Ei tunnut oikein uppoavan enää mikään uusi kirja. En saanu esim Finlandia-palkitusta mitään irti, kynnet ja kärpäset jäi vain mieleen. Sitten on nämä yliylistetyt keittiöfilosofiat ja fantasiamössöt , joista ei tule kuin vihaiseksi (es. Coelho, Dan Brown..)
Kerronta tuntuu olevan aivan järjettömän latteaa ja tukeutuu tyhjään dialogiin.
Antakaa vinkkejä kunnon kirjoista/kirjailijoista. Pidän esim. Dostojevskista, Steinbeckistä, Kunderasta, suomalaisista esim. Waltarista, Jotunista, Canthista..
Kerronta tuntuu olevan aivan järjettömän latteaa ja tukeutuu tyhjään dialogiin.
Antakaa vinkkejä kunnon kirjoista/kirjailijoista. Pidän esim. Dostojevskista, Steinbeckistä, Kunderasta, suomalaisista esim. Waltarista, Jotunista, Canthista..
Vastaukset 25
Vanhimmat
.. jo tuttu ?
Erityisesti hänen uusin teos TIE teki vaikutuksen. Sellainen pieni suuri romaani!
Lisää voit lukea Hesarista:
http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Cormac McCarthy kuvaa isän ja pojan pakomatkaa halki tuhoutuneen mantereen/1135240920388
ovat Thomas Mann ja Günther Grass; esim. Buddenbrookit, Taikavuori ja Kampela? Noiden luettelemiesi perusteella saattaisi Kilven Alastalon salissa ja/tai Pitäjän pienempiäkin maistua. Viimeksimainittu on minun suosikkini, erityisesti novellit Kaaskerin Lundström, Jäällävaeltaja ja Merimiehen leski.
Onko tuttu tällainen artikkelikokoelma?
Kieltä kohti / toimittaneet Tiina Onikki-Rantajääskö ja Mari Siiroinen. Otava, 2008
Siinä aika perusteellinen analyysi tuosta Kilven upeasta novellista.
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kehno suomennos upottaa Mannin novellit/HS20090611SI1KU02ged
Osamu Dazain Ei enää ihminen (jap. Ningen Shikkaku, engl. No Longer Human) ja Nouseva aurinko (jap. Shayo) voisivat antaa pureskeltavaa, ellet ole jo lukenut. Osamu Dazain kerrontatyyli on hämmästyttävä. Hän kattaa muutamalla sanalla saman kuin moni muu usealla virkkeellä. Teokset voivat tuntua varsin vaikealukuisilta ja synkkäsävyisiltä, mikäli on tottunut valmiiksipureksittuun tuotantoon, eikä ole tottunut hyvinkin pessimistissävytteiseen tekstiin. OD kirjoittaa aikansa urbaani-japanilaisen näkökulman mukaista tekstiä, jonka monitahoiset kontekstit taustavaikuttimineen kannattaa huomioida lukiessaan ko. teoksia.
Suomalaisista perinteinen Kalle Päätalon Iijoki-sarja (oikein luettuna) on varsin rentouttavaa luettavaa, mikäli ei koe murretta ja pikkutarkkaa kerrontaa liian rasittavaksi. Itse luen sitä jo ties kuinka monennetta kertaa, ja aina löytyy uutta. Varsinkin sodanaikainen ja -jälkeinen suomalainen arkipäiväinen yhteiskunta kuvastuu teoksista oikein mukavasti historiasta kiinnostuneille.
Nämä mainitut kaksi kirjailijaa ovat varsin sopivaa vastapainoa toisilleen. Heidän tekninen tyylinsä (kuten oma elinympäristönsäkin) on täysin vastakkainen. Tämä kontrasti on suorastaan piristävä. Ainakin omalla kohdallani nämä kaksi tuotantoa - suhteutettuna myös toisiinsa - tuottavat monenlaisia positiivisia tuntemuksia.
lue vain noita aiemmin mainitsemiasi kirjailijoita, joista pidät. jos ei sen verran viitsi nykykirjallisuuden uutuus- ja hittikirjoja lukea - oli kieli millaista tahansa - kertoo se vain näköalattomuudesta ja typeryydestä. luulet varmaan olevasi parempi ihminen lukiessasi vain ns. hyviä klassikkoja.
tunnen monia ihmisiä, jotka lukevat dostojevskejä jne., mutta pitävät silti myös uudemmasta, "ei niin taiteellisesta" kirjallisuudesta.
