Hei!Kaikille ja hyvää uutta vuotta! Itselläni uusivuosi alkoi karmeasti tai vuoden toiseksiviimeisenä päivänä avokin suhde paljastui. Viimepäivät ovat olleet kamalimpia elämässä, avokki sanoo, että suhde loppuu tämän ihastuksen kanssa, kuten hän miestä nimittää oma luottamus on kuitenkin kadonnut iäksi. Aluksi olin tyrmistynyt kun parivuosikymmentä kestänyt avoliitto katosi kuin usva ilmaan. Kuinka olette selviytyneet, jotka olette kokeneet saman? Niin naisilta kuin miehiltäkin olisi kiva kuulla selviytymisohjeita. Itse olen tällä hetkellä todella maassa ja ahdistunut.
Petetty
Isä 42
772810
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
maailmassa on pilvin pimein.Niin naisissa kuin miehissäkin.Petturin oma henkinen maailma on sekaisian ja hän vähät välittää avo tai aviopuolisostaan.Pettäjällä on itsellään ongelmia.
Jaloillesi nouset kyllä ja itsetuntosi jälleen kasvaa,mutta aikaa se vie.Sinun kannattaisi mennä ammattiauttajan kanssa keskustelemaan.Soita psykologille niitä löydät netistä,katalogista.Jos tarvitset lääkärin apua,niin mene vaikka päivystykseen.Tuota asiaa ei tarvitse hävetä.Syy ei ole sinun.
aikuisten suhteet?
Muullako ei merkitystä?
Tulet vielä hämmästymään.
Miksi vaimosi on toiseen ihastunut?
Oletko ajatellut paineita, joissa hän lasten takia ja työn sekä perheen yhteen sovittamisen kanssa elää?
Anteeksiantokin voi olla olemassa.
Ja ymmärtäminen.
ovat NIIN luulosairaita!
MITÄÄN ei ole tapahtunut sellaista.
Syytä on ollut itsessäkin myönnetään, eli kuunteleminen ja kotityöt yms on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin oli melkoinen yllätys tämä tapahtunut. Todennäköisesti eroan, mutta selvitän nyt ensin kuinka kaikki kävi ja sitten teen lopulliset päätökset. Itse en ole pettänyt millään tasolla ja en pystyisikään salasuhteeseen.
Ompa ikävä asia. Pahoitteluni. Ymmärrän, että sinua ahdistaa.
Mitään viisasta en osaa sinulle sanoa.
Sinä varmasti ajattelet tarkkaan miten tulevaisuus kumppanisi kanssa tai onko sitä tulevaisuutta sitten yhdessä. Mieti rauhassa, älä tee äkkinäisiä päätöksiä. Kun asioita mietit rauhassa niin ehkä se ajatus sieltä ajatuksista nousee.
Onko sinulla ystävä/ystäviä kenelle/keille voit puhua. Omista tunteista puhuminen on tärkeää.
Ja voisiko asiasta puhuminen sinusta selkeyttää tilannetta omassa mielessäsi?
Vaikean asian kanssa painiskelet ja tiedän omasta kokemuksesta mitä tuskaa kannat sisälläsi.
Ajatukset pyörii samaa kehää,tunne ulospääsyä ei löydy.
Onko sulla paikkaa minne muuttaisit hetkeksi pois kotioloista. Avokki huomaisi mitä on menettämässä,onko suuria tunteita enää.
Pahinta mitä voi toiselle tehdä on juuri lyödä toinen mies tai nainen eteen.
Kaiken muun kun voi korjata kun osaa sanoa : Anna anteeksi ja yrittää korjata tapansa.
Aina kannattaa yrittää ja löytää se yhteinen sävel uudestaan.
Ei se uusi mies tekisi niitä kotitöitä ja olisi aktiivinen 20 vuoden jälkeen uskon näin.
Meillä kaikilla on viat ja pikku paheet.
Kovasti se työtä teiltä kummaltakin vaatii, moni on onnistunut kuitenkin.Tsemppiä!
raskauden lasten edun hoitamisen yksinään?
Siitä itse kannat huonoa omaatuntoa tekemättömyydestäsi,
ja niin menee suhde piloille.
MIES...
Ahaa, feministi liikkeelläkö :) !?
Meitä naisia on varmasti monenlaisia puurtajia.
Itse olen YH:na joutunut tekemään kaiken yksin
enkä ole siitä katkera päinvastoin.
Löysin siitä parhaat puolet , aikaa itselle kun lapsi oli isällään.
Ystäväni tekee kaiken kotona sanoen aina säästävänsä miestään yötä varten.
Noh hieman huumoria väliin.
Kyllä miehessä joku muu ärsyttää kun ne kotityöt.
Nykyään on niin helppo pettää toista kun tilaisuus tulee.
Nettimaailma mukaan lukien.
Kannattaako se pitää aina siinä tilanteessa punnita.
yksinään J A K S A kaikkea vastuuta kantaa?
Ei silloin ole feministi.
Kukaan ei käske niitä kotitöitä tekemään ja se johtuu siitä että naiset ovat liian tunnollisia.
Itse sanon avopuolisolle illalla että nyt lopetat ne kotihommat koska se häititsee kun katselee tv:tä tai lukee kirjaa ja toinen touhuaa kokoajan ja sit valitetaan että on liikaa kotihommia. Niitä kotitöitä ei kannata väkisin tehdä vaan oman mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Ei se koti siitä muutu jos nittä kotihommia tekemistä vähentää. Maksimissaan tunti päiväsä on sipiva määrä tai kerraalla 3h viikossa.
