...ei tanssivan puolison kanssa?
Olen tässä vuosien aikana huomannut, kuinka iso ja tärkeä osa tanssi on elämääni. Vaikka eteen on sattunut älykkäitä, kauniita, kaikin puolin miellyttäviä ihmisiä, niin jos tanssitaito puuttuu, kiinnostus lässähtää.
Jos joskus seurustelen, haluan jakaa myös tämän elämää ohjaavaan harrastuksen myös hänen kanssaan. Muuten tulee turhaan väärinymmärryksiä yms.
Kommentteja...
Olen tässä vuosien aikana huomannut, kuinka iso ja tärkeä osa tanssi on elämääni. Vaikka eteen on sattunut älykkäitä, kauniita, kaikin puolin miellyttäviä ihmisiä, niin jos tanssitaito puuttuu, kiinnostus lässähtää.
Jos joskus seurustelen, haluan jakaa myös tämän elämää ohjaavaan harrastuksen myös hänen kanssaan. Muuten tulee turhaan väärinymmärryksiä yms.
Kommentteja...
Vastaukset 48
Vanhimmat
EIIIIIIIIIIIIIII
Sä taidat varmaan olla just niitä ittensä tyrkyttäjä naisia ja oma mies ei riitä.
että yhteiset kiinnostuksen kohteet yhdistävät. Itse voisin kyllä seurustella kumppanin kanssa, joka ei jaa kiinnostukseni kohdetta, mikäli hän kuitenkin tukee minua harrastuksessani eikä varsinkaan saa sitten valittaa yhteisen ajan vähyydestä, jos ei itse jaa harrastustani.
Tanssiminen toki on vielä sellainen, että siinä mies sitten joutuu tanssittamaan vieraita naisia, jos ei oma puoliso tanssi, ja sehän monille ei käy laatuun, vaan herjetään mustasukkaisiksi.
Ainakin frendini suhde kaatui juuri siihen, että mies halusi käydä joka viikonloppu tanssimassa ja kesällä viikollakin, ja kun ei frendiäni innostanut aina lähteä mukaan, syntyi mustasukkaisuutta ja kitkeryyttä juuri yhteisen ajan vähyydestä..
Jos tanssiminen oikeasti on todella tärkeää, niin varmaankin on parasta, että puolisokin tanssii.
Juuri näin se taitaa mennä.
Siksi toivonkin löytäväni naisen joka olisi tanssitaitoinen tai haluisi opetella kovasti.
Jaa sit tansiminen olis se yhteinen meidän juttu,
joka yhdistää vapaa-aikoina.
Muuten ei tanssiva puuolisi taas eriyttää
ja erohan siitä tulooo
Haluan itsellenikin tanssitaitoisen miehen jonka kanssa käydä lavoilla tanssimassa ja tanssiravintoloissa. Tai ainakin tanssikaverin :)
En voisi kuvitellakaan suhdetta ei-tanssivan kanssa.
Muutoin koko harrastus pitäis lopettaa, koska 'suhde alkanut', eikä enää tarvitse 'etsiä'.
Tanssia harrastamattoman silmin tanssi on vain ja ainoastaan seuran etsintää.
Vain toisen harrastajan kanssa harrastus voi edelleen jatkua. Yhdessä- ja erikseen tanssien.
...vielä niin kauan on kuin tanssi itseltä sujuu.
Ne kun kaikki suhteet ovat aina tanssista ainakin alkaneet.
Avioliittojen aikana perhe ja työ sekä monet erilaiset harrastukset veivät tosin huomion jokseenkin kokonaan. Silloin tanssi jäi 27 vuoden ajan kohtalaisen vähiin.
Sitten alkoi varsinainen tanssibuumi avoliiton myötä, eikä siinä ole hiipumista vielä ollut havaittavissa.
Suhteiden kestohan tuossa tosin on lyhentynyt, sillä tanssin myötä alkaneet ovat yleensä jotenkin tanssiin liittyen myös loppuneet.
En pysty keksimään, millä perusteella edes osuisin sellaiseen tilanteeseen, jossa tanssimattoman naisen kanssa voisi syntyä jonkinlainen suhde.
Tilanne tietysti muuttuu sitten, kun itse en enää pysty tanssimaan, mikä kylläkin voi tulla eteen milloin vain.
