Periaattees minen tykkää purkaa pahaa olaani muille, mut teen sen ny tänne, tätä ei tarvi lukee, tästä voi tarttua
Mul on kirjotukset tulos ihan kohta, enkä jaksa lukee. Oon koittanu mut oon niin hemmetin hidas et oon saanu sen 30sivua luettua. Jos kirjotan päin persettä niin en pääse mihinkäänn opiskeleen. Sit musta tulee joko sossu tai joku hikinen duunari josta ei kukaan kiinnostu. En jaksais enää yrittää kokoaja. Mul on kavereita, mut tuntuu et oon silti yksin. Ja kaveritkin on sellasia, ettei ne ole mun kavereita ellen kokoajan tee jotain suorituksia pitääkseni niit. Joka päivä pitäis soitella ja pyydellä sinne ja tänne. Koko vitun elämä on yks iso suoritus ja sitten jos suorittaa sen hyvin, niin onko sitten kivaa? Minen edes haluais mihinkään über ammattiin, haluisin tehä vaan jotain johon ei tarvis opiskella itteensä kipeeks ja tulis toimeen ja sais sen mitä tarvii. Haluisn vaan tehä musiikkia, muttakun ei sillä elä. Enkä oo tarpeeks hyvä. Haluisin papiks, mut sinnekkin on niin vaikee päästä ja sit seurais lisää opiskelua. Ja opiskelun jälkeen työnhakua. Ja työnhaun jälkeen ainaista taistelua työpaikalla, kunnes on vanha pappa josta ei kukaan välitä. Minen haluais koskaan naista, naiset on sellasia omahyväsiä mulkkuja jotka vaan jättää. Ei tuu kun surua ja katkeruutta. Mut loppujen lopuksi melkeen kaikki ihmiset on ihan perseestä. Kaikki on niin omahyväsiä ja luulevat olevansa jotain enemmänkun muut. Eikä kukaan välitä kenestäkään! Musta vaan tuntuu et tän hiton elämän vois kyl jättää välistä. Oispa joku pikakelus nappi, mistä sain kelattua kuolin hetkeensä ja pääsis pois. Eihän tätä jaksa.. Joo kiitos jos ette lukenu, toivottavasti ette.
Mul on kirjotukset tulos ihan kohta, enkä jaksa lukee. Oon koittanu mut oon niin hemmetin hidas et oon saanu sen 30sivua luettua. Jos kirjotan päin persettä niin en pääse mihinkäänn opiskeleen. Sit musta tulee joko sossu tai joku hikinen duunari josta ei kukaan kiinnostu. En jaksais enää yrittää kokoaja. Mul on kavereita, mut tuntuu et oon silti yksin. Ja kaveritkin on sellasia, ettei ne ole mun kavereita ellen kokoajan tee jotain suorituksia pitääkseni niit. Joka päivä pitäis soitella ja pyydellä sinne ja tänne. Koko vitun elämä on yks iso suoritus ja sitten jos suorittaa sen hyvin, niin onko sitten kivaa? Minen edes haluais mihinkään über ammattiin, haluisin tehä vaan jotain johon ei tarvis opiskella itteensä kipeeks ja tulis toimeen ja sais sen mitä tarvii. Haluisn vaan tehä musiikkia, muttakun ei sillä elä. Enkä oo tarpeeks hyvä. Haluisin papiks, mut sinnekkin on niin vaikee päästä ja sit seurais lisää opiskelua. Ja opiskelun jälkeen työnhakua. Ja työnhaun jälkeen ainaista taistelua työpaikalla, kunnes on vanha pappa josta ei kukaan välitä. Minen haluais koskaan naista, naiset on sellasia omahyväsiä mulkkuja jotka vaan jättää. Ei tuu kun surua ja katkeruutta. Mut loppujen lopuksi melkeen kaikki ihmiset on ihan perseestä. Kaikki on niin omahyväsiä ja luulevat olevansa jotain enemmänkun muut. Eikä kukaan välitä kenestäkään! Musta vaan tuntuu et tän hiton elämän vois kyl jättää välistä. Oispa joku pikakelus nappi, mistä sain kelattua kuolin hetkeensä ja pääsis pois. Eihän tätä jaksa.. Joo kiitos jos ette lukenu, toivottavasti ette.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olen pahoillani kun luin, veti hiljaiseksi
ja ajattelin.
Minullakin on kirjotukset tulossa.
En ole aloittanut itsekään lukemista.
Mutta heti kun koulu alkaa tän loman jälkeen niin se alkaa.
Itsekin papiks haluaisin.
Muista että sä voit tehdä itsellesi luksusuunnitelman ja jopa käydä sellasella abi kurssil mis kerrotaan hyviä lukutapoja.
Yks on semmonen et kirjaa ensin mtä muistaa siit yhest kirjast ylös.
Sitten lukee sen ja alleviivailee.
Sitten kattoo miten kirjan luku vaikutti niihin edellisiin muistiinpanoihin.
Siitä sitten näkee mitä ei kunnolla osaa ja niitä sitten lähtee lukee.
Ei huomista pidä murehtia.
Jokaiselle päivällä riittää ne omat murheensa.
Jos muuten pyrit jo tänä kesänä teologiseen niin muista hankkia valmiiks pääsykokeisiin tarvittavat kirjat.
Ne ei oo ees paksuja eli ne lukee helposti läpi.
En muista mitä ne oli mutta netistä kyl löytyy.
Kaikki naiset eivät ole samanlaisia.
Se oikeakin kyl löytyy.
Kirehän ei todellakaan ole.
Ei ole ihme, jos tulee lukuväsymys niin monen kouluvuoden jälkeen. Yritä nyt vaan jaksaa tämä viimeinen - kaiken kaikkiaan lyhyt - koitos. Sitten voi vetää pitkään henkeä ja todeta, että yksi elämänvaihe on ohi.
Jotkut, jotka ovat oikein tympääntyneitä lukemiseen, pitävät välivuoden tehden kaikenlaisia töitä, joihin ei vaadita ammattitaitoa. Kun on tehnyt vuoden pienellä palkalla hanttihommia, rupeaa ammatin opiskelu ja kunnollinen palkka ihmeesti kiinnostamaan. Kunnon kesäloman ainakin kannattaa pitää.
Yliopisto-opiskelu ei ole samanlaista kuin koulu. Halutessaan sen voi ottaa rennommin ja mennä vaikka töihin välillä. Tosin sitten valmistumiseen menee pitempi aika.
Väsymys ja tympääntyneisyys saa varmaan kaiken näyttämään nyt synkältä. Kun kirjoitukset ovat ohi ja olet levännyt, kaikki näyttää varmasti paljon valoisammalta. Älä sure pärjäämistäsi. Lue niin paljon kuin pystyt ja myöhemmin voi korottaa huonoja arvosanoja, jos on tarpeen. Tosin nyt kannattaa panostaa, niin se on sitten lopullisesti ohi.