Tietysti tuossa tilanteesa kaikki tunteet pyörivät sekaisin. Kuitenkin kaksi suurinta tunnetta ovat mustasukkaisuus ja viha.
Mustasukkaisuuden kanssa voi elää kunhan ei päästä sitä ryöpsähtämään valloilleen. Tietty määrä mustasukkaisuutta kyllä kuuluukin suhteeseen mutta jos se alkaa hallitsemaan liiaksi elämää, suhdetta ei voi jatkaa.
Viha on tunteista vahingollisempi. Viha sitä kohtaan että sinulle on valehdeltu. Viha siitä että sinua on loukattu. Viha siitä että juuri kaikista rakkain ihminen, ihminen johon olet luottanut kaikkein eniten on sinut pettänyt.
Kaikesta huolimatta kyllä hän on se sama nainen johon olet aikoinaan rakastunut. Kuinka suurta on rakkautesi? Voittaako se vihan tunteesi? Voitko tulevaisuudessa ehkä luottaa puolisoosi? Kunhan aikaa hieman kuluu, löydät vastauksen sisältäsi.
Suhdetta jossa pelkästään vihaa puolisoaan ei voi pitää yllä. Kuitenkin siinä on myös sinulle rakkain ihminen. Onnistutko kaivamaan entiset tunteesi esiin ja yrittämään suhteen jatkamista? Entä mitä mieltä on puolisosi? Pystyykö hän jatkamaan suhdetta? Hänellä on ehkä myös selvitettävää omissa tunteissaan.
Perheeseenne kuuluu myös lapsia. On takuuvarmaa että he kärsivät erosta. Varmaa on myös että he kärsivät vielä enemmän suhteesta jossa vanhemmat vihaavat toisiaan.
Myöskään näiltä palstoilta sinulle ei löydy apua. Ei täällä ole ammattilaisia suhteiden hoitoon vaan aivan vieraita ihmisiä joilla ei ole minkäänlaista käsitystä tilanteestasi. Täältä ei kannata hakea apua omiin ongelmiin parisuhteessa. Sitä löydät ehkä jostain muualta.
Aika hoitaa haavoja, suurimman osan myös parantaa. Katse tulevaisuuteen, asiat aina järjestyvät jotenkin.
Rakkaus ja viha kulkee käsi kädessä.ota askel taaksepäin lauletaan jossain laulussa.
Rakkaus ryöpsähtää vihaksi tai toisinpäin,sovintoon on pieni askel kun molemmat sitä tahtoo.
Pysyy se paikka paikan päällä aika sen näyttää,aina kannattaa yrittää.
Hienoa lukea miehen kirjoitusta tietty määrä mustasukkasuutta kuuluu suhteeseen terveellä pohjalla.Näin se on!
Olet joutunut käymään aika syvällä itsekin?
Tässä iässä ala olla yhdellä jos toisellakin pohjamudat möyhittynä jossain elämän vaiheessa. Vastataan vaikka näin: Tiedän mistä puhun.
Siitä vain ei saa jäädä kiinni. Vaimokultani tiedän pettäneen minua ainakin kerran. Se lienee ollut kosto minulle jostakin.
Ne yhdeksäntoista naista, joita muutama kuukausi sitten HIV-mies köyri ja joista neljä sai HIV´n, jotkut varmaankin elivät jonkinlaisessa parisuhteessa.
Tunnelmat kuljettavat aina joskus ihmistä. En osaa neuvoa mitä pitää tehdä. Nykyisin joka toinen avioliitto päättyy avioeroon.
Elokuvat, joissa miesohjaajat, nämä Bergmanit ja Donnerit, ovat päiväuniaan toteuttaneet,
ovat olleet kehitystä tähän sairaaseen suuntaan ohjanneet.
Tämä on välivaihe, heiluri heilahtaa takaisin,
sillä noitten k.o. "ohjaajien" elämän loppuosa on pelkkää kurjuutta ja katumusta.
Ri elämän niin pitänyt mennä, että "kiima" vie miten sattuu.
Vihaiset lapset myrkyttävät isänsä ja omansa sekä lastensa elämän tuollaisten kokemusten jälkeen.
v
on tarkoitettu saattamaan pari yhteen.
Siksi tuo rakastumisen tila on niin ihana, itsetunto kohoaa ja rakastaa koko maailmaa...
Mutta vähitellen tunne vaihtuu vauvan hoivaamiseen ja toisistaan huolehtimiseen, rakastamiseen.
Ahne haluaa aina uuden alun, rakastumisen, narsistinen itsetunnon nousu...jne...
Eikä se siihenkään lopu.
Mutta vanhuus tulee.
Tulee vaikeudet lasten kanssa, kaltoinkohdeltuja myöskin lapsenlapsissa...
Katumus ja elämän kokonaisuuden ymmärtäminen
elämän loppuvaiheessa korventavat äijän sisuksia.
"Katumus ja elämän kokonaisuuden ymmärtäminen
elämän loppuvaiheessa korventavat äijän sisuksia."
Osata elää niin, ettei vanhana kaduta.
Se on siinä!
Onko se todellakin joka toinen avioliitto?Joka päättyy eroon. Onko tuo jostain uudesta tilastosta? Aika hurjalta tuntuu; joka toinen.
nousevat esiin uudella tavalla, voimalla.
Vanhat "kiimat" ovat merkitystä vailla.
Ihmetyttää, että niillä on joskus ollut päätä sekoittava vaikutus.
Avioerot ja pettämiset tuntuvat kahjojen touhuilta.
