Pohjoisesta virtaa isoäitini ilmaa.
En mene ulos. Mutta sinä sait lähteä.
Kaikki on hyytynyt aloilleen.
Kylmyys on järkähtämätöntä, kaiken kattavaa.
Se jaksaa odottaa hievahtamatta aloillaan maailmojen tappeja
eikä koskaan pudistele parvekkeilla mattoja.
Minä vihaan runoutta tänä aamuna.
Se on luikerteleva käärme, mielihyväpyrkyri, peltitorvi.
Se supattaa, iskee silmää ja antaa oivaltaa:
Mikki Hiiri.
Sama siimahäntä.
Millaisia rottia ryömiikään koloistaan,
asettuvat lapsen tahmaiselle kädelle ja polvistuvat rukoukseen vasta kuullessaan olevansa itse palvonnan kohde.
Kuulin miten autosi starttasi.
Olisin voinut mennä ikkunaan, mutta puhelimeni akku oli loppu ja päivä noussut yllättävän korkealle kirkkaana.
Kaikki oli paikoillaan ja odotti ilman risahdustakaan. Tämä oli suoranainen valhe.
Vedin peiton korviin ja vihasin kaikenlaisia pyöreitä esineitä ja liukkaita lätäköitä, joita en nähnyt, mutta tunsin, että olin maassa kyljelläni.
En mene ulos. Mutta sinä sait lähteä.
Kaikki on hyytynyt aloilleen.
Kylmyys on järkähtämätöntä, kaiken kattavaa.
Se jaksaa odottaa hievahtamatta aloillaan maailmojen tappeja
eikä koskaan pudistele parvekkeilla mattoja.
Minä vihaan runoutta tänä aamuna.
Se on luikerteleva käärme, mielihyväpyrkyri, peltitorvi.
Se supattaa, iskee silmää ja antaa oivaltaa:
Mikki Hiiri.
Sama siimahäntä.
Millaisia rottia ryömiikään koloistaan,
asettuvat lapsen tahmaiselle kädelle ja polvistuvat rukoukseen vasta kuullessaan olevansa itse palvonnan kohde.
Kuulin miten autosi starttasi.
Olisin voinut mennä ikkunaan, mutta puhelimeni akku oli loppu ja päivä noussut yllättävän korkealle kirkkaana.
Kaikki oli paikoillaan ja odotti ilman risahdustakaan. Tämä oli suoranainen valhe.
Vedin peiton korviin ja vihasin kaikenlaisia pyöreitä esineitä ja liukkaita lätäköitä, joita en nähnyt, mutta tunsin, että olin maassa kyljelläni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jou! Henkinen kapula-aamu, oivalluksineen ;-)
Pakko siis nousta itsekin, vaik ei haluaisi..:-(
Pidin..!
Tarkkis
jos joskus törmätään sanotaan heti "jou-jou".
Mä tuun sitten vastaan musta pipo silmillä ja neonvihreällä skeittilaudalla reisarien lahkeet ergonomisesti lepattaen.
:)
* nauraa *..ihan sikana, jolla on sitten valkeaparta, siis oikeesti, ei kukkaa minkään rotsin rintapielessä. Lämmin mieli ja mukava hymy,...siitä tunnistat, ai niin ja vaatteet on kyl..:-O !
Tarkkis
julkaise runokirja,tämähän on Mahtavan Hienoa tekstiä!
jotain mihin itse olen pyrkinyt,vaan tekemättä on jäänyt,jään viilaamaan liikaa.
Kiesus!
kuuluu vangeille.
t. Sörkka
..nimimerkilläni ja otsikolla,suoria ja väännetyjä kaltereita.
viilan avulla eivät perkele katkee.
hyvin oivalsit täältä sellistäni lähettämäni viestin,kirjoita kuitenkin se kirja!
taas tänne on ilmestynyt jonkin synnynnäisen Runoilijan tuotos, joka järkyttää minua sanomallaan.
Eräs kohta runossasi varsinkin - tulee suoraan kohti. Puhutteleva runo, ajatteleva kirjoittaja. Filosofiaa ja runoutta, syviä ajatuksia ja tunteita. Ja taito pukea se kaikki sanoiksi, niin että lukijan sielu alkaa tutisemaan.
Kumarran syvään - ja kuuntelen sanojasi niinkuin kuunnellaan tuulta ja merta.
kerppu.
Kuules rakas ystäväni, mä en ole mikään syvällinen, vaan mielettömän pinnalliseksi tunnustettu.
Ja ei, ei täällä ole lunta. Jotain huurun tapaista oli tuossa nurtsilla. Mutta muuten ihan kuivaa. On kirpeä pakkassää. Ja mä kävelin ja kävelin ja kävelin ja kävelin... (olen kohta perillä).
Soot niin ylistävä. Sähän oletkin siellä ylhäällä kaukana :o
täältä tunturin päältä on laajat ja avarat näkökulmat. Mutta huipulla tuulee aina, Flaika..
Ylistän silloin, jos on siihen on mielestäni aihetta. Rehellisyys ennen kaikkea.
Kaikkien pintojen alla piilee syvällisyys.
kerppu.
Runoilija astelee merenrantaa
pysähtyy ja huokaa kuun
tulevasta hän ei tiedä
menneisyys mennyt jo on
Eilisen kuristusote selän takana
käsi
ilme ylväs
sydän olematon
vaihdettavissa arkisin edulliseen ilmeeseen
***
Anteeksi noi vastaukseni tökeröt sanamuodot, mutta joskus kilahtaa muutakin kuin postiluukku.
Mitäs me tunneihmiset.
Suosittelen muuten merenrantakävelyn sijasta joskus tunturivaellusta. Minä ainakin olen kokenut sen rauhoittavana.
tv :
"tunturikerppunen"
onk hänel huono aamu, kanuuna tai jotain ?
Hemmetin puhuttelevaa tekstiä tää kuitenkin on.
Piristy likka, piristy.
Mut runosi oli mukava,
oikeastaan kiva,
tai pikemminkin ihana.
Hymyilin.
Nauroin.
Suorastaan ilkamoin.
KIITOS,,,,,lisää
Musta tuntuu että tuo aurinko tuolta kohta jo nousee, se niin kuin kurkkii kaukaisten kattojen takaa. Sun otteesi on runooni (runojaruno) hieno, hauska, ihanan ilkamoiva. Olen onnellinen. Mutta siitä olen huolissani, että miten sun uintiharrastusesi on käynyt, sillä eikö rakas lampesi ole jäässä?
:)
t.mä
Ei ollut tarkoitus pahoittaa mieltäsi :(
Pohdin oliko tämä palsta oikea palsta sille.
Pohdin vain myös josko en vain ymmärtänyt sen ideaa.
Sori, yritän olla tarkempi ensi kerralla kommentoidessani.