Silloin pitää laittaa palikat ihan uuteen järjestykseen.
Nykyään se on liikaa ja julmaa että tansseissa naiset uskottelee liikaa vaikka mitä. Kumminkin myöhemmin selviää että miehensä ei tykkää käydä tansseissa.
Jos mies on sellainen, joka vie noin kirjaimellisesti jalat alta. Ei kenenkään tarvitse mitään uskotella.
Jos taas mies on vaan ihan kiva tanssikaveri, nainen kyllä yrittää pitää välejä moneen suuntaan.
Siis ymmärtääkö tuon oikein? Tarkoitatko.
Kun mies on "jalat alta vievä" niin nainen sulaa vahaksi ja vastuut unohtuu!
Kun mies on "vain kaveri" tyyppiä. Pitää nainen pilkkiä useissa rei´issä ja vielä verkkoja joessa.
Sellaisia naisia tosiaan on, jotka käyvät VAINTANSSIMASSA, nauttiivat tanssimisesta täysillä.
Sitten palaavat miehensä luo kotiin.
Sekös meitä muita harmitaa, kun ei saatille päästä.
Minä ymmärsin.
Juuri noin olen kokenut olevan.
Vaan useita "pilkkejä" samassa rei'ässä" sekä verkot vielä päälle ;)
Mä kuulun tohon ryhmään et vain tanssimassa ja
nautin sydämmeni pohjasta, vaikkei kotona kukaan
miespuolinen odotakkaan.
Eikä mun kohdallani takuulla onnistuis seurustelu
tanssitaidottoman kans, kuka kestäis mun ainasta tansseiskäyntiä jollei itse ymmärrä tanssin päälle.
Kyllä mä tiedän noita pareja joilta toi onnistuu mut
kyllä luottamuksen täytyy olla tosi kova jotta se pidemmän päälle toimii.
Tanssi vaan on vähän eroottisen näköistä jos oikeen naatiskellaan, mut tiedän et sen ei silti tarvitse merkitä et siitä toisest olis muuten kiinnostunut.
Niille naisille jotka tyrkyttelevät ja uskottelevat liikaa eikä kerro ajoissa miehestään, pitäis antaa tansseihin porttikielto. Eikö varatut naiset voi yhtään ajatella että poikamiesten sydän on helposti särkyvä pahasti pettyessä? Vai nauttiiko varatut naiset vain siitä että toisella sydän särkyy ja tulee surulliseks??
Tanssitaidolla on aika suuri merkitys. Tälläkin hetkellä lavoilla pyörii varmaan useita kymmeniä naisia, joiden kanssa seurustelu olisi mahdollinen, jos vaan aika ja paikka natsaisi ja muutenkin kipinöisi...
Kuinka tässä tämä tasa-arvo sitten mahtaa toteutua? Paljonko on ilman miestään tanssivia rouvia lavoilla verrattuna ukkomiehiin?
Arvelisin, että rouvia on enemmän, koska naisia ylipäätään on lavoilla enemmän.
Aivan, kyllähän seurustelun voisi aloittaa mielellään tanssipaikoilla olevien tanssitaitoisten kanssa useankin. Siis tanssitaidon perusteella ja se olisikin yksi hyvä osa mahdollista seurustelua. Mutta ei riitä tosin vakisuhteeksi asti. (Niin paljon "suurempi juttu" on vakisuhde).
Tanssiseurusuteluksi se jää juuri tuosta syystä koska lähes jokainen on on kuitenkin avio/avo ym suhde naisia varauksineen.
Siis enemmistö näistä "kyselijöistä" on parisuhde naisia (rouvia). Ehkäpä juuri tekemässä vertailukortistoa omasta viehättävyydestään suhteen ulkopuolella.
"Tälläkin hetkellä lavoilla pyörii varmaan useita kymmeniä naisia, joiden kanssa seurustelu olisi mahdollinen, jos vaan aika ja paikka natsaisi ja muutenkin kipinöisi..."
Paino sanoilla "ja muutenkin kipinöisi..."
Melkoisesti tässä on miehen päässään luomaa illuusioita. Jot tanssinaiset eivät tietenkään pahakseen pane, vaan sopivasti pitävät yllä, paremman tanssiin pääsyn kannalta.
Hei!
