilla on? Ei niin mitään. Luulisi että aikuiset ihmiset saavat tehdä elämällään mitä haluavat.
Aivan! mitä väliä sillä on minkä takia ihmisiin ihastuu/rakastuu. Semmosestakin olen lukenut että heteromiehet ihastuisivat naisiin jotka muistuttavat heidän omaa äitiään.
Homoilla on paljon sellasta, että palvotaan älyttömän isoa penistä ja lihaksikasta, tiukkaa kroppaa ym, niin kyllä siinä helposti psykologille tulee mieleen, että kyse on ominaisuuksista, jotka mies haluaisi itselleen. Homoja sanotaan myös narsistisiksi sen takia, että haluaa samanlaisen kumppanin kuin itse, mutta musta se on kyllä ihan päinvastoin. Heteron täytyy saada olla suhteen ainoa mies tai ainoa nainen, koska haluaa omaa sukupuoltaan palvottavan eikä haluaa jakaa sitä. Homo taas sietää sen, että suhteessa on toinenkin mies, eikä saa itse olla "ainutlaatuinen". Mielestäni se ei ole narsismia.
Kuinka originaali väite: senhän esitti aikoinaan (1800-luvulla) Freud. Hänen mukaansa homoseksuaalisuus on sekä neuroosi, mutta myös narsismia. Valitettavasti näiltä eheyttäjiltä on päässyt ikään kuin vahingossa unohtumaan se, että modernin psykoanalyysin isä piti myös uskontoa yhtenä neuroosin ilmentymänä ja mikäs se uskonnollisten piirien motiivi olikaan, mitä tulee homojen "käännyttämiseen"...
Kannattaa myös huomioida, että DNA-löydettiin vasta 50-luvulla, joten Freudin teoriat ihmisen kehityksestä huomioivat kovin vähän perinnöllisyyttä. Nykytieteen valossa kuitenkin homoseksuaalisuudella on selkeä biologinen tausta, jota ei muutella millään psykoteorioilla anaalisista ja oraalisista vaiheista.
Pelkään että kristityt ovat onnistuneet jopa raiskaamaan itse Freudinkin siihen malliin, että herra kiistäisi suurimman osan näistä höpötyksistä liittyen neurooseihin.
Jos asiat yleistetään jonkin kirjan mukaan, tai epämääräisen tutkimuksen perusteella niin pieleen menee.
En ole tuollaista selostamaasi neuroosia kokenut.
Jokainen on yksilö ja silloin on lukemattomia asioita jotka vaikuttavat tunteisiin ja käyttäytymiseen.
Jotkut vielä jaksavat esitellä näitä psykoanalyysin ja kristillisen ideologian sotkuteorioita.
Itse olen sitä mieltä, että kukin olkoon mikä on, johtuipa se mistä tahansa.
Kuka muuten on keksinyt ajatuksen, että kaikki homoseksuaalisuus on saman ilmiön piiriin kuuluvaa, jolla on jokin luonne ja "etiologia".
Olen ihan varma, että seksuaalisuuden ja sukupuolen ilmiöt eivät ole dikotomiaan nainen-mies, hetero-homo pelkistettäviä juttuja. Jo trans- js intersukupuolisuuden olemassaolo viittaa siihen suuntaan. Ne eivät takuulla ole psykologisen kehityksen sanelemia "neurooseja".
Jos joku haluaa "parantua" homoudestaan, niin siitä vain eheytymään. Mutta älköön tuputettako tuota yleisenä poppakonstina näihin peruslaatuisiin asioihin. Se aiheuttaa monin verroin enemmän kärsimystä ja ahdistusta kuin onnea niille muutamille kristillisen ex-gay -identiteetin löytäneille.
homo niin sitten hänen täytyy olla myös nykyinen homo, sillä tiede ei tunne yhtään tapausta, jossa homo tai hetero olisi "parantunut" tai "eheytynyt" ja kehittynyt jonkinlaisessa ohjauksessa heteroksit tai vastaavasti homoksi. Kaikkiin näissä tapauksissa havainnoituihin ilmiöihin on täytynyt olla olemassa entuudestaan jo synnynnäiset valmiudet.