Isot alkupuustaimet puuttunevat, kun olet itse jättänyt klassikot väliin ja lukenut vain tekstareja?
kyllä niitä klassikoita on tullut luettua, mutta en ole niin kapeakatseinen etten lukisi myös uudempaa. joku naisten viihde kyllä jää kirjaston hyllylle.
eikä netissä ole pakko isoja kirjaimia käyttää. etenkään miellyttääkseen tuollaisia valittavia törppöjä.
Älä itke pikkukirjain pälliäinen!
Sulla ei ole varaa haukkua ketään pälliäiseksi. Mene siitä suorittamaan se peruskoulun ala-aste loppuun ja tule vasta sitten kommentoimaan foorumeille, kun vasta siinä vaiheessa se kirjoitustaito on hieman lukukelpoisemmalla tasolla. Tuskin uskaltaisit ketään haukkua kasvotusten.
Aivan varmasti onnistuu kasvotustenkin sanominen, jos toinen on tarpeeksi pälliäinen.
Ei ihmetytä miksi tätä paikkaa kutsutaan suoli24:ksi. Jokaisessa aiheessa on nykyään jotain riitaa. Tuollaiset pilaavat koko keskustelun. Pitäisi olla joku pakollinen rekisteröityminen niin häiriköt pysyisivät poissa.
Hyvää keskustelua kirjoista, aiheena niiden ensimmäinen lause, joka houkuttelee lukemaan.
http://chat.yle.fi/yleradio1/viewtopic.php?f=7&t=605&st=0&sk=t&sd=a&sid=1fe0164a9baa2f9398db4b772b415aaf
Isabel Allende on mielikirjailijani,hänellä on upea ja elävä tuotanto. Samoin verevät Gloria Naylorin kirjat antavat paljon.
Tai lue hienosti kirjoitetut fiktiiviset elämäkerrat Joyce Carol Oatesilta; "Putous", "Nimeltään Grace" ja
"Blondi".
Viime vuoden upeimpia lukukokemuksia oli myös
Margaret Atwoodin "Sokea surmaaja".
mä oolen ostanu 2 allendea, mut en ole ehtinyt lukemaan. muuten kovaa ajoa !
No yksi kirja tulee nyt heti mieleeni, joka on kaikenlisäksi suomalainen, Miika Nousiaisen
Vadelmavenepakolainen
joka yllätti ainakin minut. Tosi harvoin olen löytänyt näistä uusista suomalaisista kaunokirjallisista opuksista mitään sen kummoisempaa, joka olisi jäänyt mieleen pidemmäksikin aikaa.
Vadelmavenepakolaisen luettuani tuossa ennen jouluhösäkkää, olen nyt useampaankin kertaan pysähtynyt mietiskelemään kirjassa tulleita juttuja, siis vaikkapa
tätä pohjoismaista yhteiseloa arjen tasolla esimerkiksi.
Ainakin minulle kirja antoi enemmän kuin alunperin osasin odottaa, aloittaessani tiesin vain ne vadelmavenekarkit.
En ole seurannut millaisia arvosteluja kyseinen kirja on saanut, mutta mielestäni kirja on hyvä lukukokemus.
Suosittelen.
Kirjoittanut David Mitchell. Törmäsin juuri. Kohtalainen lukukokemus. Luen rystyset suussa.
Pidin todella paljon Nevanlinnan Mariesta. Humaani, ns. eurooppalainen romaani, kauniisti kirjoitettu ja koskettava. Ei mitään tusinakamaa! Kuluneen kirjavuoden parhaita, ellei paras.
niin tässä vähän piristystä Miller Henry; Opus Pistorum
http://www.guardian.co.uk/world/2002/may/08/books.booksnews
Tai miten se on mahdettu kääntää suomeksi. Kertojana vuoristokiipeilijä Mortenson joka eksyi kaveristaan laskeutuessaan Himalajan K-52lta alas. Puoli kuoliaana hänet pelasti rutiköyhä pakistanilainen. Tuosta varsinainen tosi tarina alkaa. Todella hyvin kirjoitettu ja erittäin sisältörikas!
