Näitä viestiketjuja lukiessa herää ihmetys,että onko tosiaan näin paljon katkeria yksinhuoltajia?
Eikö elämä olisi paljon mukavampaa jos ei tarttis koko ajan elää vihassa ja katkeruudessa?Jos se etäisä/äiti ei tapaa lapsiansa,antaa olla omassa sopassaan.Hänenhän menetys se on.Lapset unohtaa ajan kanssa, jos ette itse jatkuvasti jankkaa ja hauku etää heille.Ei sen aikuisen tartte olla juuri se biologinen aikuinen, joka ne roolimallit niille opettaa,jolta saa rakkautta ja turvaa.
Minä itse en jaksais elää katkeruudessa ja vihassa exää kohtaan.Häntä nyt vaan ei lapset enää kiinnostaneet eron jälkeen,mutta eipä tosiaan ollut mun ja lasten menetys.Parempi näin.Mulla on ihanat lapset joista jopa voin kiittää exää.Exällä on nykyään niin paljon omia ongelmia, että on onni ettei mun tartte niitä miettiä,jos lapset tapaisi häntä.
Mutta olen myös valmis miettimään ja sopimaan tapaamisista,jos jonakin päivänä hänen elämänsä järjestyisi ja tapaamiset olisi mahdollisia.Kyllä lapset voi myöhemminkin luoda uuden suhteen isäänsä.Nyt vaan se ei ole ajankohtaista.
Nyt varmaan moni miettii,että hyvähän se on sanoa,ollut kumminkin helppo ero jne.Ei tosiaan ollut helppo ero!Ihan yhtä helvettiä se oli silloin.Puolin toisin oltiin toistemme kurkussa.Siltikään en häntä haukkunut lapsilleni.Onhan hän kumminkin heidän isänsä.Moni lapsi joutuu liian usein vanhempien pelinappulaks eron aikana.Sen tietää varmasti kaikki.
Eikö olis nyt hyvä aika ottaa ihan uusi asenne nyt kun vuosikin vaihtui?Heittää romukoppaan tuo ainainen valitus ja ajatella,että antaa olla.Jos ei omat lapset jotain kiinnosta,niin ihan sama.Meillä jokaisella on ihan varmasti niitä muita aikuisia ympärillä,jotka voi olla niitä roolimalleja lapsille.
Kuka uskaltaa lähteä mun mukaan, kun haastan teidät unohtamaan vihan ja katkeruuden exää kohtaan?Kuka uskaltaa katsoa peiliin ja sanoa että on itsekin välillä hankala ihminen?Mä uskallan!Mä osaan olla varsinainen noita-akka välillä ;-)
Ja ennen kuin sinä joka haluat heti tähän vastata,että pitää saada valittaa pahaa oloa jonnekin,niin,joo-o.Ymmärrän kyllä sen,mutta onko pakko koko ajan olla niin negatiivinen...
Eikö elämä olisi paljon mukavampaa jos ei tarttis koko ajan elää vihassa ja katkeruudessa?Jos se etäisä/äiti ei tapaa lapsiansa,antaa olla omassa sopassaan.Hänenhän menetys se on.Lapset unohtaa ajan kanssa, jos ette itse jatkuvasti jankkaa ja hauku etää heille.Ei sen aikuisen tartte olla juuri se biologinen aikuinen, joka ne roolimallit niille opettaa,jolta saa rakkautta ja turvaa.
Minä itse en jaksais elää katkeruudessa ja vihassa exää kohtaan.Häntä nyt vaan ei lapset enää kiinnostaneet eron jälkeen,mutta eipä tosiaan ollut mun ja lasten menetys.Parempi näin.Mulla on ihanat lapset joista jopa voin kiittää exää.Exällä on nykyään niin paljon omia ongelmia, että on onni ettei mun tartte niitä miettiä,jos lapset tapaisi häntä.
Mutta olen myös valmis miettimään ja sopimaan tapaamisista,jos jonakin päivänä hänen elämänsä järjestyisi ja tapaamiset olisi mahdollisia.Kyllä lapset voi myöhemminkin luoda uuden suhteen isäänsä.Nyt vaan se ei ole ajankohtaista.
Nyt varmaan moni miettii,että hyvähän se on sanoa,ollut kumminkin helppo ero jne.Ei tosiaan ollut helppo ero!Ihan yhtä helvettiä se oli silloin.Puolin toisin oltiin toistemme kurkussa.Siltikään en häntä haukkunut lapsilleni.Onhan hän kumminkin heidän isänsä.Moni lapsi joutuu liian usein vanhempien pelinappulaks eron aikana.Sen tietää varmasti kaikki.
Eikö olis nyt hyvä aika ottaa ihan uusi asenne nyt kun vuosikin vaihtui?Heittää romukoppaan tuo ainainen valitus ja ajatella,että antaa olla.Jos ei omat lapset jotain kiinnosta,niin ihan sama.Meillä jokaisella on ihan varmasti niitä muita aikuisia ympärillä,jotka voi olla niitä roolimalleja lapsille.
Kuka uskaltaa lähteä mun mukaan, kun haastan teidät unohtamaan vihan ja katkeruuden exää kohtaan?Kuka uskaltaa katsoa peiliin ja sanoa että on itsekin välillä hankala ihminen?Mä uskallan!Mä osaan olla varsinainen noita-akka välillä ;-)
Ja ennen kuin sinä joka haluat heti tähän vastata,että pitää saada valittaa pahaa oloa jonnekin,niin,joo-o.Ymmärrän kyllä sen,mutta onko pakko koko ajan olla niin negatiivinen...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miten neuvoisit minua,
jonka lasten etävanhempi jatkuvasti pilkkaa ja haukkuu minua - lähiä, lapsille tapaamisten aikana.
jonka exä ei sovi tapaamisista lähin vaan lasten kanssa ja nekin tapaamiset ovat hyvin epäsäännöllisiä.
jonka lapset eivät halua tavata etävanhempaansa ja siihen on syynä vain etävanhempi itse vaikka syyttääkin lähiä siitä.
En vihaa exääni, enkä ole katkerakaan. En ole hankala exääni kohtaan tai muillekaan ihmisille.
Kaipaisin hetken omaa aikaa, mutta sellaista ei ole ollut vuosiin, kun exä palauttaa lapsia miten tahtoo, ja samalla periaatteella hän heitä hakeekin.
Jos exäsi haluaisi tavata lapsia lastesi vastustelusta huolimatta tai haluaisi lapset yksinlähihuoltoonsa ja tehdä sinusta etä-äidin ja sorvaisi siitä syystä sinusta lastensuojeluilmoituksia noin 50 kappaletta vuodessa, millaisia neuvoja siinä tapauksessa antaisit lukijoille?
Nimenomaan tänne se negatiivisuus ja paha olo puretaan!
Ettei tarvitse lapsille toista vanhempaa soimata.
Itse ainakin koen sen niin,että kun on paikka,mihin niitä höyryjä voi päästellä,niin OIKEAssa elämässä jaksaa pysyä positiivisempana.
Sitäpaitsi,kun oikein ottaa päähän ja täältä lueskelee toisten kirjoituksia,osaa ottaa oman elämänsä ongelmat oikeissa mittasuhteissa.