Olin keskikesällä Ferguson-huoltokäynnillä maatilalla, jossa oli lypsykarjaa ehkä viisitoista Ayrshire-rotuista ruskealaikullisen valkoista sarvipäätä.
-Tilan traktorisuoja sijaitsi navetan vieressä lähellä lantalaa ja samoin lähellä piikkilankaveräjää, josta kuulemma elikot osasivat tulla sisään navettaan konelypsylle ilta viideltä ja aamu viideltä kuin nakutettuna jonkin sisäisen kellon mukaan.
-Riitti kuulemma emännän kertoman mukaan kun avasi veräjän ja navetan taka-pariovet. Jokainen lehmä osasi mennä omalle nimetylle paikalleen odottamaan lypsäjän tuloa.
-Loppukesästä ei kuulemma tarvinnut huolehtia edes veräjästä mutta ovia täytyi sitten sulkea ja avata lantalan kärpästen vuoksi. Kyseessä oli maitoa vastaanottavan Osuusmeijerin johtajan määräys.
-Navetan katossa roikkui kymmeniä rulla-kärpäspapereita täynnä tuhansia mustia suuria kärpäsiä.
-Oli iltapäivä ja samassa paikalle pelmahti joukko lapsia. Samoin tilan emäntä, joka kaatoi ämpäreistä jauhoja pitkään puukaukaloon piikilankaportin taakse. Sarvipäät huomasivat heti herkkujakelun ja saapuivat verkkaisesti kaukalolle ahmimaan.
-Samalla alkoikin näytös portin eteen rakennetulla esiintymislavalla ja talon pikkutyttö esitti prinsessaa, jolla oli ikkunapitsiverhosta kiedottu prinsessapuku ja päässä tuoreista voikukista punottu kruunu hiuksillaan ja selitti lehmille pitkät tovit. Sitten tuli“Prinssi” ja polvistui ojentaen prinsessalle luultavasti juuri järvestä uimalla haetun suuren lumpeenkukan lausuen jotain. Sitten esiintyjät lauloivat yhdessä lastenlauluja. Esitys päättyi näyttelijäpojan leikkirummunpäristykseen ja nallipyssyn laukaukseen.
-Lehmien syöminen oli pysähtynyt ja ne olivat alkaneet seurata näytelmäesitystä. Moni sarvipäistä huusi “muu” ja yritti kostealla turvallaan haistella tätä tapahtumaa.
-Silminnähden kaikki naudat olivat täysin nauliutuneet niille jalansijoilleen luultavasti ihmetellen näkemäänsä.
-Samassa tilan isäntä saapui tuoden minulle puhtaan pyyheliinan ja saippuan huollon jälkeistä pesua varten. Samalla hän kertoi tekevänsä silloin tällöin perunannostosssa käytettävistä isoista kahvallisita puulaatikoista kumoon käännettyinä esiintymislavan tyttärelleen teatteriesitystä varten lehmille, kun ei täällä syrjäkylällä muutakaan yleisöä ole. Tytär oli kuulemma itse keksinyt lehmäteatterin ja laati myös käsikirjoitukset. Naapurin kaksoset kuulemma auttavat näytelmissä.
--------
kertomusta lyhennetty rasvakouran alkuperäisistä muistelmista nettiversioksi
-----
Kirjoitti: sen entisen niin kirotun rasvakouran kirottu poika
-Tilan traktorisuoja sijaitsi navetan vieressä lähellä lantalaa ja samoin lähellä piikkilankaveräjää, josta kuulemma elikot osasivat tulla sisään navettaan konelypsylle ilta viideltä ja aamu viideltä kuin nakutettuna jonkin sisäisen kellon mukaan.
-Riitti kuulemma emännän kertoman mukaan kun avasi veräjän ja navetan taka-pariovet. Jokainen lehmä osasi mennä omalle nimetylle paikalleen odottamaan lypsäjän tuloa.
-Loppukesästä ei kuulemma tarvinnut huolehtia edes veräjästä mutta ovia täytyi sitten sulkea ja avata lantalan kärpästen vuoksi. Kyseessä oli maitoa vastaanottavan Osuusmeijerin johtajan määräys.
-Navetan katossa roikkui kymmeniä rulla-kärpäspapereita täynnä tuhansia mustia suuria kärpäsiä.
-Oli iltapäivä ja samassa paikalle pelmahti joukko lapsia. Samoin tilan emäntä, joka kaatoi ämpäreistä jauhoja pitkään puukaukaloon piikilankaportin taakse. Sarvipäät huomasivat heti herkkujakelun ja saapuivat verkkaisesti kaukalolle ahmimaan.
-Samalla alkoikin näytös portin eteen rakennetulla esiintymislavalla ja talon pikkutyttö esitti prinsessaa, jolla oli ikkunapitsiverhosta kiedottu prinsessapuku ja päässä tuoreista voikukista punottu kruunu hiuksillaan ja selitti lehmille pitkät tovit. Sitten tuli“Prinssi” ja polvistui ojentaen prinsessalle luultavasti juuri järvestä uimalla haetun suuren lumpeenkukan lausuen jotain. Sitten esiintyjät lauloivat yhdessä lastenlauluja. Esitys päättyi näyttelijäpojan leikkirummunpäristykseen ja nallipyssyn laukaukseen.
