pimeys laskeutuu mieleni ylle, valo katoaa
rauhallisuus valtaa ruumiini ja katoan iäisyyteen.
joskus mietin, palaanko koskaan ennalleni,
aikaan, ennenkuin lähdit.
jokakerta, kun lähtösi muistan, mieleni tummuu
kauanko enää jaksan näin.
ei kai tämä tästä, valoisammaksi koskaan enää muutu.
oon itseni vanki.
mieleni, kuin ukkonen kaukaisuudessa.
ei oo mulla, paikkaa tulevaisuudessa,
hyvät puolensa on kuolevaisuudessa.
yksin taas, pimeässä makaan,
itke en, sen takaan
rauhallisuus valtaa ruumiini ja katoan iäisyyteen.
joskus mietin, palaanko koskaan ennalleni,
aikaan, ennenkuin lähdit.
jokakerta, kun lähtösi muistan, mieleni tummuu
kauanko enää jaksan näin.
ei kai tämä tästä, valoisammaksi koskaan enää muutu.
oon itseni vanki.
mieleni, kuin ukkonen kaukaisuudessa.
ei oo mulla, paikkaa tulevaisuudessa,
hyvät puolensa on kuolevaisuudessa.
yksin taas, pimeässä makaan,
itke en, sen takaan
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ruoho kuivuu ja kukkanen lakastuu - ruohoa on kansa.
Lisäämmekö murehtimisella elinpäiviämme ?