Hävettää todennäköisesti oma menneisyys.
Siis näillä donnereilla ja bergmaneilla ja vastaavilla.
Pitää nuorena viettää kunnon sinkkuelämää vaikka joka päivälle eri nainen ja sitten kun siihen kyllästyy ja on riittävästi kaatanut naisia eikä se enää kiinnosta niin silloin pitää vakiintua eikä vieraissa käyminen enää kiinosta kun on sinkkuna kokenut kaiken niin parisuhde kestää.
Itse kohta 20 vuotta avoliitossa eikä ole tarvinnut vieraissa käydä vaikka tilaisuuksia n ollut. Nykyjää voi säädä vaikka sukupuolitaudin kaupan päälle jos harrastaa syrjähyppyjä.
Pahalta tuntuu puolestasi, tosi pahalta. Elämä on, elämä tuo ja elämä vie, anteeksi. Itse elin yli xx "onnellisessa liitossa" ja se päätyi eroon. Noin vain. Kaikki oli hyvin, kolmatta osapuolta ei ollut. Silti tein päästökseni, halusin erota.
En ole katunut. Kaikki on hyvin. Näin vain piti tehdä... ajattelen... vieläkin. Elämä jatkuu. Olen tyytyväinen, vaikka kaikki läheiset eivät sitä vielä hyväksykään.
Tarkoitan siis, että jos näin on käynyt, ethän jää suremaan, koska elämä jatkuu ja voittaa. Varmasti kaikki voi tuntua vaikealta, mutta ehkä kaikella on kuitenkin merkityksesäkin... Toivon sinulle niin,
Voimia.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle. Tiedän miltä tuntuu kun yhtäkkiä selviää että puoliso pettää, ensin ei halua uskoa että näin kävi. Jos voitte puhukaa, ajan kanssa siitä tuskasta selviää. Elämä jatkuu eronkin jälkeen.Voimia sulle !
että vaimokkeesi pettämisellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sun kanssa. Tietty silleen että hän satutti sua.. mutta se oli tuskin hänen aikeensa. Ei ole siitä kiinni että et olisi ollut tarpeeksi hyvä avomies, tai tarpeeksi rakas.
Se on niin helppoa sanoa ettei ikinä itse pettäisi, uskon kuitenkin että jos vaan aika, paikka ja vastapuoli on oikea, siihen lankeaa kuka vaan. Varsinkin parinkymmenen yhteiselon jälkeen. En yritä puolustella häntä, pettäminen ei ole kaunis asia, mutta inhimillinen.
Yleensä ne pahimmat kriisit jotka parina käy läpi, on myös ne jotka vuosien saatossa hitsaa eniten yhteen. Tietty siihen tarvitaan kummankin tahto. Teillä on nyt rankka jakso, mutta aika ja työstäminen auttaa. Ja vaikkei täällä välttämättä neuvoja saa mitkä kolahtaisi, auttaa se kuitenkin kun kirjoitat ja käyt läpi asian eri kantilta.
Minun mies petti ja petti kunnolla,kaikkea pas... on sitten ilmennyt ja pettämistä,pettämistä vuosien perään.Luottamus meni lopullisesti ja tuossa se paskaläjä makaa yhteisessä vuoteessa jota en enään ole jakanut yli puoleen vuoteen,luottamus meni jokaiseen mieheen lopullisesti!Mitä helvettiä yrittää ja huomata ettei ne valat ollutkaan toiselle totta.Katkera olen siitä kun uskoin ja luotin täysin mieheeni.En luota enään yhteenkään ihmiseen,tämä riitti.Minulle riittää kun saan lapser elämän alkuun ja lopun elämää olen yksin vaikka veneen alla.
Nyt, kun vaimon pettämisen vuoksi elämältä putosi pohja pois, on vaarana aloittaa pitkä
baaritiskien sarja. Siinä menevät sitten kaikki rahat, ei kannata juosta kapakassa kuin 1-2 iltana kuukaudessa(itse en käy ollenkaan).
Kuulostaa varmaan banaalilta, mutta uusi
suhde voi auttaa sinua.
On kauheaa, että lapset joutuvat elämään katkerassa ja riitaisassa kodissa, mutta se on vain elämää, kyllä he pärjäävät kunhan heistä
huolehditaan, heiltä kysellään välillä
asioita; eikä pidetä itsestäänselvänä,
että lapset ymmärtävät pysyä pois aikuisten murheista.
Lapsilla kun on tapana ottaa kaikki murheet ja syytökset itseensä.
Niin - se uusi suhde:
jos tutustut tai löydät läheltäsi ennestään
tutun naisen, jolle voit kertoa tunteitasi
ja purkaa mieltäsi,
paineesi vähenee.
Sinä olet ystävyyden ja kunnioituksen arvoinen.
Muista tämä.
Aavemaista: kuin olisin lukenut omia ajatuksiani!!
Sinä vaimoke siis voit elää aivan samassa tilanteessa kuin minäkin!!!
Niin petti tuokin vajaapää, katkeruus on hiukan suurta...
Varasti rahani, soitteli toiselle naiselle ja
asui siellä pitkiä aikoja, muttei suostunut
lähtemään kodistamme. Oli minullakin varamies,
mutta se ei tasoittanut tilannetta-
vähensi vain tuskaani -
eihän se ollut sama asia, minä vain otin
toisen miehen aina kun petturi lähti toisen naisen luo.
Rakastin pitkään tuota tunnekylmää, patologista
valehtelijaa. Nyt en edes jaksa vihata.
Asumme yhdessä.Nukumme kaukana toisistamme.