Mahdatko olla jo Kurt Vonnegutiin tutustunut? Jos et, niin kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Omia suosikkejani on mm. Äiti Yö, Teurastamo no 5 sekä Kissankehto. Ironisen hauskasti kirjoitettuja eräänlaista "fantasiaa" omaavia tarinoita, ilman scifistelyjä.
John Fowlesin uskomattomat kirjat Neitoperho ja Jumalten Naamiot, ovat lajissaan sellaisia että uskon varmasti pitäväsi niistä. Vangitsevaa, kaunista ja kamalaa. Kannattaa ehdottomasti lukea.
No sitten John Irving. Varsinkin nämä varhaisemmat klassikot kuten: "Oman Elämänsä Sankari, Kaikki Isäni Hotellit, Ystäväni Owen Meany sekä Garpin Maailma" ovat kaikki ansainneet paikkansa omassa parhaiden kirjojen listassani. Kaikissa käsitellään monia kipeitä aiheita loistavan huumorin ja ajatusvirran kautta.
Tuli mieleen muuten kun pidät Steinbeckistä, niin oletko lukenut hänen kirjaansa "Matka Charleyn Kanssa"? Kirja kertoo siitä kun Steinbeck päätti vihdoin monia kirjoja kirjoitettuaan lähteä tutustumaan siihen Amerikkaan (USA) mistä aina kirjoittaa. Hän osti bussin ( tai jonkun ison auton..) ja muokkasi ja korjautti sen mieleisekseen ja lähti kiertämään maata Charley koiransa kanssa. Kirjaa oli hauska lukea monien hänen kirjoittamiensa kirjojen jälkeen ja tutustua hieman kirjailijaan itseensä.
Ei muuta kuin hyviä lukuhetkiä
En jaksanut lukea ketjua läpi, mutta tässä pari lemppariani, joista sinäkin voisit innostua (etenkin jos ns. korkeakirjallisemmat lajityypit uppoavat):
-Vladimir Nabokov: esim. Lolita, Luzinin puolustus
- Mihail Bulgakov: esim. Saatana saapuu Moskovaan
- Herman Melville: Moby Dick
- William Faulknerin teokset
- Italo Calvinon tuotanto
- Karel Capek: Salamanterisota
- Juhani Ahon Papin rouvan sain äskettäin loppuun, kehun
- Veijo Meren tuotanto
voin suositella esim. Albert Camusia (varsinkin romaanit Sivullinen, Rutto ja Putoaminen) ja Christer Kihlmania (esim. romaanit Sininen äiti, Kallis prinssi ja Gerdt Bladhin tuho). Runoilijoista lähimmäs kirkasta proosaa tulee Eeva-Liisa Manner (esim. kokoelmat Tämä matka, Fahrenheit 121 ja Kuolleet vedet). Myös Pentti Holapan romaanit Tinaa, Ystävän muotokuva ja Kaksi kirjailijaa ovat vaikuttavia, eikä se runoilijanakaan ole hullumpi.
Kurt Vonnegut on ehdoton. Virginia Woolf. Mordenia proosaa olisi Glen Duncan. Jos paksumpaa jaksat, niin Moby Dick on uskomaton.
Jos merenkäyntiä kiinnostaa, Parick O'Brianin Aubrey-Maturin -sarja.
Neil Gaimania suosittele myös, vaikkei fantasia kiinnostakaan. Itse en välitä fantasiasta tippaakaan, mutta Gaimanin kirjan uppoavat, ehkä koska ne eivät ole varsinaista fantasiaa, vaan pikemminkin mytologiateemaista proosaa? Vaikea genrelajitella Gaimania. Suosittelen American Godsia tai novellikokoelmia, Smoke & Mirrors tai Fragile Things. Niissä ei ole juuri fantasiaelementtejä, mutta mytologiaa ja historiaa.
(Tuntuu muuten hyvältä lukea, että jotain muutakin lähinnä suututtaa Dan Brownin surkeat tekeleet.)