Tuo on tyypillinen kehäpäätelmä ja epäloogisuuden klassinen esimerkki: "homo ei voi muuttua =>joku väittää muuttuneensa =>hän valehtelee/ei ole oikeasti ollutkaan homo" Tuolla logiikalla ei siis MILLÄÄN argumentilla, ei edes tutkimustiedolla voi sitä kumota. Tässä sinulle epäuskoinen, sokea hieman tiedettä:
Can Some Gay Men and Lesbians Change Their Sexual Orientation? 200 Participants Reporting a Change from Homosexual to Heterosexual Orientation
Author: Spitzer R.L.1
Source: Archives of Sexual Behavior, Volume 32, Number 5, October 2003 , pp. 403-417(15)
Publisher: Springer
< previous article | next article > | view table of contents
Key: - Free Content - New Content - Subscribed Content - Free Trial Content
Abstract:
Position statements of the major mental health organizations in the United States state that there is no scientific evidence that a homosexual sexual orientation can be changed by psychotherapy, often referred to as “reparative therapy.” This study tested the hypothesis that some individuals whose sexual orientation is predominantly homosexual can, with some form of reparative therapy, become predominantly heterosexual. The participants were 200 self-selected individuals (143 males, 57 females) who reported at least some minimal change from homosexual to heterosexual orientation that lasted at least 5 years. They were interviewed by telephone, using a structured interview that assessed same sex attraction, fantasy, yearning, and overt homosexual behavior. On all measures, the year prior to the therapy was compared to the year before the interview. The majority of participants gave reports of change from a predominantly or exclusively homosexual orientation before therapy to a predominantly or exclusively heterosexual orientation in the past year. Reports of complete change were uncommon. Female participants reported significantly more change than did male participants. Either some gay men and lesbians, following reparative therapy, actually change their predominantly homosexual orientation to a predominantly heterosexual orientation or some gay men and women construct elaborate self-deceptive narratives (or even lie) in which they claim to have changed their sexual orientation, or both. For many reasons, it is concluded that the participants' self-reports were, by-and-large, credible and that few elaborated self-deceptive narratives or lied. Thus, there is evidence that change in sexual orientation following some form of reparative therapy does occur in some gay men and lesbians.
Siis että some minimal change towards heterosexual orientation, kun oikein pinnistetään.
Heteron voi laittaa poikakouluun tai vankilaan ja johan alkaa seksuaalisuus muuttumaan eikä tarvita edes pitkiä ja kalliita terapioja.
Sitä en sitten tiedä, jos miehekäs hetero siirrettäis johonkin keinotekoiseen yhteisöön (mutta henkilö ei itse tietäisi sen olevan keinotekoinen) jossa ollakseen miesmäinen on kiinnostuttava nimenomaan miehistä, että mitä sitten tapahtuis. Sukupuoli tulee aina ennen seksuaalisuutta. Mutta näissä homosta heteroksi-tapauksissa on todennäköisesti kyse biseksuaaleista.
täsmää, ihan miehekäs hetroko? Minun kokemuksen mukaan hyvin monet miehekkäät heterot ovat aika naismaisia, todella miehekkäitä miehiä löytyy sitten homoista, jopa aivan liiankin miehekkäitä...
Miksi ihmeessä homoudesta pitäisi "parantua"?
Kun ei saa saman sukupuolen rakkautta tarpeeksi eikä kykene samastumaan samaa sukupuolta olevaan vanhempaan tuo tarve pukeutuu kiertokautta neuroosina eli oman sukupuolen rakkauden erotisoiminsena. Tyypillinen neuroosi! Ja todiste siitä on se, että kun käsittelee tätä asiaa psykoterapiassa tai sielunhoidossa voi seksuaalisuus muuttua heteroksi.
Älä intä.
Oletko miettinyt sitä mahdollisuutta, että tuo voi olla JOILLEKIN totta, mutta ei läheskään kaikille ja että tässä tapauksessa ei edes ole kyse homoseksuaalisesta orientaatiosta sinänsä, vaan neuroosista, johon liittyy homoseksuaalisuutta?
Homoseksuaalisuutta on todettu liittyvän myös skitsofreniaan.
homoutta esiintyy myös angina pektoris(sydäntaudit) yhteydessä, mutta homoudella ei mitään syytä taudin syntymiseen, sen enempää kuin muillakaan sairauksilla ja homoudella syy/seuraussuhteita, ehkä aidsìssa sitä voi olla
Neuroosi taitaa olla sulla, pitääkö kaikki uskoo?
kirjan kirjoittajana kirjoittajana "entinen homo" ??? Mikä helvetin entinen, onko hän nyt sitten "parantunut", jos, niin mistä? Käsitteenä tuo "homoudesta parantuminen" on jo itsessään sairas. Onko toi kaveri koskaan ollutkaan homo, EI mene läpi. Mutta lue ihmeessä, ei siitä haitaakaan ole. Jos joku ihminen haluu olla joku toinen niin ei noi jutut mielestäni kuulu mihinkään homona tai heterona olemiseen. Kyllä vika on omassa itsetunnossa ja sitten ollaakin jo psykologian/psykiatrian puolella.