Lapset on kasvatettava; kumpikaan ei heistä
luovu.
Minäkin siis odotan, että lapset lähtevät
opiskelemaan / töihin,
sitten piinani loppuu.
Helvetti että haluaisin vapautua tuosta iilimadosta jo nyt!
Ehkä lähden jo aiemmin, kun nuorin on
niin vanha, että voin mennä töihin ja
säästää rahaa omaan kämppään ja muuttoon...
Kiitokset kaikille vastanneille! Mukavaa kun on ihmisiä, jotka kannustavat maahan polkemisen sijaan! Baareissa en käy ja alkoholin käytön olen muutenkin rajoittanut minimiin. Itse olen ollut lapsellisen naivi, kun olen luullut ikuiseen rakkauteen, joka kestää vaikeudet. Avopuoliso on kyllä, nyt sen vasta kunnolla olen huomannut ottanut etäisyyttä minuun jo pitemmän aikaa ja salannut monia muitakin asioita. Tietysti merkit olivat luettavissa. Kaikki koskettaminen loppuaikoina on ollut hänen mielstään kähmimistä, halaaminenkin ja sukupuoli elämä tietysti ollut olematonta. En ole mikään vastenmielisen näköinen, enkä tapainen liioin humalassa en ole renttuillut siksi torjunta tuntui pahalta. Minulla ei ole ollut muita suhteita kuin avovaimo, siksi tämä pettäminen tuntuu ankaralta. Hän oli ensimmäinen, jonka kanssa aikoinaan aloitin seksielämän ja varmaan viimeinen, koska yhdenillan suhteita en hyväksy ja voinko saada uutta kumppania, jota yhtäpaljon rakastaisin ja voisin luottaa.
Molojens!
Joopajoo. Noin pitkässä suhteessa tulee ennemmin tai myöhemmin ongelmia. Jos ette satu olemaan talläinen tilastoharvinaisuus.
Ottaahan se päähän jos puoliso pettää. Standardi-tilanne on toki se että mies pettää; tapauksesi on siis harvinaisempi.
Pyysit neuvoja eli täältä pesee:
1) Avosi kuitenkin sanoi että lopettaa suhteen. Eli hän välittää sinusta ja haluaa sinut yhä pitää.
2) Sekä miehille että naisille tulee noin pitkässä liitossa tilanteita jossa...öööö...Vaikka rakastaa puolisoaan niin haluaa "kerran vielä" kokeilla myös ulkopuolista suhdetta. Kyseessä on omakeksimäni termi "tuulettuminen". Avosi halusi vain "tuulettaa" suhdettanne.
3) Ulkopuolinen suhde ei koskaan tule pystymään, vastaamaan tahi kykenemään siihen mitä SINÄ olet puolisollesi tarjonnut:
Turvallisuutta, luotettavuutta, rakkautta, vilpitöntä välittämistä, sitoutumista, hellyyttä ja toisen kanssa olemista arjessa...
Neuvoni on se että otat puolisosi hellästi vastaan ja juttelette asiasta. Unohda se syrjähyppy jos teillä on vielä mahdollisuuksia yhdessä jatkaa. Tosin tämä ulkopuolinen tyyppi saa sitten kiltisti tai ei-kiltisti poistaa puolisosi numeron kännykästään
Tiedätkö miten käy jos toimit ohjeideni mukaan? Minäpä kerron sen sinulle!
Homma kääntyy päinvastaiseksi. SINÄ et olekaan enää uhri vaan se äijä kärsii siitä kun puolisosi pistää välit poikki häneen! Ajattele!! Äijä yrittää epätoivoisesti soitella puolisollesi mutta hän on jo sen äijän dumpannut ja sanonut että haluaa SINUN kanssasi jatkaa!
Saat kostosi. Ja saat puolisosi. Lopullinen häviäjä on se äijä! Sinä olet tuulettanut suhdettasi ja asiat yleensä alkavat huimasti paranemaan tuollaisen pettämisepisodin jälkeen!
Ota puolisosi siis takaisin; rakastelkaa kuin ennen, pitäkää toisianne kädestä kuin ennen...jutelkaa toisillenne kuin ennen!
Siinä jäävät kuule ulkopuoliset kikolot rannalle ruikuttamaan!
Tsemppiä sinulle. Aito rakkaus voittaa usko tai älä! (Joustava rakkaus siis tässä iässä...tämä oli pakko lisätä)
T: miljardiharakka
jonkin mitättömyyden takia!
Avokille ottaa lujille kun suhde paljastui noin viikko sitten minulle. On luvannut lopettaa, mutta sanoi samalla ettei pakoonkaan juokse jos kohtaavat vaan ystävinä ja kavereina pysyvät. Tuon ystävä ja kaveri höpotyksen jälkeen olen nyt tietoinen, ettei avokilla ole aikomustakaan lopettaa suhdetta, vaan nyt on pelästynyt pahanpäiväisesti paljastumisen johdosta yrittää pelata aikaa, jotta saisi erottua sopivampaan aikaan. Tänään tein päätöksen ja eroan, sekä muutan pois, kun on asuntokin jo tiedossa. Hyvää jatkoa kaikille, jotka vastailivat ja kiitos enimmäkseen kannustavista kirjoituksista! Kiitos!
Moi!
Sanonta "Ei näe metsää puilta" ei koske sinua. Raakaa on myöntää mutta olet oikeassa tuon kirjoituksesi suhteen. Ja näet tosiasiat.
Jos siippasi yhä ilmoittaa haluavansa kontaktia "ystävänä" siihen äijään pitää niin ovat nyt kyllä huonosti pullat uunissa.
