Kaamosta

niin en tahtoisi että tulisit laulamaan ikkunalaudalleni, sillä laulusi kaikkoaisi, pohjatuulen tuiverrukseen, pieni hentoinen hahmosi, hämärään eksyisi ja elämä kehostasi karkaisi, pakkasen syleilyyn. Jos olisit lämmin tuuli, niin syleilyysi antautuisin ja silmät suljettuina matkaasi halajaisin, mutta siteeni eivät katkeaisi ja paikallein jäisin. Jos olisit tietäjä ja näkijä, et tulisi luokseni, sillä silloin sinä tietäisit että en voisi matkaasi lähteä, sillä lähtiessäni tuottaisin suunnatoman tuskan ja sitä en tahallani tahdo tuottaa. Mutta koska olet ihminen ja kaukana sanojasi minulle suot, niin iloitsen sanoistasi ja nautin niistä kuin keskikesän kiireetömästä päivästä, auringon lämmön ja valon leikkiessä ihoni pinnalla. Koska olet vain vajavainen ihminen on sinun sanoilla suurempi voima kuin uskotkaan, nyt juuri niitä mieluummin luen, kuin kuulisin Leppälintua kesäiltana. Ja koska olet ihminen joka ei ole tietäjä eikä näkijä, niin kerron sinulle että minä hymyilen ja iloitsen ja minä haaveilen, kaikista sanoistasi sadun ihmeeliseen maahan luoksesi kuljen , sinne missä meri turkoosina välkehtii ja puut huumaten tuoksuvat. Kiitos sinulle erakkonainen, nyt olen siellä. Hyvää alkanutta vuotta sinulle .