en ole tällä palstalla käynytkään aikoihin ja vastedes pysynkin poissa. Eikö olekin kummmalista
kun en tunne itseäni yhtään sairaaksi ja tällä leimataan neurootikoksi ja joku tuossa jo kirjottelee skitsofreniasta. Ettekö perk.. vieköön keksi muuta puntaroimista kun jokun toisen seksuaalisuus. Vika ei ole missään muualla kun teidän tyhjänpäiväisten kirjoittelijoitten OMASSA päässä.
Pinnistäisit edes ymmärtääksesi lukemasi.
ja olen monia vuosia ihmetellyt, että miten nää heterot ja "parantuneet homot" jaksavat olla huolissaan meidän itseemme tyytyväisten homojen niin ruumiillisesta ja sielullisesta hyvinvoinnista, tässä maassa ja maailmassa on paljon enemmän muuta tärkeämpää parannettavaa kuin terveitten homojen asiat. Normaalilla järjellä varustettu hetero ei kyllä ole kiinnostunut kenenkään homon sieluntiloista, jos joku yksittäinen homo kaipaa "parannusta" niin sitä kyllä löytyy ilman, että sitä heteroiden tarvitsee joka foorumilla olla kuuluttamassa. Perkele soikoon!!!!
tyyliin että siitä saa selvänkin vielä...
ollaan kiinnostuneita, vaan lapsista ja siitä, kuinka lapset saa mallin irstaaseen ja rakkaudettomaan seksiin. Homoillehan kumppanin löytäminen on suht' vaikeeta, mutta seksiseuraks kelpaa paremman puutteessa kuka tahansa.
Mitä jos ne onkin homot jotka siitä neuroosista puhuu?
Luultavasti mallikelposta irstasta ja rakkaudetonta seksiä on enemmän heteropuolelta tarjolla.
Paitsi että se ei ilmeisesti ole irstasta ja rakkaudetonta vaan sinkkuutta ja niinku huumorii hei.. kippis!
heteromiehet tarjoaa itseään homoille..? Vai sitä, että heterot harrastaa irstasta ja vastuutonta seksiä, todennäköisesti tarkoitat. Niin, nykyään ehkäisyn aikakaudella se olisi mahdollista. Mutta ei se niin mene. Heteromiehen täytyy ainakin luoda illuusio siitä, että haluaa naiselta muutakin kuin seksiä ja olla sellanen, että nainen vois kuvitella sen lapsensa isäks, ennen kuin sänkyyn mennään. Sänkyyn, ei tunkkaseen vessakoppiin. Ei heteroilla ole mitään puistoja, joissa on valmiita naisia odottamassa anonyymiä seksiä. Ei ainakaan ilmaseks.
jos on mahdollisuus saada lapsi. Sillon siinä ei ole kyse pelkästään halujen tyydyttämisestä.
myös lapsettomuudesta kärsivien parien seksi on siis vaan irstailua.
Se lapsen saannin mahdollisuushan ongelma onkin. Valitettavan monet vanhemmiksi kelpaamattomat heterot onnistuvat tulemaan raskaiksi.
Tarkoitan molempia.
Ja kovin eri maailmassa elät kuin minä, jos kuvittelet naisten hakevan edes jollain abstraktilla tasolla lapselleen isää halutessaan - ah - "läheisyyttä"/kyrpää pimperoonsa. Siis seksiä.
Toisin kuin sinä en tiedä homojen vessa- tai puistotouhusta mitään.
enkä juuri arvosta naista, joka suostuu miehen patjaksi avoliittoon, jossa käytetään ehkäisyä. Sinänsä en "vastusta" mitään seksuaalisuutta enkä seksiä, paitsi raiskausta, mutta en vaan arvosta sitä ja pidän sitä irstautena. En ole uskonnollinen.
seksuaalivietti perustuu siihen, että olisi tarkoitus saada mahdollisimman paljon lapsia, mutta tietoisella tasolla ja kulttuurista (elatusmaksuista) johtuen ajatus lapsesta pikapanon kanssa on kauhistus. Samoin nainenkin saattaa joskus haluta pelkkää seksiä, mutta luonto saa naisen valitsemaan miehen, jolla olisi hyvät geenit lapselle. Et ole ehkä kuullut, mutta komea ja varakas mies saa helpommin seksiseuraa kuin ruma.