Raivostuttavaa. Ihan älyttömän raivostuttavaa tuo avokkisi käytös. Niin kovin naisten tapaista.
Vaihtoehtoja on sinulla ehkä kaksi:
1) Teet niin kuin suunnittelit ja muutat omaan asuntoon. Hienoa jos sinulla on asunto jo katseltuna.
2) Riitelemällä ja rukoilemalla, itkemällä ja tappelemalla, naljailemalla jnejne voitte päästä eteenpäin...huonosti eteenpäin. Jopa väkivalta voi myöhemmin asiaan liittyä kun mustasukkaisuus ja turhautuminen oikein päätänsä nostaa.
Minulla on asiasta ihan omakohtaista kokemusta. Itse olin 3 v suhteen (lyhyt suhde toki sinun tilanteeseen verrattuna) lopussa hulluuden partaalla.
Annoin periksi kaikessa jotta voisin avokkini pitää. Mutta hän salli ylimääräisten äijien soitot jopa silloin kun olin kuuntelemassa.
Homma päättyi pari-kolme kertaa siihen että avokkini aloitti tahalleen riitelyn (jotta pääsisi treffeille) ja poliisi haki minut putkaan.
Sen jälkeen hän meni uudestaan naimisiin ja kaskas...kahtena vuonna 2007 ja 2008 keväällä ja kesällä hän petti miestänsä MINUN kanssani! Nyt MINÄ olinkin se ulkopuolinen joka sai kakusta kermat.
Tosin hän suurien vaikeuksien jälkeen on säilyttänyt avioliittonsa, koska niin halusi. Minäkin siihen häntä kannustin kun tunnen "Ullan" niin hyvin.
Sinun tapaukseesi: Syrjähypyn paljastumisesta on niin kovin vähän aikaa. Menee vielä kauan että saat järkesi päässä normaalisti kulkemaan. Pelkkänä kostotoimenpiteenä en suosittelisi vielä pois muuttoa. Sinua odottaa tyhjä asunto, tiskivuoret, pyykkikasat, siivoton asunto, likaiset petivaatteet, tyhjä jääkaappi...
Ei tule olemaan herkkua.
Jossain vaiheessa sitten, pimeässä yöllä yksinäisenä toivot jotain:
"Tekisin mitä tahansa että voisin olla Hänen vieressään nyt".
Mustasukkaisuus ja katkeruus haihtuu nopeaa kun huomaa että IHAN OIKEASTI on täysin yksin ilman tuttua lämmintä, tutulle huuhteluaineelle tuoksuvaa ihmistä.
Kannattaisi vielä kerran miettiä asiaa ja tuo "aikalisä" hyödyttää teitä molempia. Myös sinua siis.
Äimistynyt.
"avokkini aloitti tahalleen riitelyn (jotta pääsisi treffeille) ja poliisi haki minut putkaan."
Avokin vika jos alat riehuun niin että poliisit hakee pois?????? Ja sitten hän pettää sitä uutta sun kanssa, ja sä olet siihen ihan syytön? Sano että tuo oli ainakin osittain provo........
Siis muuten kannustit hienosti, hyvä kirjoitus. Saatan olla nipo kun tartuin noihin.
Kiitos kehuista!
Ei se ollut provo mutta en asiaa enempää jauha koska siihen liittyi mielenterveysongelma avokkini taholta. Lääkkeitä ja sairaalareissuja ja silleen. Ja se oli tosiaan avokkini joka alkoi riehumaan mutta niinhän se menee että "rouva riehuu mutta mies viedään putkaan". Suomi on poliisivaltio jos mikä!
Muutenkin tyyliini kuuluu kirjoittaa aika avoimesti; kirjoitan sen mikä mieleen juolahtaa miettimättä liikaa "mitähän kirjoittelustani nyt porukka ajattelee".
Tuohon ylempään kommenttiin lapsista. Se on liian vaikea aihe minulle ja vaatisi varmaan jo oman otsikkonsa eli uuden aloituksen.
Totta kyllä että kun mukana on lapsia on soppa vieläkin vaikeampi.
Itse lähestyin asiaa aika paljolti sinkkuihmisen näkökulmasta.
Erot ovat vaikeita ja yhteiset lapset tekevät asiasta varmasti sietämättömän vaikeaa.
Ei muuta kuin jaksamista petetylle...
kahdenkymmenen avioliiton jälkeen enää oikein huvita ottaa uutta kumppania kun vanhan ulos saa ja selviää pikkuhiljaa jos koskaan..paha on paikka.Siinnä menny luottamus ja kaikki kerralla ei niitä asioita voi takas noin vaan palauttaa.
(Ihanaa kuitenkin elää sinkkunakin.Siinnä omat hyvät puolet)
järjestellä sopivasti.
Miehet...
sanotaan "suhde päättyy" ja välttämättä niin ei käy.
Tai sitten etsitään uusi suhde ajan kanssa.
Petetty 2005.
Ensin tyrmistys, sitten kiukkua ja pohjattomalta tuntuva suru yhtäaikaa tai erillisinä. Kaikki asiat sikinsokin päässä.
Mieli haluaa purkaa tyrmistyksensä missä vain, kelle vain, kunhan joku kuuntelisi. Haluaa iskeä jotakin, pettänyttä puolisoa, seinää, tai jotain, kunhan adrenaliinia saisi ulos kehostaan, se kun stressiä lisää.