-Lehmien syöminen oli pysähtynyt ja ne olivat alkaneet seurata näytelmäesitystä. Moni sarvipäistä huusi “muu” ja yritti kostealla turvallaan haistella tätä tapahtumaa.
-Silminnähden kaikki naudat olivat täysin nauliutuneet niille jalansijoilleen luultavasti ihmetellen näkemäänsä.
-Samassa tilan isäntä saapui tuoden minulle puhtaan pyyheliinan ja saippuan huollon jälkeistä pesua varten. Samalla hän kertoi tekevänsä silloin tällöin perunannostosssa käytettävistä isoista kahvallisita puulaatikoista kumoon käännettyinä esiintymislavan tyttärelleen teatteriesitystä varten lehmille, kun ei täällä syrjäkylällä muutakaan yleisöä ole. Tytär oli kuulemma itse keksinyt lehmäteatterin ja laati myös käsikirjoitukset. Naapurin kaksoset kuulemma auttavat näytelmissä.
--------
kertomusta lyhennetty rasvakouran alkuperäisistä muistelmista nettiversioksi
-----
Kirjoitti: sen entisen niin kirotun rasvakouran kirottu poika
Vastaukset 13
Vanhimmat
...mikään kirottu, ainakaan mun mielestä. Hyvää alkanutta vuotta ja kirjoittele vaan lisää näitä vanhoja nostalgisia juttuja kultaisilta vuosikymmeniltä.
Yhdyn kunttajussin sanoihin, tai niiden taakse.
Myös toivotuksiin tälle vuodelle!
rasvakoura on kirjoittanu tään niin paljo paskaa kun kukaa uskoo
siis tossakin stooris on kaikki ihan pieles ni on varmaan joku mopopoika kansanopiston kirjekurssilt
Etkös sinäkin ole jo iso mies?
osaa ajottaa sitä nallipyssyä siihen loppuun mitenkään, kun ei tiedä nallipyssystä mitään.
Lisää vaan juttuja kehiin, jos jaksat laittaa ja hyvää alkanutta vuotta 2009!!
Kun voikukka kukkii,lumme ei ole edes lähtenyt nousemaan vielä pohjasta.
Voikukkaa nousee koko kesän, eikä mene monta päivää nurmenleikkuunkaan jälkeen kun jo taas on keltaisenaan, siellä missä sitä on.:)
..,"kyllä näin on kun Atte vakuuttaa".
En epäile hetkeekään, etteikö olis lumpeita ja voikukkia, saati sitten rummumpäristystä ja lopuksi vielä nallipyssyn laukausta.
Toi tarina oli tosiaan ihan hyvä, täällä maalla on vielä nykyäänkin joitakin intresantteja tyyppejä, jotka järjestää tällästä hauskaa, vaikka tässähän lapset nyt teki tätä teatteria lehmille.
Olin ostamassa jokunen vuosi sitten kuivurin koneistoa (ostoilmoituksella MT:ssa) ja kävin katsomassakin joitakin, itäisellä uudellamaalla olikin sitten mieleenpainuvin reissu. Siellä oli vanhalla mummelilla, joka ei ollut niinkään vanha mieleltään, kuivuri ja siellä monenlaista rekvisiittaa ruumisarkusta lähtien. Oli kans pidetty jonkilaista teatteria siellä kuivurilla, kuulemasti lasten laitoksia. Voin vain sieluni syvyyksissä kuvitella tuon ympäristön teatteriesitykseen. Vaikka en ostanutkaan tuota kuivuria, olin hyvällä mielellä ajellessani pois tuolta tilalta ja aika usein olen muistellut sitä käyntiäni siellä.
ps. mulla on yksi kaveri, joka on kans toiminut hankkijan huoltomiehenä ja nyt tekee vielä omaa pisnestä huoltohommissa vanhoilla päivillään, on kans kaverilla mahtavia juttuja näistä tiloilla käynneistä ja tapahtumista, siis aivan uskomattomia tapauksia, välillä nauretaan oikeen porukalla, et mitä kaikkee voi sattua, ne tarinat kans pitäs jonkun laittaa kansien väliin, muuten unohtuu.
muistan miten siskoni laitoivat joskus navetassaa lehmille esityksiä ja samalla myös myös vasikoille ja mulleille.
Rasvakoura on ollut sitten käymässä ehkä meilläkin kun tehtiin teatteria lehmille navetassa ja pelleiltiin kaikin tavoin.
Yleisömenestyshän oli taattu.
Eihän meillä siellä syrjäkylällä Kainuussa ollut muutakaan yleisöä. Naapuriinkin 3 kilometriä jossa ei ollut edes ikäisiämme lapsia!
Vanha sanonta: "Kahtoo ku lehmä uutta konttia!"
Vanhaan aikaan kun lehmillä on ollut paimen mukana laitumella. Paimenella tietysti kontti mukana selässä, missä kuljetti päivän eväitään. Kun joskus paimen sitten saikin uuden kontin selkäänsä, sehän oli lehmistä tietysti suuri ihme! Lehmät tuijottivat uutta konttia ihmeissään, mikä se tuo nyt on?
Lasten teatteri esitys oli tietysti lehmille uusi ihme ja kaikki sitä tuijotti ihmeissään? Että kylläpä lapset keksikin hyvän yleisön. Pääasia että saivat esiintyä ja toteuttaa itseään.