Toisin kuin sinulla, minulla on sen verran yleissivistystä, että olen kuullut sellaisistakin ilmiöistä, joita en ole kokenut henkilökohtaisesti.
Kiva että siitä siemenenlevityskiimastanne riittää halukkaille uroksillekin. Luonto on mahtava.
puhut miehistä kolmannessa persoonassa...
monikon toisessa?
kuitenkaan ei ensimmäisessä persoonassa.
Niinpä.
Tämä on kai homoseksismiä.
Vaihteeks Sullekin.
Homosekuaalisuudelle altistaa neuroottisuus ja introverttisyys. Jo perinteiset yleistykset homoista herkkinä "taiteilijasieluina" kielii tästä. Neuroottiset lapsethan ovat paljon haavoittuvampia kokemaan itsensä esim. syrjityksi tai toisten hyljeksimäksi, vaikkei siihen aina olisi edes aihetta. Toisaalta toiset lapset saattavat helpommin myös kiusata tällaisia lapsia huomattuaan heidän haavoittuvan ja pelokkaan luonteensa.
Homoseksuaalinen suuntautuminen kehittyy lapsille, jotka tuntevat olevansa samansukupuolisten ikätovereidensa muodostaman piirin ulkopuolella. Aluksi lapsella saattaa olla suuri haave tai kaipuu olla tässä mielessä samanlainen kuin muut. Myöhemmin tämä kaipuu päästä samankaltaiseksi samankaltaisten joukkoon muuttuu eroottiseksi suuntautumiseksi, eli homoseksuaalisuudeksi.
Heteroilla tapahtuu samankaltainen prosessi. Heillä sen sijaan tuo samaistuminen muihin samansukupuolisiin ikätovereihin onnistuu. Kaikki lapset, mukaan lukien homoiksikin kehittyvät, pyrkivät luomaan ympärilleen homososiaalisen kaveripiirin. Sukupuolisuus ja siihen liittyvät sekä henkiset että fyysiset piirteet on homososiaalisen piirin muodostajana tärkein. Heterot kokevat oman homososiaalisen piirinsä turvallisen varmaksi mutta epäkiinnostavaksi. Tytöt taas koetaan erillisenä mutta kiehtovana ryhmänä, joiden maailmaan pojat eivät ole vielä päässeet tutustumaan sisältä käsin.
Homojen lapsuudelle on tunnusomaista juuri tämä tunnetasolla tapahtuva poissulkeutuminen homososiaalisena kiinnostuksen kohteena olevasta ryhmästä. Voidaan ajatella, että ihmiset tavallaan pyrkivät muodostamaan samaistumisen tunteen toisiin ihmsiin. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihmisethän haluavat tulla sosiaalisesti hyväksytyiksi. Samaistumispyrkimykset kohdistuvat aluksi lähinnä itseään oleviin, eli samansukupuolisiin ikätovereihin. Myöhemmässä ihmisyksilön kehityksen vaiheessa seksuaalinen kiinnostus herää sosiaalisesti kiinnostavinta ryhmää kohtaan.
Evoluutio on siis tavallaan johtanut ihmisen seksuaalisuuden ja sen erityispiirteet (rakastumisen ja ihastumisen tunteet) jo olemassaolevasta piirteestä, sosiaalisuudesta.
Naiselliset homot ja transtytöt itse hakeutuvat tyttöjen seuraan ja miesmäiset lesbot ja transpojat poikien seuraan. Miehekkäät homot hengaa kundien kanssa ja urheilee ym. Monilla pojilla on vaikeuksia sopeutua ryhmään ja jäävät ulkopuolelle, muttei niistä sen vuoksi tule homoja, jos eivät jo valmiiksi ole sitä. Mutta ihan kiva teoria, homous olis estettävissä, joopa joo.
Teoria ei mitenkään kumoutuisi vaikka monet homoseksuaalit miehet aikuisiässä löytäisivät tiensä valtaosin heteroseksuaalisiin miesporukoihin, koska tässä teoriassa kyse on nimenomaan lapsuuden ja varhaisnuoruuden psykologisesta kehityksestä. Kasvuiän jälkeen aivojen plastisuus vähenee merkittävästi eikä siten toisenlainen ympäristö aikuisuudessa välttämättä aiheuta yhtä helposti muutosta ihmisen henkisessä puolessa kuin mitä se olisi aiheuttanut lapsuudessa.
Toisaalta "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa". Useimmiten varsinkin joukkuepelien harrastaminen aloitetaan jo lapsena. Samat kiinnostuksen kohteet säilyvät monilla aikuisuuteen asti.