Joku neuvoi ettei näiltä palstoilta apua saa, itse väitän toisin. Löysinkin nämä vasta eron jälkeen (eroni oli nopea, heitin miehen ulos neljän vrk:n kuluttua tilanteen paljastuttua).
Purin mieltäni tänne 40 ja Uskottomuus-palstalle.
Hakeuduin treffi-palstoille, mittautin omaa haluttavuuttani, lopetin tupakoinnin, aloitin liikunnan. Jokainen eron jälkeinen päivä vahvisti minua. Silmät avautuivat näkemään muut ihmiset uudessa valossa, löysin paljon positiivisia puolia elämästä. Uutta itsessäni on se, etten enää suostu hyväksymään mitä tahansa mitä niskaani työnnetään, pidän puoleni paremmin, joskus olen jopa aggressiivinen kun koen jonkun asian ärsyttävän liikaa.
Kaikki tuollainen kuuluu läpikäyntiin, mankeliksikin sitä sanotaan.
Nyt olen uudessa vakiintuneessa suhteessa, kihloissa. Ja kiitän joka päivä sitä, että tämän nykyisen mieheni löysin.
Voit myös kokeilla anteeksiantoa, niellä kokemasi. Olen kuullut että siitäkin tulee "sanktiot" jossain vaiheessa, jopa vuosien kuluttuakin, alkaa purkamaan kokemaansa puolisolle, joka petti. Riitojen määrä lisääntyy kun vasta myöhemmin, herkimmän vaiheen jäähdyttyä alkaa mieli tajuta paremmin mitä tapahtui. Vahvuutta jatkaa niiden jälkeen varmasti kysytään. Joku muu kertokoon kuinka onnistui, itsellänihän ei sellaista tietoa ole.
Parisuhteessa jossa on lapsia.Tuli aikanaan lehtiin senssipalstat/ystäväpalstat.Tuli televisioihin chatit yms.Mutta nyt on nämä nettipalstat.Se voi lähteä pienestä se pettäminenkin,esim.jo puolisolta tietämättä puuhataan selän takana.Puuhastellaan siihen malliin että voi vaikka tavata jonkin täältä.Semmoistakin täällä tapahtuu.Kun se tulee sitten siippasi tietoon voi olla ns."kosto,kun ei tiennyt asioista".Luottamuus ja avoimuus on täällä valttia.Erehdyksiä sattuu niin livenä kuin täälläkin.Tiedän yhden tapauksen jossa toinen hlö. tappoi itsensä kun oli niin ullaantunut tähän toiseen.Se toinen oli aviossa ja sillä oli lapsia.Ei vielä voinut jättää omaa ukkoaa.MUTTA tarina elää ja jokainen tehköön valintansa .Menkää ulos ja olkaa rohkeita SEN OIKEAN KANSSA.
http://www.youtube.com/watch?v=xW40azTCvX8
Mitä ihmettä nyt selität minulle? Taidan olla väärä taho tuollaisille neuvoille.
....että tämmöinen tapaus....
Tällä kertaa .Teeman kirjoittajalle(Petetty) sanoisin.
Nämä asiat tulee aina ikäänkuin "puskista".
Ja sinulle joka arvelet minun olevan hän vai kuka se on.Kolahtaa kossun kera.Asiat vain vääristyy ja pahenee ajan myötä.Ken hakee sitä "isähahmoa" vai kenties "mammahahmoa" elämään.Se joka luulee olevansa "väärinkäytetty".
Silloin asioissa pitää olla kola, kun on lunta.MUTTA ei sit' kossua. Asiat pitaa selvittaa kahden kesken missa mennaan.Kun noinkin pitka rupeama on.
Mitas sanot senkin omaantuntoon kolahtanut!!!!!!
suosta ylös,keinolla millä hyvänsä.vaikka kiukkuisena,kunhan vaan nouset!
myöskin ota opiksi,mutta vasta sen jälkeen kun myrsky on laantunut.todennäköisesti avekkisi tulee vielä ruikuttamaan takasin,ja tiedät miten toimia..
älä koskaan,missään nimessä luota yhteenkään naiseen,sillä ei ole olemassa luotettavaa naista!!ei edes äitisi.
joka on NOIN onneton?
enhän onneton ole,en ainakaan minä.totesin vaan sen mikä on faktaa,ja tällä kokemuksella voin olla varma mistä puhun.tähän lopputulokseen olen tullut.
tai olen tietty tavallaan onneton ja surullinen siitä että tieto lisää tuskaa..
kärsin aivan tavattomasti vaimoni syrjähypystä ja sanoisin että kaikki oli pikku helvettiä,ja kuitenkin jatkettiin yteis eloa.vaikeaa oli olla räjähtämättä kappaleiksi vuosien aikana,kun tunsin kuinka vietti vie minun omaani toisen syliin,mutta sitten kävi niin kin arvelinkin,suhde loppui,vaimo putosi maan päälle "pum" siitä sainkin idean,kostonhimoisen idean.sain hänet "takaisin"siis kokonaan,olin niin hyvä kuin vain osasin,otin huomioon hänet kuten aina,ostelin kaiken laista,annoin pölyn lasketua.sitten tunsin hetkeni koittaneen ja sanoin että minäpäs tästä häivyn ja ero paperit tulee postissa. ainakin sillä hetkellä näytti että se sattui niin kovaa että nyt jälkeen päin hieman jopa säälittää.hän jäi henkiin ja niin myös minä.
a i k a i h m i s i ä ? ? ?
Pahaksi ovat päässeet poikaparat.
kuka teki musta tään miehen?? pilaantunutta kamaa,joka vastaa tuleen kostolla.
näiden infantiilien kanssa!