Ei tää nyt kokonaan täyttä illuusiota ole! Solmitaanhan suhteita jatkuvasti tanssipaikoilla.
Olen nähnyt monta tapausta! Omalle kohdalle vaan ei ole vielä sattunut semmoista! Arvelisin kuitenkin, että todennäköisyys on suurempi verrattuna siihen, että jäisi kotiin odottelemaan!
Hieman kärsivällisyyttä niin voit saada vielä nyt tanssimattomasta henkilöstä myös tanssikaverin itsellesi. Ihmiset oppivat yllättävän nopeasti, jos heillä on hyvä syy oppia.
Älä missään tapauksessa jätä miellyttävää ei-tanssivaa henkilöä tutustumatta. Jos kaikki muut asiat miellyttävät, tanssitaidon saatte yhdessä nopeasti.
Lavoille raahaisin hänet hyvin nopeasti ja opettaisin minkä pystyn. Jos hän ei olisi halukas oppimaan, niin sitten saattaisi seurustelu lopahtaa. En haluaisi käydä tanssimassa yksin, koska silloin tuntisin laiminlyöväni häntä. Kuitenkin minun olisi pakko päästä lauantaisin tanssimaan.
Tanssi oli meikäläisen nuoruudessa nimenomaan mainio tapa tavata toista sukupuolta, aika usein aloitettiin seurustelu - ja kuinka valtavan suuri osa suomalaisista avioliitoistakin on syntynyt tanssin vienoisella avustuksella (kukahan tutkisi?).
Ensimmäinen vakavasti otettava poikaystäväni - samalta luokalta - ei osannutkaan tanssia; konvabileissä ällistyin kun jätkä heilui kuin heinähanko, eikä rytmistä tietoakaan. No, aikansa seurusteltiin, mutta päädyttiin eri reiteille. Kun itseäni kuulustelin myöhemmin niin ehkä juuri se kaverin tanssitaidottomuus oli pahin este seurustelun jatkamiselle, koska itse pidin tanssimisesta. Vaikka jostain ka-tansseista ei silloin vielä edes unta nähty.
Aika paljon yhteinen askellaji vaikuttaa muuhunkin kulkuun. Joku muukin ystävyyssuhde on kaatunut toimimattomiin yhteisiin tanssiaskeliin matkan varrella.
Jos toinen ihan tosissaan pitää tanssimisesta, osaa ja haluaa tanssia, ja toinen taas ei, niin on siinä selvä ja oikeastaan tosi pahakin ristiriita.
Kannattaa tunnustella kuinka tärkeää tanssi itselle on. Sanomista tulee kuitenkin, jos yksin meinaa tansseissa käydä. Niin se valitettavasti on. Toisaalta, tanssillista ilmaisua voi harrastaa myös muilla tanssitunneilla, ei sen välttämättä suomalaista seuratanssia tarvitse olla.
Missä ihmeessä piilee se viisaus! kyetä elämään vastuullisesti ja itsenäisesti kanssaelämää. Tiedostettu hölmöys olla vankina sukupolvesta toiseen samassa älyttömyydessä. Ripustautua ja roikkua sekä ahdistaa sekä satuttaa toisaan. Pyrkimällä estämään toisen elämää sekä kärsiä itse vain siksi ettei suostuta käsittämään miten ja mitä suvaitsevaisuus, kunnioitus, itsenäisyys, avoimmuus, luottamus ym perus edellytykset yhteiselämälle ovat välttämättömät mutta äärimmäisen vapauttavat ja vastuulliseti vapauttavat elämään tanssiakin aivan arvoisellaan tavalla yksin ja yhdessä.
Onko tosiaan aina niin että, kun suhteessa toine n pitää tanssista niin toinen juuri sen suhteen vuoksi ei pidä?
Miten muuten saisi säröjä ja riitaa aikaiseksi? Erimiltä oleminenko on on suhteen ainut toimenkuva?
Onhna valtavasti asioita mistä ei pidä mutta pian voi oppia ja kehittyä sekä voi silti suvaita vaikka ei (minä itse mulle kaikki) periaate menekkään juuri niin kuin itse haluaa.