Oleellista ei homoksi tulemisessa ole ryhmän ulkopuolelle jääminen, vaan se miten itsensä kokee.
Jotkut väittävät että homoille tyypillinen muista samansukupuolisista ikätovereistaan eristäytyminen lapsuudessa olisi ollut jo olemassaolevan homoseksuaalisuuden syytä, kuten itsekin väität. Näin ollen ihmiset "tuntisivat" itsensä homoiksi tai heteroiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa ja muodostaisivat tämän perusteella omia ryhmiänsä tai tuntisivat olevansa eri ryhmiin kuuluvia, vähän kuten sukupuolisuudenkin kohdalla.
Tämmöinen identifioituminen ei näy lapsissa. Ala-asteen oppilaat eivät muodosta kaveriporukoita sen perusteella että he ovat "heteroita" tai "homoja", vaan sen perusteella mitä sukupuolta he ovat! Niin muodoin tällainen keksimällä keksitty selitys ei mitenkään pysty selittämään sitäkään miksi homoille on tyypillistä neuroottisuus ja introverttisuus! Homoista odottaisi tässä tapauksessa löytyvän yhtä paljon ekstroverttisia piirteitä mitä heteroista. Tämän johdosta homojen odottaisi siis myös jo lapsena olevan rohkeampia sukupuolisen suuntautumisensa puolustajina (koska sehän oli jo olemassa). Miten muka homojen erilainen temperamentti voisi olla homoseksuaalisuudesta itsestään peräisin? Temperamenttihan on paljolti geeneistä kiinni. Ajatus jo olemassaolevasta homoseksuaalisuudesta on siis täysin kestämätön.
täytyy se itsellesi selittää. No, oikeastaan mulla on enemmän tietoa transsukupuolisuudesta eikä niinkään homoseksuaalisuudesta. Translapset hengaa aina näennäisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa, eli siis henkisesti saman. Mutta ainakin naiselliset homot hakeutuu jo ala-asteella, tai oikeestaan jo päiväkodissa, tyttöjen seuraan. Miesmäiset homot taas saattaa olla niitä luokan kingejä, kuten esim. meijän luokalla oli.
Mietippä nyt hieman väitettäsi. Homoksi kehittyvä ei varmasti hakeudu tyttöjen seuraan sen takia että tämä tulisi tulevaisuudessa mieltämään itsensä homoksi! Tyttöjen seuraan hakeutuminen tai sinne päätyminen on useimmiten seurausta nimenomaan temperamentista. Arat ja herkät pojat tietysti tuntevat olevansa tyttöjen seurassa jollain tavoin turvatummaksi. Homoseksuaalisuus ei voi olla siihen mikään selitys, koska homoseksuaalisuushan tarkoittaa seksuaalisen suuntautumisen kohdistumista samaan sukupuoleen, sillä ei käsitteellisesti voi olla mitään tekemistä joidenkin poikien hakautumisella tyttöjen seuraan. Tällainen "teoritisointi" on yhtä hataralla pohjalla kuin vaikkapa astrologia; siis jollekin asialle (luonteelle) keksitään syy joka ei ole järkiperäisesti mitenkään yhteydessä tähän (syntymäpäivä).
Sitä paitsi miten "naismaisilla homoilla" tyttöjen seuraan hakeutumisen syynä voi olla tuleva homoseksuaalinen orientoituminen, kun taas näillä mainitsemillasi "miehekkäillä homoilla" tuleva homoseksuaalisuus oli syynä poikaporukoihin liittymiselle? Miksi se olisi toisille lapsille syy hakeutua vastakkaisen sukupuolen seuraan ja toisille taas saman sukupuolen seuraan?
Enpä yhtäkään julkkishomoa tunne joka tukisi tuota viimeistä väitettäsi. Esimerkiksi Jari Sillanpää on tyyppiesimerkki homoseksuaaliksi kehittyneen miehen lapsuudesta: herkkä taiteilijasielu, joka oli vahvasti kiintynyt äitiinsä ja jota toiset pojat usein kiusasivat.
Joskus heitetään väite että ne toisenlaiset homot ovat vain visusti kaapissa. Toisaalta tämä ajatus on absurdi, koska ne toisenlaiset homot olisivat nimenomaan niitä kovempia ja järkähtämättömämpiä luonteenpiirteitä, joilta rohkeutta avoimuuteen nimenomaan odottaisi löytyvän.
niin on, että ihmiset ei mielellään luovu asemastaan. Jos joku on esim. suosittu kaveripiirissään, menestynyt urheilija tms, ei sillon tulla kaapista. Neidit taas hakeutuu neitien seuraan. Mutta niin kauan kun homouden oikeaa syytä ei tiedetä, teoriat lentää villinä. Samapa tuo mulle.
