Dementiakeskusteluja

tauti sitä ei itse huomaa sen huomaa kaikki muut .

Mihinpä sitä muuhun uutta tietoa vertaa, kuin aiemmin oppimaansa tai kokemaansa.

Muistot ovat aarrearkku sillonkin kun uusia muistoja ei enää synny. Siitäon paljon näyttöjä dementoituneita vanhuksia hoitaneilla, vanhat asiat ovat mielessä, kunnes nekin katoavat.

Eikö se, että puhumme jotain, ole paljon tärkeämpää kuin puhumattomuus. Umpimielisyyttä, puhumattomuutta emme useimmiten hyväksy läheisiltämmekään, eihän mykkäkoulu ole kivaa.

Kyllä keskusteluilla on tapana muuttua omien muistojen ja tapahtumien kuvailuksi. Esimerkkejä ilmenee aina, oma perhe, oma tyttö/poikaystävä, omat menemiset ja tulemiset, mutta niistähän meidän ikäisten elämä koostuu.
Niissä ja niiden keskellä me elämme, moni yksin, vain kuvitteellisia ystävyyksiä täältä etsien.

Puhutaan mitä puhutaan, kunhan jätämme syyttelyt ja henkilöön kohdístuvat analyysit ammattinsa taitavien asiantuntijoiden tehtäväksi.

Kritiikki on paikallaan, ja siitäkin pitäisi ottaa opikseen, ei loukkaantua, tai syytää tuutin täydeltä takaisin jos joku häiriköi keskustelussa. Olemalla vaiti, voittaa joskus enemmän kuin pelaamalla vastapuolen kanssa yhä panoksia nostaen.
Krittisesti muihin suhtautuva ei aina itse huomaa ajatella kuinka herkkiä yksilöitä täälläkin on mukana. Nettiloukkaus on johtanut jopa tuomioon, joten se ei ole leikin asia.
Henkinen voima ei saa olla mittari jolla täällä toisia mukana olevia mitataan. Joku kun on aina vahvempi toista.
Muistellaan ja muistetaan, se lisää aivoille työtä ja henkistä vapautta omalle mielelle.

Kuule ystävä hyvä, näillä palstoilla voi kirjoittaa ilman henkkareita. Jos et tunne kuuluvasi joukkoon, mene ihmeessä vaikka nelikymppisten palstalle, jos se tuntuu läheisemmältä, mikään ei estä.
Ja onhan täällä seksipalsta jos se on pääkiinnostuksen kohde ja esim. suhteet ja tunteet jos haluaa keskustella miehistä ja suhdekoukeroista. Turha täällä on käydä meitä dementoiduksi haukkumassa. Iloitse vaan siitä, että tunnet itsesi nuoreksi, toivottavasti olet sitä myös niiden silmissä joita haluat miellyttää.

noille ikäkategorioille. Biologisesti samanikäisissä on hyvin erilaisia ihmisiä. Koska kuulun tähän ryhmään, kirjoittelen täällä ja hyvksyn kanssaihmiseni sellaisina kuin ovat. Ei meidän tarvitse olla kloonattuja. En vastaa kaikkiin aloituksiin, en edes lue. Niin helppoa se on.

..olimme nuoria tai vanhoja. Kuusikymppisissä, kuten muissakin ikäluokissa, on hyvin erilaisia persoonia, toiset enemmän jotakin, toiset vähemmän jotakin. Puolestani ihmettelen runsasta välimerkkien käyttöäsi, mitä jos noita lainausmerkkejä ja kysymysmerkkejä olisi vähemmän kaa?

Uskotko sanomistesi paremmin menevän perille, kun juttu koristellaan runsailla ja turhilla välimerkeillä? Jäätkö jotenkin työssäsi tai ihmissuhteissasi ns. jalkoihin, kun ikäänkuin huudat: minä olen tässä! Siltä kirjoituksesi vaikuttaa visuaalisesti.

Pakko ei ole kuin kuolla, joten jollei seura miellytä, mitäpä sitä vonkaamaan...Tulevaisuutta ajatellen (sinäkin vanhenet ja ehkä dementoidutkin oikeasti)kannattaisi viimeistään nyt harjoitella sietokykynsä laajentamista, koska vain omanlaisiaan hyväksyvä tulee jäämään hyvin yksinäiseksi ja katkeraksi mitä vanhemmaksi tulee.

Minkä kirjoitusten muotoilussa ja tyylissä näet yksinkertaisuutena ja menneisyydessä elämisenä, ei ehkä kasvokkain ole lainkaan luulemaasi. Kirjalliset ja suulliset valmiudet ilmaista itseään ovat hyvin erilaisia eri ihmisillä. Asiakaspalvelussa, jos missä sellaisen luulisi selvinneen kuuteenkymmeneen ikävuoteensa ehtineelle, kuten sinulle. Katso googlella, mitä dementia sairautena on ja mitä se ei ole, koska se ei tunnu olevan sinulle selvää.

Kaipa muisteleminen on täysin normaalia toimintaa. Oudompaa olisi, jos sanoisimme: mä en muista mittään? Vai pitäisikö sinun mielestäsi?

eri aihepiireistä.
Tänne jää sitten aivan arkiset aiheet.
Hyvin nopeasti siirretään muille sivuille, aiheet, joille on jo omat keskustelupalstat.

Meissä on eri harrastusten parissa, toimivia, ja usein ne jutut kiinnostaa vain saman harrastuksen jakavia.
Politiikalle on sivunsa, isovanhemmuudelle samoin.
Matkailu, treffit, seuranhaku, kodinhoito, lemmikit, käsityöt, ruuanlaitto, sairaudet, uskonnot, julkut, tv-sarjat jne,jne, kaikille on omat saittinsa.
Eipä tänne paljon jää, mistä keskustella, paitsi samat muistelot, jotka nekin toki samalla aikakaudella erilaisesti koemme, vaikka 60v tai 69v. Tai erilaisilla paikkakunnilla asumisen tuomat erot, asioihin suhtautumiseen.

On myös muita meidän ikäisten saitteja.
Ehkäpä löydät niistä sitten paremmin itsellesi sopivaa seuraa?