Suhteet ovat heikkokestoisia niin alkamaan kuin kestämäänkin kun jotain pikkusieluisuutta on joukossamme liikaa.
en tarkoita edellä kirjoittajaa, vaan yleisesti ajateltuna, tanssikirjoittelun ympärillä.
En lopeta tanssiharrastustani enkä toivo kenekään lopettavan suhteen vuoksi en myös toivo että suhteet katkeisi tanssin vuoksi. Vaan viisautta ottamaan se vahvuudeksi niin suhteille kuin "suhteettomillekkin".
Mikäli suhteet alkaa / päättyy tanssipaikalla se ei ole tanssin aiheuttamaa vaan ihmisten itsensä asenteillaan ja persoonallaan luomaa/vaikuttamaa omaan ja toisten elämään.
...sanoisin, että ei ole onnistunut, ainakaan itselläni. Jätin tanssinkin välillä MELKEIN kokonaan, mutta sitten myöhemmin liittoni kaaduttua ihan muihin juttuihin päätin panostaa tanssitaitoisiin- olisi ainakin SE yhdistävänä seikkana.
No, seuraavassa "yrityksessä" mies lopetti tanssimisen samantien suhteemme vakiinnuttua."Ei tarvitse. Minullahan on jo nainen!"
Sen päätelmän tein, että suhde, jossa toinen ainoastan tanssii, vaatii vastapuolelta aivan mielettömän vahvaa itsetuntoa. Eikä niitä sellaisia oikein pilvin pimein liiku tuolla kylillä. ;)
Aikoinaan tuntui, että ah ihanaa nyt minulla onnisti kun löysin miehen, joka jonkin verran tanssi ja tykkäsi käydä lavoilla. Kaikki meni niin kauan hyvin kun hän vielä opetteli ja pystyi kuuntelemaan minua. Eikä haitannut vaikka olin vahvempi tanssi taidossa. Mutta sitten hän alkoi käymään yksinään, kun aina ei saanut lapsen vahtia ja minä aina joskus lähdin kun kehtasin yksinäni, mutta sitten aloin huomaamaan että hänen tanssi taitonsa alkoi taantumaan rytmistä ei välillä tietoakaan ja tulkintakin vaan pelkkää veivaamista, ja minä onneton tulin huomauttaneeksi tästä, se oli paha juttu. Syynä tähän naiset jotka ovat vastaalkajia joita täytyy viedä lujalla kädellä, ja mies joka pääsee näyttämään että minä osaan tämän. Hän alkoi vielä enemmän kulkemaan yksinään huomasin vaan että jaaha herra vaivihkaa vaihto vaatteita ja katosi. Ja samalla tanssipaikalla ollessamme huomasin häneen liimautuvan aina samat naiset. ja kun kysyin kuka tuo oli niin ei muka tiennyt nimeä silti soitteli näille nimettömille naisille kaiken aikaa ja tapailee vieläkin.
Minulle itselleni tanssi on tanssia ja ei ole koskaan tullut mieleenkään lähteä kenenkään matkaan tai ruveta pitämään mitään peliä kenenkään kanssa, kyllähän sen huomaa että sormuksen käyttö karsii aika paljon hakijoita ja ne jotka sitä ei ole heti huomanneet saattavat suoraan sanoa että eivät hae kun olet varattu.
Se on ihan sama hakevatko kun minua kumminkin hakevat toiset joille tanssiminen merkitsee tanssi nautintoa ei parin hakua.
Muutenkin on niin hölmön oloista seurata kymmeniä vuosia lavoja kolunneena että kun nämä samat ihmiset jotka siellä paria itselleen katselee ovat jonkin aikaa tiiviisti ja mustasukkaisesti yhdessä ja hups sitten erotaan ja vaihdetaan seuraavaan ja taas seuraavaan.
ei lava porukasta mitään kunnon vakituista suhdetta varmaankaan voi saada. Ehkä sellaisen parin joka on aloitteliota molemmat ja taidot kasvaa samaan tahtiin ,ja mikä parempi niin mies saisi olla jonkin verran vahvempi.
Tanssia jos ja kun harrastaa tanssina niin on selvää ettei silloin hae paria kokoelämäkseen.
Eihän mistään harrastuksesta oteta ja haeta mukaan aina vaisuhdetta.
Harrastus pysyy harrastuksena ja sitä voi toteuttaa käymällä yhdessä harkoissa ja lavoilla ja mies/nainen sekä nainen/mies. Tai useita molempia.