Miehekkäät homot hakeutuu tietysti poikien seuraan, koska kaikki miehekkäällä identiteetillä varustetut pojat tekee niin, ei se siihen homouteen liittynyt. Jari Sillanpään olemassaolo tosin taitaa kumota tämän väitteen.
Kaikkein irstaimmat runkkarit ja pelkkää seksiä jahtaavat ja ajattelevat miehet löytyy homoista. Harvassa ne herkät taiteilijat on, ja niitä löytyy heteroistakin.
Homoseksuaalisuus oli joskus 50- ja 60-lukujen länsimaissa varmaan aivan yhtä epäsuosittua yleisessä ilmapiirissä kuin mitä se on nykyään vaikkapa tietyissä urheilupiireissä. Silti tuolloin jo oli paljon esimerkiksi avoimesti homoja taiteilijoita. Jos homojen odottaisi olevan tasavertaisesti edustettuina kaikissa ammateissa ja elämänaloilla, niin tietysti "seksuaalisen vallankumouksen" odottaisi myös heränneen vaikkapa ammattiurheilijoiden puolella.
Silti avoimesti homoja tuntuu löytyvän paljon enemmän jopa kirkon ja seurakuntien henkilöistä. Näissä piireissähän yksilöiden homovastaisuutta tukee voimakkaat aatteelliset vakaumukset, joten ihmisillä on selvästi vahvemmat taipumukset hylätä vaikkapa paras ystävänsä tämän paljastuttua homoksi.
Ajatus näiden toisenlaisten homojen pysymisestä visusti kaapissa pelkän suosion tms. menettämisen pelossa ei ole siis tarkemmin pohdittaessa realistinen selitys. Tässä tapauksessa kun odottaisi löytyvän myös paljon niitä jotka uhmaavat vaaroja. Paljon uskottavammalta tuntuu selitys ettei homoja yksinkertaisesti vain ole suhteessa samoissa määrin esimerkiksi ammattiurheilijoiden keskuudessa. Tällaisiin piireihin taas päädytään usein jo melko varhaisessa vaiheessa lapsuutta.
että tuskin siellä homoja on sankoin joukoin, mutta uskoisin pukuhuonekulttuurin olevan niin homokielteinen, koska siellä ollaan alasti, ehkä se jotenkin vaikuttaa siihen.
ja kirkossa ei saa turpaan niin helposti kuin punaniskajengissä.
Rinnastuksessani ei ollut mitenkään olennaista se, että 50- ja 60-lukujen taiteilijapiireissä saisi vähemmän suuremmalla todennäköisyydellä turpaansa kuin vaikkapa nykyajan urheilupiireissä. Yleinen ilmapiiri oli paljon jyrkempi ja väkivaltaisempi homoja kohtaan tuollon, olihan homoseksuaalisuus vielä monissa länsimaissa kriminalisoituakin.
Toisaalta taas näissä "punaniskajengeissä", joiksi ilmeisesti nimität urheilupiirejä, pyörii paljon muullakin tavoin väkivallan uhreiksi joutuvia ihmisiä, vaikkapa afrikkalaisperäisiä. Sitäpaitsi ongelmiin väkivaltaisesti suhtautuvat yksilöt eivät tule toimeen sosiaalisissa miesten välisissä piireissä. Tällaiset ongelmayksilöt löytyvät jostain muualta kuin sujuvaa sosiaalista kanssakäymistä vaativista harrastepiireistä. Monet niihin aktiivisesti osallistuvat pyrkivät pikemminkin olemaan tavallista harkitsevempia ja tasapainoisempia ihmisiä.
Eihän niitä niin hirmuisesti tosiaan Suomessa ole, mutta ottamalla mukaan muut länsimaat saadaankin jo todella iso otos. Homot tosiaan ovat tässä suhteettoman aliedustettuina.
Pukuhuoneissa voi tietysti homoseksuaalinen henkilö toimia viisaasti muita provosoimatta. Yleensähän tämä onnistuu helposti, eikä siten homoseksuaali henkilö käytökseltään välttämättä poikkea mitenkään heteroista.
Siksi heidän homoutensa jääkin monilta huomaamatta.
Samallahan myöskin heidän kavereidensa olisi helpompi olla provosoitumatta heidän homoseksuaalisuudestaan. Toisin sanoen vain unohtamalla heidän identiteettinsä voisi yhteiselo sujua ongelmitta. Tämä tietysti selvästi vähentäisi paineita pysyä kaapissa, jonka taas voisi ennustaa johtavan siihen, että tullaan kaapista ulos.