Minä olen lähtenyt yksin koulukaupunkiin 11-vuotiaana, hankkinut asunnon, lukenut yo:ksi,
opiskellut yliopistossa, suorittanut ylemmän tutkinnon, ollut työssä sen jälkeen...
MINÄ voin kysyä, kuka teki minusta sen, mikä olen.
Ja vastata MINÄ itse.
oman onnensa seppämestari.
läksit nuorena,opiskelit oikein yli-oppilaaksi,olit ahkera ja hyvä oppilas,mutta voi herra jestas kun se ei tee sinusta yhtään parempaa ihmistä.sillä nyt vaan ei ole mitään merkitystä montako ällää sait,vaan ainoastaan koulutit itsesi ammattiin(jos nyt yo:n voi laskea ammattikoulutukseksi)
ja sen vuoksi putosit kai kelkasta,menit sivuraiteille,asian viereen.
kysynkin onko muuten asiasi hyvin,oletko luotettava puoliso,tai sanotko olevasi luotettava?
parisuhteessa.
eikö totta!
Olen onnellinen ihminen, jonka kanssa voi toinen elää rauhassa ja rakkaudessa.
Meillä ei ole tarvis viinan kanssa läträtä, mutta liikuntaa on ollut kautta aikojen paljon koko porukallamme.
Olitko sitä mieltä, että hyvä menestys olisi poissa joltain toiselta elämän alueelta?
Ajatusvääristymä.
väärillä konsteilla menestynyt.
En syytä ketään mistään,
koska olen ottanut vastuun itsestäni ja omasta elämästäni.
En odota, että joku toinen tekisi minut onnelliseksi.
Mutta haluan tehdä perheeni jäsenet onnellisiksi.
Sellainenkin asia on olemassa kuin työn ilo.
Voi niitä raukkoja, jotka eivät ole sitä saaneet ikinä kokeakaan!
ah,minäkin kerran tunsin työniloa,mutta kohtaus meni pian ohi:))))
väärät konstit??mitä ne ovat???
sitä onnellisuutta kannattaa kysyä aina puolisolta ja perheeltä.
onko teillä joskus ollut ongelmia viinan vuoksi?
liikunta on hyvä asia,ja varmasti yhdistää perhettä kun sitä harrastetaan yhdessä:D
en väitä että menestys olisi jotenkin haitallista,mutta usein se näyttää hurahtavan päähän niin paljon että on tarve ylenkatsoa muita,vähemmän opiskelleita(tavallisia työläisiä)
mainitsit että läksit 11 vuotiaana ja hommasit asunnon sun muuta..haluaisin kuulla lisää siitä.
ajatusvääristymästä,no enpä osaa sanoa mitään.
teinkö sinusta väärin,kun kostin,ja millä hinnalla..menetinhän minäkin melkein 30 vuotta.
VASTUUN ottaminen omasta elämästä ja lastensa elämästä, myös puolison elämästä
on koko jutun A & O. alfa ja omega, alku ja loppu.
Ettei odota jonkun tekevän itseä onnelliseksi,
vaan tekee itse onnelliseksi perheensä.
Siinä se on, that's it.
Muiden elämään en voi ottaa kantaa, joten jätän vastaamatta kysymykseesi.
Omalla kohdallani olen oivaltanut näin.
Ja olen lähes onnellinen, samoin perhekin,
kuulumme lujasti yhteen - toistaiseksi, sillä lapset tietenkin irrottautuvat aikanaan.
Mutta silti me olemme joukkue!
kaikkien pientenkin asioiden kertominen tosilleen
se on elämän onnea.
'On arkea elomme tää...'
mutta sekin on onnea!
Rukouskaan ei ole pahaksi elämän vastamäen edessä,
minua se ainakin on auttanut kestämään.
KUKAAN ei selviä elämän läpi ilman vaikeuksia.
Vastamäkiä on yhtä paljon kuin myötämäkiäkin.
Kaikista selviää, kun yhdessä mennään.
Ja kun yhdessä mennään tukea toisille antaen,
niin lopussa kiitos seisoo,
sen näin hyvien vanhempieni elämässä toteutuvan.
KAUKANA siitä.
Ehkä 'Taivaan Isä' on mielikuvaystävä, mutta sellaisenakin hän yhdistää meidät laulamaan hänen ylistystään.
Ja pienen 11-vuotiaan elämässä hän oli auttaja, tuki ja turva maailmassa.
Hän on auttanut minua aina ja olen kiitollinen pyhäkoulun opeista sen takia.
Mihinkään veriuhreihin en ole pystynyt uskomaan, se on vaikuttanut pakanalliselta perinteeltä,
mitä se ilmeisesti onkin.
Kirkon yhteiset seremoniat ovat kokemuksina suurenmoisia.
ovat asiasi,ja kaikki tuntuu olevan selvää pässinlihaa,mutta muista minun sanoneen,että aina ei voi vaikuttaa,ei omaan eikä muiden elämänlaatuun,tai puolisoonsa,lapsiinsa.sekin tiedetään että jokaisella narkkarilla,juopolla,tai muuten syrjääntyneellä on isä ja äiti,ja usein vielä kunnolliset vanhemmat,eivätkä he ole voineet vaikuttaa vastuuntunnollaan elämänkulkuun.
minä odotin että jos minä yritän tehdä perheeni onnelliseksi niin minutkin tehtäisiin onnelliseksi,ja lasteni kohdalla onnistuin,mutta vaimoni suhteen meni pieleen,EI minun syystäni,niin sillon saa tosiaan miettiä mikä on a ja o ??
