Toimitteko aktiivisesti jossain vapaaehtoistyössä
ja tuetteko säännöllisesti joitain järjestöjä?
Itse olen Pelastakaa Lapset ry tukija.
Olen heille testamentissakin määrännyt jotain.
Unicef on myös lähellä sydäntäni ja
Amnesty Internationalia autan osallistumalla
kirjevetoomuuksiin.
Roposilla tulee autettua monia muitakin sillä
niitähän löytyy pilvin pimein.
Reilu neljännesvuosisata sitten lähettelin
paketteja jouluksi suurlapsisille perheille
seurakunnan kautta.
Laitoin pakettiin nimeni ja vielä nytkin
kirjoittelemme kuulumisiamme. On kiva kuulla
miten lapsikatras on kasvanut ja löytänyt paikkansa maailmassa.
Isäni menehtyi syöpään joten en ole Syöpäliittoakaan unohtanut.
Näin joulun lähetyessähän meidän apuamme
kysytään monelta taholta ja monet myyjäiset
ottavat vastaan kättemme töitä.
Auttavaista mieltä!
ja tuetteko säännöllisesti joitain järjestöjä?
Itse olen Pelastakaa Lapset ry tukija.
Olen heille testamentissakin määrännyt jotain.
Unicef on myös lähellä sydäntäni ja
Amnesty Internationalia autan osallistumalla
kirjevetoomuuksiin.
Roposilla tulee autettua monia muitakin sillä
niitähän löytyy pilvin pimein.
Reilu neljännesvuosisata sitten lähettelin
paketteja jouluksi suurlapsisille perheille
seurakunnan kautta.
Laitoin pakettiin nimeni ja vielä nytkin
kirjoittelemme kuulumisiamme. On kiva kuulla
miten lapsikatras on kasvanut ja löytänyt paikkansa maailmassa.
Isäni menehtyi syöpään joten en ole Syöpäliittoakaan unohtanut.
Näin joulun lähetyessähän meidän apuamme
kysytään monelta taholta ja monet myyjäiset
ottavat vastaan kättemme töitä.
Auttavaista mieltä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toimin aktiivisesti ns. kolmannella sektorilla.En niinkään auta taloudellisesti, vaan henkisesti.Tuomalla uusia virikkeitä tiettyihin yhteisöihin, olemalla mukana, järjestämällä tapahtumia.
Toivoisin, isoäiti, että keskustelisimme pitempäänkin aiheesta, jonka avasit.Täällä ei asioista, jotka ovat tärkeitä, yleensä puhuta.
Arvostan suuresti tekemisiäsi.
Arvokasta työtä teet ohmis siitä voit olla varma.
Sitä auttamista voi todella tehdä monella
sektorilla. Aikansa antaminen toisille on sitä
parasta.
Nykyään kaikki puhuvat kiireestä ja eivät mukamas
ehdi, vaikka kaikille meille on annettu se sama
24h/vrk.
Paljon on ihmisiä, jotka tekevät vuodesta toiseen hyvää työtä ottamalla toiset huomioon, eivätkä koskaan saa, eivätkä halua prenikoita rinnuksiinsa siitä.
Mutta paljon on myös yksinäisiä vanhuksia, sairaita, huostaanotettuja
lapsia, taloudellisissa vaikeuksissa olevia,
ahdistuneita maahanmuuttajia, yh-äitejä,
vankeja ym ym ,
joille voi vaikka hetkeksi ojentaa kätensä tai
kallistaa korvansa.
Olen lukenut joskus nauhalle lehtiä sokeille
ja sain kutsun heidän pikkujouluunsa tästä hyvästä. Olipa yllätys miten olivat ottaneet
minut ystäväkseen pelkän äänen perusteella.
Itselleni avautui tällä tavalla aivan uusi
maailma ja suorastaan häpeilin tietämättömättömyytäni näkövammaisten elämästä.
Antamalla toisille saa itse siitä huomattavasti
enemmän.
Joskus jopa hymy voi pelastaa toisen päivän.
Itselläni on ollut joskus mahdollisuus "opettaa" joitakuita kuuromykkiä.Se on elämänvaihe, jota ei hevin unohda.