Noh, urheilijat eivät siltikään ole tulleet ulos kaapeistaan. Vaikka nykyään on kaikenlaisin suvaitsevaisuus-kampanjoinkin vaikutettu heidän tovereidensa asenteisiin. Sen sijaan että vaan yhä uudestaan ja uudestaan tästäkin pistetään syy "suvaitsemattomien junttiheteroiden" piikkiin, olisiko viisaampaa hyväksyä, että ehkä homoja ei tosiaankaan ole niin paljon kaikilla elämänalueilla?
Yleisesti ottaenhan on paljon helpompaa väittää jonkin olemassaolon olevan tosi, kuin kiistaa tämän olemassaolo. Joku voisi väittää että Marsin uumenissa elää vaaleanpunaisia norsuja. Tämä on helppo periaatteessa helppo kumota, koska on tieteellisesti äärimmäisen epätodennäkösitä että Marsin uumeniin olisi kehittynyt norsun kaltainen elämänmuoto!
Samaa tieteellistä järkeilyä tulisi käyttää myös ihmisen mieltä ja sen säätelemää käyttäytymistäkin pohdittaessa. Objektiiviset ja luotettavat testit nyt vain osittavat, että homoille on selvästi todennäköisempää esim. selvä lapsuuden aikainen sukupuoliroolin vastainen käyttäytyminen (tästä voi lukea mm. englanninkielisestä Wikipediasta, Childhood gender non-conformity), kuten myös esimerkiksi neuroottisuus ja introverttisyys.
Samoin tavoin kuin Marsin esimerkin kohdalla on syytä tieteellisessä mielessä odottaa, ettei homoja löydy vaikkapa urheilupiireistä tasa-arvoisesti edustettuina. Tämähän on juuri sitä vasemmistolaisten ateistienkin paljon ylistämää tieteen riemuvoittoa! :) Mutta kas kummaa, ehkäpä heilläkin sitten on jonkinlainen uskonto, jos tieteen tulokset kerta ole aina miellyttäviä dogmaattisita syistä..
gender non-conformity-jutusta tulee mieleen lähinnä transsukupuoliset, jotka on pitkään täysin virheellisesti samaistettu homoseksuaaleihin. En siis lukenut sitä juttua, päättelin otsikosta.
Heteroksi vietät aika paljon aikaa homopalstalla.
http://www.youtube.com/watch?v=giETl4VTUlU
Se että jotkut homot sekoitetaan transuihin on täysin ymmärrettävää tämänkin esimerkkitapauksen valossa. Miksi muutenkaan homoissa olisi suhteellisen paljon ao. tyylisiä tapauksia, jollei homoseksuaalisuudella ja transsukupuolisuudella olisi joitain yhteisiä tekijöitä?
Kuten jo tuli todettua, homoseksuaalinen suuntautuminen itsessään ei voi olla selitys sille (koska lapsi ei vielä identifioi itseään homoksi). Tietysti voidaan väittää että monet tällaiset feminiiniset homoseksuaalit miehet alkavat olemaan feminiinisiä lähinnä vasta murrosiän jälkeen, jolloin seksuaalinen identiteetti vasta omaksutaan (useimmiten vasta tällöin yksilö alkaa luokittelemaan itsensä tai toiset seksuaalisen suuntautumisen perusteella).
Tosiasiassa tiedetään että tällaiset piirteet näkyvät jo melko varhain. Ne tulevat esiin esimerkiksi poikkeavina ihanteina, esikuvina ja mieltymiksinä. Esimerkiksi tyypillisiä esikuvia homoseksuaalisiksi kehittyvälle lapselle ovat naisartistit. Suhteettoman moni homoksi kehittyneistä miehistä on myös saanut vanhemman ihmisen rooliesimerkin yksinhuoltajaäidiltään (itsekin huomannut miten moni "aivan tavallinen" nuori homo on jäänyt äitinsä kasvatiksi).
Transsukupuolisuudessa voi pitkälti olla kyse samanlaisista syistä, vaikka ne olisivatkin vain hitusen poikkeavia. Esimerkiksi tyypillistä saattaa olla pojilla heikko ja avuton isähahmo. Tästä voi olla seurauksena jonkinlainen oman sukupuolen väheksyntä ja arvostuksen puute, joka henkisesti kehittyvällä lapsella on johtanut sukupuoli-identiteetin vääristymään.