joten teillä menee kotalaisen hyvin,joten onni jatkukoon:)
kaikesta huolimatta en voi lukea itseäni lapsenomaiseksi tai lapselliseksi,vaan ainoastaan näytin esimerkkiä muille"mistä kana kusee"
tässä loppukommmenttini:D hei
suurta ahdistusta,häpeää,myötähäpeää,sääliä,kaikkea maan ja taivaan väliltä kirkon seremonioissa,ehtoollisen aikana esimerkiksi rippijuhlissa,kun ehtoollis-teatteri alkaa,sanon hiljaa mielessäni älkää vaan kaikki tuppautuko sinne alttarille,juuri ja juuri vesirajan peittävissä pikkumekoissa,ja meikeissä,hieman krapulaisen näköisenä teeskentelmään,jne.itse uskon vahvasti jumalaan,mutta en teatteriin mitä kirkossa esitetään.en ole ateisti jos niin luulette..
tuntuu oudolta, vaikka uskon Luojaan.
Mutta lapsen rippijuhlissa olen ottanut osaa seremoniaan,
aluksi vain lapsen takia, yhteisyyden vuoksi,
sitten kuitenkin häissä kokenut sen seremoniallisuuden suurena ihanana juhlana.
pyhä ehtoollinen ei ole mikään massatapahtuma,mutta jos siitä saa todellakin hyvän olon tunteen aidosti,se kaikille suotakoon.
minun hyvän olon tunne tuli ihan eri rituaalista,kuten tuolla aiemmin mainitsin.
nekin tulivat siinä esiin.
Itsekästä ja muista piittaamatonta puuhaa,
vanhojen lapselliseksi jääneiden raakaileiden touhua.
eilen...
suuri joukko ihmisiä kärsi ja elämä meni piloille
kahden ihmisen päättömän kiiman takia.asianomaiset kärsivät myös lastensa kärsimysten kanssa.
Miksköhän pää on ylinnä?
Miksköhän aivot on annettu, jokaiselle omat?
Ei edes maamiesseuran yhteiset.
Kiima päätön hullaantuminen toiseen. Monesti tälläiset rakastumiset kuitenkin loppuvat lyhyeen se ihana mies tai nainen olikin erilainen kun arki alkaa. Tässä maailmassa ei pärjää pelkällä rakkaudella ja kiihkolla, vaan realismilla.
sainkin tarpeekseni,ja kerrankin elämässäni tein oikean päätöksen.peli päättyi 1-0
alkaneista suhteista monet päätyvät nopeastikin eroon. Kun pettää kerran, niin voi pettää useammankin kerran. Vaimollani oli suhde ja erosimme. Uusi suhde kesti noin vuoden, kun uusi mies ei ollutkaan satujen Prinssi, vaan väkivaltainen juovuksissa. Itse löysin uuden naisen 8kk eron jälkeen ja olemme nyt naimisissa ja olleet kohta 6 vuotta yhdessä. Exään välit ovat viileän asialliset, meillä oli kaksi alle kouluikäistä silloin kun ero tuli, nyt lapset ovat pian murkkuiässä. Exä ei ole löytänyt sitä unelma miestään, vaan ajelhtinut lyhyissä suhteissa. Itse olen onnellinen nykyisen kumppanin kanssa ja nyt on toinen lapsikin tulossa. Tälle petetylle miehelle sanoisin, että katselee vain eteenpäin ja yrittää huolehtia yhteisistä lapsista, niin hyvin kuin mahdollista. Luulen, että vaimosi tulee vielä ruikuttamaan luoksesi takaisin, mutta kokemuksesta sanon, älä ota takaisin harmia vain saat!
katse eteen päin ja häntä pystyyn.
minä en vielä ole löytänyt sitä oikeaa,mutta olen varma että joskus löydän..tai no tiedä häntä uskaltaako kukaan vakavissaan aloittaa suhdetta kanssani kun kerron miten jyrkkä olin edellisen suhteen lopetuksessa? mutta ei tää elo ole hassumpaa sinkkunakaan.
en edes tiedä mitä Xsä puuhaa nykyään,eikä sillä väliäkään.
kenties. Osaltani samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Kaikesta voi oppia ja ottaa opikseen, tai sitten ei... noudattaa sitä "linjaa" mikä itselle tuntuu oikealta.
Loppujen lopuksi, olet/ olen itsekin, tyytyväinen vain siihen päätökseen minkä itse olen tehnyt. Kuka muukaan sitä päätöstä olisi voinut tehdä. Eli siis, toivon parasta sinulle. Toivottavasti asiat käänyvät parhaiten päin.
Mutta kukaan ei voi tehdä päätöksiä sinun puolestasi. Ne on tehtävä itse. Ja niiden päätösten kanssa on sitten elettävä.
En tarkoita tätä pahalla, päinvastoin toivon sinulle valoisaa tulevaisuutta, kaikkea hyvää, aikaa ajatella ja sulatella, kaikki järjestyy, uskothan.
Itsekin vakavoidun, toisinaan enemmän ja toisinaan haluan olla se ""ikuinen nuori"", mutta elämä vie ja omalta osaltani en kadu omia ratkaisujani. Elämä on tehty elettäväksi.
Ehkä minäkin joskus vielä löydän sen ns. sielun kumppanin, tai sitten en, mutta en luovuta.
(Lisäksi kiitos myös edelliselle kirjoittajalle.)
Voimia sinulle. Tsemppiä myös.
Elämää, vakavuuta, nautintoa.
kiitos samoin!! suu viivana katse horisonttiin. :))