Miten miehenne kokevat kaikki mielialojen vaihtelut ja kiukuttelut? Tai kun nainen tuskailee kuumien aaltojen kanssa? Osaavatko suhtautua asiaan?
Miten miehenne kokevat vv-oireet?
Nimetön
91155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kyllä onnellinen ettei tarvitse kenellekään selitellä miksi on niin vaikea olla, miksi asunnon pitää olla lähes jääkellarin lämpötiloissa (nyt on muuten ihanaa kun on pakkanen,kämppä tosi raikas=). Saa nukkun tai levätä aina kun huvittaa eikä ole pakko laittaa ruokaa. Kun tuo seksikään ei -kiitos citalopraamin - enää jaksa kiinnostaa niin mihin sitä miestä tarvitsee?
"Nainen ilman miestä on kuin kala ilman polkupyörää".
Ps. hiukan kärjistän, älkää repikö pelihousujanne =)
Olen itsekin miehetön. Kiinnostaa silti tietää. Minä kun sain mielialojen heittelyn, kiukkujen ja raivareiden takia miehen lähtemään. Ja sitä en olisi halunnut:(
Mutta eipä minunkaan tarvitse enää selitellä kenellekään mitään:)
ollut äkkipikainen ja useimmiten heti täydessä kiukussa ja mieheni on kestänyt sitä jo alun kolmattakymmentä vuotta, että ei se sen pahempaa kestämistä ole nytkään..
Sama vika minulla, mieheni on tottunut siihen, että kiukuttelen aikani, mutta lepyn yleensä nopeasti. Itseäni hävettivät aiheettomat kiukunpurkaukset milloin ketäkin kohtaan, ja onneksi ne hävisivät, kun aloitin korvaushoidon. Nyt olen rauhallisempi kuin olen koskaan ollut, osaan jopa olla provosoitumatta, kun (perusluonteeltaan rauhallisella) miehellä sattuu olemaan känkkäränkkä-päivä.
Niin kuin tiedämme myös miehillä on vaihtarit, mutta kuitenkin ilman kuukautisia yms.
Juttelin miespuolisen (yli 50v)työkaverini kanssa kahden ja hän kertoi että oli käynyt terveydenhoitajalla ja hänen vilu väreet johtuvat miesten vaihtareista.
Olen huomannutkin että hän välillä hikoilee aika runsaastikin.
Hänen mielialat eivät kuitenkaan vaihtele, niin kuin naisilla.
Mulla on onneksi tosi fiksu mies - ollut jo 25 vuotta. Yritän hänelle selittää, minkälainen olo on ja mistä se johtuu ja hän kyllä suhtautuu tosi hienosti.
Hieroo hartioita, kyselee vointia jne...
Rakastan häntä ihan mielettömästi kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Jopa enemmän kuin v. 1982. Taidan olla yksi harvoista...
Minullakin on ihana mies, Parempaa en voisi löytää. Olen aina ollut huono valittamaan, silloinkin kun olisi aihetta, mutta hän tuntuu kyllä ymmärtävän heti kun kerron huonosta olostani. Läheisyyttä, halimista ja hellimistä riittää niin paljon, että seksikin onnistuu siinä sivussa vaikka joskus olenkin väsynyt - eihän sellaiselle voi sanoa "ei", joka muistaa päivittäin osoittaa että todella välittää minusta.
Nuorempana olin usein kiukkuinen, apea yms. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miten mies jaksoi sietää pms-oireeni. Noin nelikymppisenä aloin tasaantua, eivätkä vaihdevuodetkaan tuoneet mielialaoireita. Ihan hyvin siis sujuu aviokin. Paikallinen hormonihoito (Ovestin tai vastaava)kannattaa ottaa käyttöön siinä vaiheessa, kun limakalvot alkavat kuivua. Hyviä vointeja kaikille ikätovereille!
Niin, elämä on melko nautinnollista, kuitenkin. Mies ei ole sanonut paljon mitään, ihmetellyt vain, kun aina haluttaa, eikä oikein itse pysty enää vastaamaan siihen. Siitä lähinnä on riitaa tullut. Mutta mistään vv-jutuista ei ole varsinaisesti puhuttu. Olen muutenkin pitänyt tietyt asiat intiimiyden puolelta omanani. Meillä on ollut viime aikoina liitto kriisissä, koska olen ko. intoni vuoksi "hypännyt aidan yli". Se sinänsä toinen juttu, joka ei tälle palstalle kuulu. Nyt kun on alkanut tuntea itsensä, ei olekaan lupaa toteuttaa sitä minää, jonka tuntee enemmän omakseen. Kauhistuttaa välillä, miten riippuvaiseksi kaikista rooleistaan nainen tuleekaan. Oman itsensä rooli on jäänyt lähes huomiotta.