Tätä tanssija harrastus ympäristöä hämmentää kokoajan keskusteluissa väki joka ei tunna tätä asiaa tai ei taida kyetä hyväksymään että on myös olemassa oikeasti tanssina harrastajia. Myös tansipaikoilla ei kannattaisi kai tätä kieltää. Senkään uhalla että saa pron tai jonkun muun "korkonimen".
Totta on tuokin että, vakipareja taitaa hyvin vähän tulla aktiivi lavatanssin harrastajien kesken?!
Ehkä se kierrätys/parinvaihto on osaksi tätä aikaa kunnes asia tasaantuu?
Eräs tapaus on mullakin kun yritin keskustella daamille miten tanssi voisi edistyä yhteisemmäksi ja mitä olin saanut muilta kuulla. Eli että harjoiteltaisiinko kiinnittäen huomioita .'joihinkin asioihin.
Niin veti nenän nirpalle ja ilmoitti olevansa täydellinen tanssija joten neuvoja ei voinut sallia.! Yhteinen tanssi on ollut aika harvaa sen jälkeen.Hämmästytti vaan että, -70 luvulla itseopiskelu oli hänet vienyt niin pitkälle.
Olen myös antanut asian olla.
... jos ei tanssi suju. Käyn tanssimassa tasaisesti eli harrastamassa tanssia. Uteliaana kuin pieni lapsi seurailen kuinka piiri pieni pyörii ...
Mieheni ei tanssi ja takanamme on jo neljä yhteistä vuotta. Tanssi on minulle harrastus ja käyn,yllätys yllätys, vain tanssimassa. Yhteisille harrastuksille ja yhdessäololle jää aikaa mutta tv:n katselun olen jättänyt vain hänelle.
Huh huh kun ajattelen sitä aikaa kun seurustelin tanssivan miehen kanssa. Aina menossa jollekin lavalle, puheet vain tanssin ympärillä. Nyt voin sanoa että maailmani on paljon suurempi ... siihen mahtuu tanssin lisäksi paljon paljon muutakin.
"Huh huh kun ajattelen sitä aikaa kun seurustelin tanssivan miehen kanssa. Aina menossa jollekin lavalle, puheet vain tanssin ympärillä."
Eiköhän tämä ole ihmisestä kiinni, eikä niinkään tanssivasta kumppanista? Myös tanssivilla ihmisillä voi olla, ja onkin muitakin mielenkiinnon kohteita.
Toinen kysymys: Miten miehesi hyväksyy tanssimisen? Tuleeko sinulle koskaan huonoa omaa tuntoa jättää miehesi lauantai-iltana yksin kotiin, ja lähteä itse tunteilemaan jonkun toisen miehen käsivarsille?
Onko läheskään niin varmaa, että se mies sinne kotiin yksin jää vaimon lähdettyä tanssimaan?
Hän seuraa verhonraosta vaimon lähtöä, varmistuu perävalojen etääntymisestä, ja rientää puhelimeensa. Soitto lähellä asuvalle Mirkulle, takki niskaan ja menoksi. Mirkun luona odottaa hyvin laitettu illallinen, viiniä ja jälkiruoaksi torttua ja konjakkia. Seuraa siirtyminen makuuhuoneeseen. Mirkun tummanpunaisille satiinilakanoille...
Siinä sessiossa meneekin mukavasti pari tuntia.
Puolen yön maissa mies katsoo yöpöydällä olevaa kelloaan, suutelee Mirkkua ja alkaa pukea paitaa ja kalsareita ylleen. Eteisessä tiukka alastoman Mirkun halaus ja kuiskaus: "Ensi lauantaina taas, kulta".
Pari korttelia kävelyä kotiin, ja vaatteiden vaihto. Jääkaapista kylmä olut, ja telkkari päälle, sieltä tulee "Rukajärven tie" -elokuvan loppukohtauksia. Kohta eukko kurvaakin pihaan, ja tulee sisälle. Takkia naulakkoon ripustaessaan eukko kysyy, miten miehen ilta kotosalla on sujunut. -"Ihan jees", vastaa tämä.
-"Minulla oli Satulinnasssa vähän tylsää, liikaa ruuhkaa ja naisia, mutta menen ensi lauantaina taas", vaimo toteaa.