Nykyaikainen tutkimus puhuu sen puolesta, että ihmisen evoluutio on pohjannut mm. sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen kulttuurillisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, nämä taas muodostuvat luonnostaa geenien raameissa. Se on teoreettisesti minusta hyvin uskottavaa, koska sosiaalisiin rakenteisiin tukeutumalla evoluutio viimekädessä tukeutuu sukupuolisuuden ja seksuaalisen suuntautumisen määrittämisessä geeneihin! Näin ollen mm. heteroseksuaalisuuden pitämiselle ainoana "luonnollisena" suuntautumisena on vahvat perusteet evolutiivisessa psykologiassa (nykyäänhän kaikenlaiset marxilaiset dogmit suhtautuvat erittäin vihamielisesti ihmisyyden tarkasteluun evolutiiviselta kannalta, vaikka empiiriset todisteet puhuvat sen näkökannan olevan kaikkein selitysvoimaisin).
mitään, transtutkimuksissa kyllä selvitetään tarkkaan jokaisen perhetausta, eikä se ole millään lailla erilainen kuin muillakaan. Homoille ei mitenkään laajamittaisesti tällaista tutkimusta tietenkään tehdä. Mutta ihmiset tarttee selityksen, tottahan sen ei tartte olla, kunhan on selitys ja mieluiten sellanen, että kyse ei ole synnynnäisestä ominaisuudesta niin saa sopivasti etäisyyttä asiaan.
Kannattaa tehdä tarkka ero oikeiden tieteellisten tutkimusten ja valhetta edustavien pseudotieteellisten tutkimusten välillä. Erot tutkimustavoissa voivat olla hiuksenhienot, mutta tulokset radikaalisti poikkeavia (tietysti em. eroista johtuen).
Esimerkiksi homoseksuaalisuuden on väitetty olevan geneettistä kaksoistutkimusten perusteella. Homoseksuaali tutkija Dean Hamer on joutunut oikeuden eteen VÄÄRISTELEMÄLLÄ tutkimustuloksia. Siltikin tällaiset vääristellyt kaksoistutkimukset ovat antaneet homoseksuaalisuuden perinnöllisyydelle korkeintaan vain noin 50%! Tutkimuksia on moitittu mm. vääristä tavoista hankkia tutkittavia kohteita (esim. mainostaminen homolehdissä, jolloin tietysti ne homot jotka tietävät heidän kaksoisveljensä olevan myös homo osallistuvat tutkimukseen innokkaammin).
Varteenotettavammat tutkimukset ovat pohjautuneet jo olemassaoleviin otantoihin. Homouden "perinnöllisyys" onkin näissä osittautunut selvästi matalemmaksi. Jopa homoseksuaalit tutkijat myöntävät psykososiaalisten tekijöiden hyvin suuren osuuden.
Muun muassa tanskalainen tutkimus jossa oli 2 miljoonaa miestä osoitti homoseksuaalisuuden korreloivan rikkinäisen perhetaustan kanssa.
Valikoimalla tutkimukseen osallistuvia henkilöitä tai mielivaltaisesti sulkemalla pois henkilöitä tutkittujen joukosta antaa mahdollisuuden vääristää tuloksia.
Jos tutkimuksia mainostetaan ilmoittamalla niiden tarkoituksen olevan osoittaa transsukupuolisten perhetaustojen normaalius, tietysti innokkaimpina tutkimuksiin osallistuvat ne joilla on eheä perhetausta (kuten joillain homoillakin, sillä rikkinäinen perhetausta vain tekee paljon todennäköisemmäksi sen psykologisen kokemuksen joka piilee homoseksuaalisen orientoitumisen takana). Kaikenlaista muutakin keinottelu voidaan harrastaa, esimerkiksi sulkemalla pois tulosten piiristä ne transsukupuoliset joilla on jokin yhteys rikkinäisen perhetaustan kanssa korreloivaan tekijään. Tietysti silloin saadaan transsukupuolisten perhetaustat normalisoitua! Olisikin kiva nyt saada niitä tutkimuksia eteeni..
niitä transtutkimuksia, joita tehdään Hus:ssa ja Taysissa joka päivä sukupuolenkorjaushoitoihin pyrkiville. Kaikki, jotka haluavat korjata sukupuolensa, käyvät nämä tutkimukset läpi. Tutkimukset tehdään siksi, ettei hoitoihin hyväksytä mielisairaita.
Usein kuulee transihmisten kertomuksia siitä, kuinka "faija heitti kadulle, kun sai tietää", että isättömiä tuskin on tavallista enempää.