Pieni mä vielä, olin itsekin, kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä vain.
Sinä kasvoit mut vierelläin, kuinka hyvä on ollutkaan näin.
Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei, tässä maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei, vaan sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin, ja sun turkkias silitin.
Yhteinen aika pian lopussa on, sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon, taivaanrannan taakse katoaa.
Kohta sammuu säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en.
Sä oot mun pieni Rakas ystäväin, juosta kanssas mä sain, lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin, kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin, et leikkikalu ollut sä vain.
Sinä kasvoit mut vierelläin, kuinka hyvä on ollutkaan näin.
Usein mä tunsin, mua ymmärrä ei, tässä maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei, vaan sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin, ja sun turkkias silitin.
Yhteinen aika pian lopussa on, sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon, taivaanrannan taakse katoaa.
Kohta sammuu säde viimeinen, siitä kiinni pitää voi mä en.
Sä oot mun pieni Rakas ystäväin, juosta kanssas mä sain, lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin, kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
itsekkin joskus tirauttanut olen tuon laulun kuullessani...koiran kuolema koskettaa aina vaikka siitä olisi jo 15vuottakin:(..ainoa millä voi itseään lohduttaa on se, että tietää ettei kaverilla ole enään koskaan kipuja ja se saa levätä rauhassa, vihreillä metsästysmailla...
en nyt tosin tiedä liittyikö aloitukseen koiran menetys, mutta itselle tuo laulu tuo aina mieleen ensimmäisen koirani ja sen traagisen sairauden, sairauden aiheuttajaa ei koskaan saatu selville, eikä sitä voitu parantaa ja ainoa vaihtoehto oli lopetus.. kipujen vuoksi oli pakko päästää koirasta irti....