Onko se että erikoistuu ja paneutuu johonkin asiaan tosi paljon jotenkin huono juttu, vaikka silloin oliskin "no-life". Mun käsityksen mukaan tollasella just vois tehäkkin jotain merkittävää.
Tuli vaan mieleen, kun yks kaveri aikoinaan näki piirustuksiani ja kysys et oonk mä joku noulaiffi joka ei tee mitään muuta kuin piirrä. Mä pitäisin tollasta paneutumista jossakin määrin hienona asiana, en niinkään tollasena negatiivisena asiana kuin miten kyseinen henkilö tämän esitti.
Eli mietin vaan että pitäisikö elämän sit sisältää ainoastaan jotain hauskanpitoa ja keskivertoharrastelua tjsp..
Voi olla et kaveri tarkotti tässä asiassa jotain ihmissuhteiden vähäisyyttä. Mutta jossain hommissa ihmissuhteetkin on hidastava juttu, kunhan jossain määrin kuitenkin kykenee vuorovaikuttamaan. Useimmat suurnerot on työskennellyt suurimman osan ajastaan yksin.
No onhan ihmisillä erilaisia ihanteita jne...
Tuli vaan mieleen, kun yks kaveri aikoinaan näki piirustuksiani ja kysys et oonk mä joku noulaiffi joka ei tee mitään muuta kuin piirrä. Mä pitäisin tollasta paneutumista jossakin määrin hienona asiana, en niinkään tollasena negatiivisena asiana kuin miten kyseinen henkilö tämän esitti.
Eli mietin vaan että pitäisikö elämän sit sisältää ainoastaan jotain hauskanpitoa ja keskivertoharrastelua tjsp..
Voi olla et kaveri tarkotti tässä asiassa jotain ihmissuhteiden vähäisyyttä. Mutta jossain hommissa ihmissuhteetkin on hidastava juttu, kunhan jossain määrin kuitenkin kykenee vuorovaikuttamaan. Useimmat suurnerot on työskennellyt suurimman osan ajastaan yksin.
No onhan ihmisillä erilaisia ihanteita jne...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.