Mies hymyilee, pieraisee ja siemaisee loput oluestaan.
Mistähän Te itse juuri nyt puhutte ja minne kirjoitatte. Tansseissa pientä piiriä seuraatte... :)
Tulipas hyvä mieli. :-)
jos mies lähtisi joka viikonloppu tanssimaan?
Tiedän elämästäni yhdenkin tapauksen. Ennen kuin saavutin nykyisin tanssitasoni, ei ollut väliä paljon kenen kanssa tanssin ja missä. Kun kehitystä tuli ja tanssivuosia lisää, yhtäkkiä oltiinkin tarkkana kenen kanssa tanssitaan jne.
Tätä asiaa olen pohtinut ja siitä kirjoittanutkin ennen. Toivottavasti trolleja ei tähän ketjuun tule, keskustelua pilaamaan.
Vaikka itsestä se ei tunnu kummemmalta, mutta ei-tanssiva kumppani voi ihmetellä sitä, kun kännykkä eteisen taskussa piippaa ja siellä nainen kysyy, olisiko kyytiä tansseihin tiedossa. Juuri kun piti viettää rauhallista koti-iltaa.
Samoin kuin ei-tanssiva tai vähemmän tanssiva ei pysty varmaan koskaan kunnolla ymmärtämään sitä, että itsellä on tarvetta mennä yksin tansseihin ja aika useinkin. Kun "kuitenkin siellä niitä toisia naisia vain mielissäsi tanssittelet".
Samoin kuin vähemmän tanssiva tuntee jatkuvaa alemmuuskompeksia siitä, kun tanssin toisten, hänen mielestään "taitavampien" kanssa. Enkä siis toisaalta aina välittäisi koko iltaa sosiaalifoksailla hänen kanssaan.
Toisenlaisiakin kokemuksia on, eräs ystäväni totesi minulle, että on hyvä, kun mulla on noin kokonaisvaltainen harrastus. Naisella itsetunto kohdillaan, siinä se.
Mutta kyllä se "himotanssijan" kanssa on kovin paljon helpompaa. Voidaan evästellä ja tanssia toisten kanssa, miten vaan. Sovitaan treffit tiettyihin väleihin tanssipaikan kahvioon. Ja käydään erikseenkin tansseissa ja treeneissä.
Tällä valinnalla ei kyllä ole tekemistä tanssin kanssa, koska en voisi kuvitella seurustelevani kenenkään puolison kanssa, tanssi hän tai ei. :P
, kunhan herra ei rupea MINUN menojani rajoittamaan tai niistä rissaamaan! Ja pysyy kiltisti kotosalla, kun niin haluan ja kaipaan hellyyttä, huomiota, jne...
Tanssi on tanssia..ja jos joskus lipeää sivupoluille, so what! Niinhän tekee herrakulta varmastikin myös sillä aikaa, kun minä tanssin. Pitääkö kaiken olla niin tuhottoman vakavaa ja toisaalta: sitä, mitä ei tiedä, se ei satuta/loukkaa...
Pureskelkaapa tätä! Uskokoon ken tahtoo.. ;-D
T. Neiti Päivänsäde
Neiti Päivänsade taisi nyt heittää huultaan.
Vai olikohan sittenkin totta ainakin toinen puoli? Hivenen itsekkäältä vaikuttaa, jos neidin pitää päästä tanssimaan silloin kun haluaa, mutta herran pitää olla kotona kun neiti käskee.
...oikaisten ja asenteellisesti tuli näköjään luetuksi.
No, sellainenhan täällä on maan tapa.
Lue kuitenkin uudelleen ja ilman ennakkoasennetta ja körttiläisvirityksiä!
Meillä ja varmasti monessa muussakin taloudessa isäntä kyllä menee urheilemaan aina kun haluaa.
Miksi tanssimaan ei saisi mennä?
Järjetöntä vastakkain asettelua ja vedätystä.
Ei tarvitse olla körtti eikä muuta marginaali ajattelua jos toteaa että säikeen alussa neiti ilmoittaa yksiselitteisesti että kun ja jos tanssieissa on "vuoto päällä" niin hän käyttää minulle heti kaikki asenteella kaikkea mitä on saatavana.