Nykyisin yritän olla mahdollisimman paljon seniorityössä mukana.Ikäisten ja vanhempien kanssa.
Siinä työssä ja harrasteessa on tullut huomaamaan, ettei eläkkeelle jäämisen jälkeen fyysisellä iällä ole sanottavampaa merkitystä.
Luonne,elämänilo,uteliasuus,osallistumiaktiivisuus
ovat ne avainsanat loppuelämän hyville vuosille.
Ja kokeilemisen halu. Se että enää ei tarvitse pelätä mitään, hävetä epäonnistumistaan.
Saa olla ja odottaa huomisen tuovan uusia elämyksiä.
Ja antaa niitä toisille ihmisille, ikäisilleen.
Kauniisti kirjoitit elämänilosta ja
uteliaisuudesta, mikä todella on tärkeä säilyttää.
Se on viisasta jakaa kortit joka aamu uudestaan.
Tämä runo tiivistää elämäni filosofian.
Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden.
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta, en kilpeä,
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
vajota pohjalle
eksyä ja löytää.
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana.
Satu Hassi
olihan mahtava runo niin täyttä elämää,ihmisenä olemista,semmosiihan myö ollaa peremmältä,hääkii joka kuorta yrittää saaha itellee elämän pelossa.
onkos tämä sama se satu hassi joka eduskunnassa on ,en olekkaa tienny että hää runoja kirjottaa ,jos se hää on.kiitos ko panit sen tänne.
kylähän meilt jokkaiselta varmaa liikenee aikaa auttamissee. sitähän voip auttaa vaik naapuriaan jos siel on tarvetta.
minul on yksi harrastus torstaisin, mitä ain sanon, etten kerro siitä. mie ko etsin itelle harrastusta, että olis jottain toimintaa tuos v92.
sillo menin rivitanseihin ja eläkeläisten kerhoon,niin mietin että mie otin vaa minulle itelle huviks,pitäs sitä tehhä jottain toisillekkii.
ja siks minul on tämä torstai, se on päivä jonka teen toisten ilahuttamiseks. oon nyt ollu siin 11 vuotta ja teen niin kauan ko jaksan.
mie en viitsi siit puhhuu täällä, tahon tehhä sitä vaa iha hissuksee ja ilman mittää mainintaa.
tiiän että oon tuonnu iloa monnee paikkaa ja minnuu ootetaa torstaisin,siks sitä jaksaa lähtee vaik sataa ja pyryttää.
nythä minul ei oo hättää kulkuneuvon takkii ko on kunnon auto,mutta sillo ko oli viel mosse niin monast teki miel jättää menemättä ,ko auto seiso tienposkes ja pakkanen paukku.
mutta en jättäny menemättä ,tiesin mitä se jollekkii merkkaa.
Anna elosi purren keventyä niin, että siinä on vain mitä todella tarvitset - viihtyisä koti ja yksinkertaiset ilonaiheet, yksi tai kaksi ystävää,
jotka sen nimen ansaitsevat, joku, jota rakastat ja joka rakastaa sinua, koira ja kissa, pari piippua, ruokaa ja vaatteita senverran kuin tarvitset ja juomaa vähän enemmän kuin tarvitset,
sillä jano on vaarallinen asia.Silloin huomaat, että purtesi on kevyempi kantaa ! Sinulla on aikaa ajatella, voi nauttia elämän auringosta ja tehdä työtä enemmän kuin ennen."
Jerome.K.Jerome
Käytit lainahepoa hyvin.
Se on joskus hyvinkin paikallaan, kuten eräs manne viisaasti sanoi:
"Hai, kun olis oma ruoska ja vieras hevonen !"
Kyllä sitä kannattaa seuloa, mitä mukanaan kantaa ja mitä mukaansa ottaa.
Eihän niissä käärinliinoissakaan ole taskuja.
Mutta, mutta: Kirjaton huone on
kuin sieluton ruumis.
sanoivat muinoin latinan maassa.
Sine libris cella,
sine anima corpus.
Eli jotain pientä pitää sentään jättää.