Mitä tehdä kun kämppis ei ole kotonaan oppinut syömään suu kiinni.
Massutuksesta eroon
Timo
101485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tee havaintoja suomalaisesta ja julkaiset Nature-lehdessä.
Massutus-tavasta ei pääse eroon helpolla. Sukulaiseni massuttaa erittäin äänekkäästi ja voit vaan kuvitella miten ärsyttävää se on. Olen huomauttanut hänelle asiasta, mutta ei se ole auttanut. Yksi konsti on kuitenkin jonka olen havainnut aika tehokkaaksi. Eli kun hän aloittaa massutuksen, niin tee sinä samoin. Hän huomaa kyllä vihjeen ja lopettaa sen kun kuulee itse miten pahalta se toisesta kuullostaa! Tämä saattaa olla myös aika nolo tilanne teille molemmille, mutta eiköhän se siitä ohitse mene!
Onnea yritykselle!!!
Sinä olet siitä onnellisessa asemassa, että massuttaja on sukulaisesi, joka voi korkeintaan tehdä sinut perinnöttömäksi.
Meillä nimittäin töissä pomo on massuttaja pahimmasta päästä, ja on aivan hirveän kuuloista kun aikuinen nainen massuttaa äänekkäästi. Ei tästä asiasta oikein uskalla lopputilin pelossa huomauttaakaan. Onneksi ruokatauolle voi mennä eri aikaan, mutta joskus kun pomo tulee syömään minun jälkeeni, kauhon ruokani melko nopeasti ja pakenen paikalta.
Eikä asiasta viitsi senkään takia valittaa, kun ei voi olla oikein varma millaisia ääniä itse syödessä päästää.
Pomon massutuksesta saisi kiintoisan kahvipöytäkeskustelun aikaiseksi. Samalla siinä voisi käsitellä yhden työkaverin myöhästelyt, toisen voimakkaan hienhajun tai muunlaiset hygieniaongelmat ja kolmannen ruikuttavan tavan tuoda yksityisasiansa julki. Voisipa itsekin kysäistä, "onko minulla mielestänne mitään ärsyttävää piirrettä"?
Sitten kunhan sinulla Jari on uusi työpaikka tiedossa, voisit lähettää tämän keskustelun linkin vinkkinä työkavereillesi. ;-) Ja pääsevätpähän samalla eroon naurun hörähtelyistäsi lukiessasi työajalla näitä palstoja. Että näin.
Ei mulla ole tapana työaikana lukea näitä keskusteluja. Minä hörähtelen ihan muuten vaan, ja sehän juuri tekee työkaverit sekopäisiksi...
Sinä taidat Sari itse olla niitä ihmisiä, jotka eivät voi olla kertomatta työkavereille esim. koiranpentunsa viimeisimpiä kujeita. Kun se oli niin hassua kun äitin pikku höpönassu taas juoksi koko illan häntänsä perässä...
Luulenpa, että työkaverini äityvät päivittelemään, kunhan vien koiranpennun töihin mukanani. Eihän se äidin pikku ressukka pärjää koko päivää yksinään. Työmatkaankin menee tuntikausia aikaa, matka on sen verran pitkä. Onneksi matkoista saa verohelpotusta niin on varaa ostaa koiralle siankorvia viihdykkeeksi.
En tiedä, mitä tehdä, mutta otan osaa - minulta menisi hermot.
Itse varmaankin yrittäisin ensin niin, että aloittaisin sopivassa tilanteessa keskustelun ruokailusta ja ruokatavoista ja toisin asian esille. Jos toinen ei siitä tajuaisi, niin sitten ainoa vaihtoehto olisi huomauttaa asiasta suoraan.
Aivastaako se myös suuta peittämättä? Ja läpyttelee sillai sandaaleilla kulkiessaan. Minulla oli ennen tollanen työkaveri. Onneks otin loparit.
tuo on mulle tuttua. En voi sietää. Et voi tehdä mitään, lopulta suutut ja saat oksentelultasi sanottua että paa suus kii, ja siitä saat natsinmaineen.
Hirveimpiä on ihmiset jotka syö suu auki purkkaa. Nykyään ei maiskuttamisesta saa enää edes huomauttaa, kohta saa varmaan ihan julkisesti piereskelläkin.