Olen kauhuissani lukenut viestejä...
Itse olen kahdesti eronnut ja molemmista liitoista on lapsia. Aloittelen suhdetta mieheen, jolla on edellisestä suhteesta lapsi.
Eli olen superhyperluuseri ja elämäni tuhoon tuomittu =-)
Kieltämättä katkeruus ihmetyttää. Mulla kun yhteistyö sujuu exien ja heidän uusien kanssa..
Nyxäni exän kanssa en ole vielä "vauhtiin" päässyt, kun asia on niin tuore..
Hyvää uutta vuotta kaikille exille ja nyxille!!! Katkeruus on taakka ihmiselle itselleen ja myrkyttää oman sydämen...
Itse olen kahdesti eronnut ja molemmista liitoista on lapsia. Aloittelen suhdetta mieheen, jolla on edellisestä suhteesta lapsi.
Eli olen superhyperluuseri ja elämäni tuhoon tuomittu =-)
Kieltämättä katkeruus ihmetyttää. Mulla kun yhteistyö sujuu exien ja heidän uusien kanssa..
Nyxäni exän kanssa en ole vielä "vauhtiin" päässyt, kun asia on niin tuore..
Hyvää uutta vuotta kaikille exille ja nyxille!!! Katkeruus on taakka ihmiselle itselleen ja myrkyttää oman sydämen...
Vastaukset 7
Vanhimmat
välittää. Ne kiukkuaa kun muuten ei huomiota saa. Lapsen omat vanhemmat päättää ja sopii asiat, ei siinä uusikilla ole pätkän verran mitään tekemistä. Jos ei niille sovi, niin mitä sitten? Se on heidän murehe, ei muiden. Jos niitä rupee pokkaileen, niin siitähän ne yltyy, mutta kyllä ne ajan kanssa ymmärtää, ettei heillä ole toisten perheisiin mitään sanomista.
ymmärtää sen etteivät ole ex-miehensä perhettä enään?
Vain se rakas uusikko ja sinun/minun/meidän lapset ja mies ovat perhe.
Ja aloittaja ei tuominnut "uusikoita" mitenkään, oli väleissä kaikkien kansssa.
Minä olen sitä mieltä että exät pysykööt lestissään, uusikot rules!!
elämässä vaika sinulle tekee niin kipeetä olla se toinen. Mutta koita kestää miehen elämässä olemme aina olemassa halusitpa tai et niin miestä ei eroon pääse, onhan lapsetkin yhteiset joita sulla taas ei ole niitä ensimmäisiä.
jälleen kerran tämä sinun tilityksesi.
Ex-vaimot ovat vain yhden asian takia ex-miehensä elämässä ja se asia on ne teidän yhteiset lapset. Mikään muu siinä ei ole takana. Sinä vaan uskottelet edellenkin olevasi joku ykkönen?
Edes ex-miehesi ei niin ajattele, hänellähän on uusi kumppani jo. Kysymys sinulle: Jos olet ex-miehellesi ykkös-nainen, niin miksi et ole hänen kanssaan enään yhdessä?? Voitko kertoa?? (muutakin kuin että naikkonen vei hänet, kaipa teidän eroon on oikea syykin?)
Ja luuletko että mies erottelee lapsia jotenkin , ensimmäiset ja toiset ja kolmannet? Meidän perheessä kaikki lapset ovat yhtä rakkaita ja yhtä tärkeitä. Minulla on omat lapseni, minulla on mieheni kanssa lapset ja minulla on mieheni lapset?
Minulla ei ole mitään kestämistä, päinvastoin. Sinä et kestä elämän totuuksia. Roikut täällä selittämässä samaa, ja roikut edelleen entisessä elämässäsi, tai itse luomassasi harhakuvissa tärkeydestäsi ex-miehellesi.
Olisiko jo aika elää?
Minä en kuulu ex:n mieheni elämään eikä hän kuulu minun elämääni. Vain yhteisten lasten takia minun on ex:ääni tavattava kun hän silloin tällöin lapsia luokseen hakee ja tuo heitä kotiin. Jos yhteisiä lapsia ei olisi, niin enpä tosiaan haluaisi nähdä edes ex-miestäni. Hän kuului elämääni vuosikymmeniä mutta kun hän halusi elämäänsä muuta kuin minut, niin selvä se.
Meillä exäni kanssa ollaan kavereita ja parhaita kavaereita. Kaikkea teemme yhdessä ja lasten kanssa. En ymmärrä ihmisiä jotka vihaavat lastensa isää ja heittävät hänet pois niinkuin ollut ei ois.
Vihaa ja katkeruutta tunsin kun ex päätti päättää avioliittomme hyvin yksipuolisella ilmoituksella löytäneensä vihdoinkin elämänsä rakkauden. Joten kyllä se elämän rakkaus on nyt ykkönen ja minä olen mennyttä elämää. Minusta avioero on ero aikuisten ihmisten välillä. Toki voi olla ystäviä mutta minä en halua ystävyyttä. Olemme puheväleissä ja lasten asiat hoidamme yhteisymmärräksysessä ja se riittää. Isä ja uusi onni tekevät asioita lastemme kanssa yhdessä ja minä teen asioita lasten kanssa yhdessä. Me ex:n kanssa emme ole enää perhe emmekä tee enää asioita yhdessä.