Sekä miehen tulee olla osaton osapuoli omassa suhteessaan.
Eihän tuossa tarvitse ihmetellä kenekään jos ja kun on sopinut siippansa kanssa mutta sopimus sisältöjä tarvitaan myös kunnioituspohjalta. Eli muitakin vaihtoehtoja on jotka on suositeltavia.
Truehumilla taitaa olla hieman vanhaa tietoa meistä körttiläisistä. Tässä vähän uudempaa tietoa nuorempien ja vähän vanhempienkin körttien mielipiteistä
http://www.h-y.fi/foorumi/viewtopic.php?t=162&sid=da30f7744a506184303eae81b0d224db
Meitä tanssivia körttiläisiä on paljonkin. Hyvää vuodenjatkoa Sinullekin, tanssilavoilla tavataan!
Mutta ei pidä sitten rajoittaa sen toisenkaan menemisiä.
Minusta neidillä on aika huono asenne, jos miehen pitää olla kotona aina kun neiti haluaa. Siitäkin huolimatta, että mies saa touhuta tanssien aikana mitä huvittaa. Sehän on neidin valitsema ajankohta, eikä miehellä ole siihen mitään sanomista. Kuka mies haluaa olla tuolla tavalla tossun alla?
"Pitääkö kaiken olla niin tuhottoman vakavaa"
Mikä sinulle sitten parisuhteessa on tärkeintä? Jos pitää heti määräillä toista.
Minun mielestäni parisuhde on onnistuessaan ja parhaimmillaan luottamuksellinen järki- ja tunneside toiseen ihmiseen, jossa kumppanit täydentävät toisiaan.
Tässä tulee vähän sellainen maku, että toivottavasti en ikinä törmää sinunlaiseen minäkeskeiseen ihmiseen parisuhteen rakentamisaikomuksissa.
Jokainen tehköön tyylillään. Minun menttaliteetille tuo ei sovi. :)
Yksin ja hyljättynä,
Enhän minä sitä kysynyt.
Ja en ole hyljättynä enkä yksin.
Miksi et vastannut kysymykseeni?
Nythän on niin, että viestini oli äärimmäinen provo..ja myös niin, että Humppis oli liki ainoa joka sen sellaiseksi ymmärsi! :-)
Tosiasia on myöskin se, että minä olen (valitettavasti) ollut se, joka on ollut tällaisen tilanteen se toinen, kotiinjäävä osapuoli. Valitettavasti...
Tämän provon "tarkoitus" oli testata ihmisten reaktioita ja tulos oli sellainen kuin toivoinkin. :-) Valitettavasti nykypäivänä MINÄ-asenne on hyvinkin vallitseva ja voimakas, eikä tämä koske lainkaan ainoastaan tanssia!
Vastaus: en siis todellakaan toimi/ajattele näin..päinvastoin!! :-)
T. Neiti Päivänsäde (joka on sitä ihan oikeassakin elämässä)
toisinpäinkin: Kuka "normaali-ihminen" haluaisi tanssiharrastajan puolisokseen. Ajan ja rahankäyttö voivat olla sitä luokaa ,että tavallista tallaajaa hirvittää ja jos se ei ole tanssireissuilla -siis aina viikonloppuisin yöt poissa kotoa-niin sitten se on tanssikursseilla.
Tai sitten lepäämässä edellisten tanssireissujen jäljiltä. Kuka tällaista jaksaa/haluaa?
Näyttääpi tanssiin liittyvän aivan samat negatiiviset ja positiiviset puolet niin kuin moneen muuhunkin harrastukseen.
Paikallisessa kapakassa vietetty ryyppäämisilta tulee helposti kustannuksisltaan moninkertaiseksi verrattuna sadan kilometrin päässä tanseissa käymiseen. Kapakkareisuilla joituu usein pakostakin olemaan yötä hotellissa, jos on omalla autolla liikkeellä, tai myös kuski ratkennut ryyppäämään...!!!
Eri asioiden arvottamisesta on vain kysymys. Ei mistään sen ihmeemmästä. Lähes kaikki harrastukset kuitenkin aiheuttaa jonkin verran kustannuksia. Ja tanssi ei missään tapauksessa ole edes kalleimpia harrastuksia, mieluummin sieltä halvemmasta päästä.
kauheeta