Eli koirani 14 vk sekarotuinen puree kaikkea no sehän on tietenkin aivan täysin normaalia . Niin eli kysymykseni on että miten opetan puremisen pois ?
Pureminen
Pennut ...
4296
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarjoat sille aina purtavaa lelua luuta tmv kun puree. Opetat leikin ohessa.
Lopetat heti leikkimisen jos puraisee. Pieni huomioimattomuustauko (nouse pois, älä katso koiraa vähään aikaan) ja noin minuutin jälkeen leikki jatkuu. Ja sama uudestaan jos puraisee.
-> omistajan pureminen tietää huomioimattomuutta. Joten koiran ei kannata purra!
Kärsiväällisyyttä puremisenestokoulutukseen!
Pentu on kuustoistaviikkoinen ja kaikkea täytyy kokeilla. Ensimmäset puoli vuotta pennun kanssa on raskasta. Täytyy oikeassa paikassa olla olematta purra ja toisessa tarjota jotain vastineeksi. Mistä muuten koirasi on tehty?
Tämä muuten olisi hyvä olla koulutuspalstalla.
Koiranpennun kehitys on vähän samaa kuin lapsien paitsi että siinä missä lapsi lentää pesästä, koira lähtee sateenkaarelle. Siis vauva talossa.
Unohda hienostelut ja seurustele pennun kanssa lattialla opeta sitä siinä samalla. Anna sen levätä tarpeeksi. Ensimmäiset kuusi kuukautta menevät lentäen ja jos jaksat paneutua koirasi luonteeseen sen parivuotiaana voit hiljaa alkaa katsella sitä minkä vuoksi näit vaivaa.
Leikkipureminen on normaalia. Emokoira saattaa olla kovakin otteissaan kun vieroittaa pentuja, nisät ovat hellänä ja häntä & kirsu kohteena. Mutta emo on oikeudenmukainen - se varoittaa kunnolla ja kerran ja sitten elämä jatkuu. Joskus pennuilla on myös kummitäti perheen toisena aikuisena koirana. Jos ei sitä ole sinä olet se tai olet emo tai emäntä isäntä mitä vain - joku kumma pomo jonka siedätystä täytyy yrittää.
Menkää iltasin milloin vain lattialle istumaan ja aloittakaa leikki rakkaasta lelusta mikä pitää päästää "irti" ja sitten se annetaan takaisin.(hyvä) Kehuja. Ajan kuluessa myös ruokakupilla voi ehdollistaa mutta kaikki kohtuuden nimissä ja nassikan kehityksen tahdissa. Kardinaalimunaus on pyytää liian aikaisin liian paljon.
Luoksetulossa varaa paikka mikä on rauhallinen muilta. Kävele eteenpäin, pentu seuraa sinua. Etene rauhallisesti ja puhele "hyvä" "hieno" kun tulee luo anna joskus namu. Pentu väsyy nopeasti joten ei maratoneja. Näin menette kotiin ja jatkatte arjen puuhia. Usein kotiatulon jälkeen pentu saa ruuan ja nukahtaa. Anna sen nukkua ja varaa sille oma paikka missä se saa sen varmasti. (!!)
Kun pennulle tulee ikää voit lisätä luonnossa ensin pienen komennon "eteen" (koira tulee luo) ja siitä vaikka "kiertäen sivulle" mikä on aika simppeliä opettaa tällöin kun koira iloisena tulee ensin luoksesi "eteen" siitä sivulle (kierrä namua sivulle) - "namu" ja "vapaa" ja taas joskus panta kaulaan vähän aikaa ja taas "vapaa". Näin edeten ja harkiten ei hötkyillen niin että kaikki olisi opittava samalla viikolla. Näistä asioista oppii eniten menemällä ryhmiin.
Kertauksesta opittava. Monet pitävät em. komentoja koiran kyykyttämisenä muttä käytännössä ne voivat pelastaa monissa paikoissa koiran hengen.
Näin kun pentu menee kotiin suuresta luonnosta se syö nukkuu ja herää ja se pissaa ja kakkii - ole ennakoiva. Tämän jälkeen pieni leikki ja sitten stop. Leikki loppui, täytyy tehdä ruokaa tai muuta mitä vain, lähtee kodista "ei tule mukaan". jättää vaikka vanhan paidan oven kynnykselle tai kaikki sitä ennen.
Leikki loppui ja vastineeksi leluja ja huomiota valikoivasti tai ei ollenkaan paitsi leluja. Pennun täytyy myös totuttautua tarkkailijan asemaan omassa hierarkiassa. Näin pennun päivä rytmittyy.
Tottamaar se on raskasta ensin kun se pyytää huomiota koko ajan mutta mitä niität sitä kylvät ja totta myös se että jos perheessä on koiria ennalta, nämä opettavat osaltaan penskaa tavoille.
On sanottu että koiran hampaat ovat kuin ihmisen kädet. Lähde siitä ajatuksesta. Ja kun pentu tekee lisää ikää tilanne ei mitenkään helpotu vaan vaikeutuu. On näes vietävä sitä erilaisiin tilanteisiin ja erilaisille pinnoille käveltäväksi aina sinne asti jonne koira on tervetullut ja kaikkea siitä edespäin.
Tulipa sepustus mutta noin ikään olen opettanut koiriani. Luoksetulo on a & o ja noin yleensä luottamus koiran ja omistajan välillä tavattoman tärkeää. Harvemmin täytynyt huutaa koiralle. Se tuntee jutut muutoinkin. Klikkejäkin löytynyt mutta myös ratkaisut niihin.
Joskus aikoja sitten googletin nimen raili mykkänen ja koirallistaminen. Saanut siltä suunnalta yksinkertaisia pelittäviä perustehon linkkejä. Sillä on arvostelijansa kyllä mutta myös perustehon linkkejä, yksinkertaisia ei monen mutkan kautta ehkätehoavia.
Huomioi paikat minne ensikäteen pennun viet. Olisi hyvä että se on rauhallinen ja paikkojen dynamiikkaa pikkuhiljaa nostettaisiin iän myötä.