Vastaisuudessa katson
mitä ajattelen
ajatuksia jakamatta,
opettelen hiljaisuutta
Työnnän avoimuuden taskuuni
herkkyyden takin alle
ilon ja surun seuraksi,
nahkaani kääriydyn
Elän tietoisesti,
ketään satuttamatta
tietämättäni
mitä ajattelen
ajatuksia jakamatta,
opettelen hiljaisuutta
Työnnän avoimuuden taskuuni
herkkyyden takin alle
ilon ja surun seuraksi,
nahkaani kääriydyn
Elän tietoisesti,
ketään satuttamatta
tietämättäni
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuohan on henkinen itsemurha. Mitä ihmettä jää ihmisestä jäljelle kun hän piilottaa kaiken peltipurkkiin ja työntää sen vanhojen kenkien sekaan
pölyisen kaapin perukoille?
arg
Mutta oivallisesti ilmaistu:)
.. vaan purkin kannen raosta kiiluvat silmät.
Kiitos kun luit ja kommentoit. :)
Runollinen elämä on kiitollista. Tällä palstalla osataan kiittää. Kiitos siitä.
Oikea elämä on raadollista, vailla yhtäkään ystävällistä ja lämmintä ajatusta toista ihmistä kohtaan. Ääneen lausuttuna sellaista ei kuule koskaan. Kovuus ja itsekkyys on vienyt ihmisistä kaiken lempeyden. Kukaan ei uskalla.
Jos voisi luoda maailman uudestaan,
loisiko auringon tummaksi, ettei se
olisi niin kirkas. Puute lehdettömiksi,
ettei ne aina syksyllä tippuisi. Kukat
koviksi, etteivät ne koskaan lakastuisi.
Ripustaisinko tähdet niille sijoilleen,
etteivät ne pääsisi lentämään. Kuun
paistamaan suurena yön valaisimena.
Järvet peilityyneiksi ja meret keinuviksi
aalloiksi. Kaikki ikuista kauneutta.
Loihtisinko Rakkauden lyhdyn joka
aina soveliaasti valaisisi. Tunteet jotka
kohtuullisesti koettelisivat toista ihmistä.
Intohimon jossa olisi älyllistä rajallisuutta.
Nautinnon, joka olisi määriteltyä sopivuutta.
Ja sitten kuin kaikki olisi valmista, nauttisin
täydellisyydestä. Nauttisin niin että
tukehtuisin ja ahdistuisin. Kaipaisin sydän
verellä yksilöllisyyttä ja persoonallisuutta.
Luovaa tapaa kokea Rakkautta äärestä toiseen.
Rakastaa inhimillisen kokemusmaailman koko
karriäärillä. Sydämen paita avoinna.
Tänäkin yönä.
http://www.youtube.com/watch?v=_kRBydb_DdI
Kiitos runostasi.
Kun Rakastaa elämää,
sitä Rakastaa kokonaan.
Omakohtaisena kokemuksena.
Jos joku toinen ei pidä
siitä kokemuksesta, mistä
sinä, se on hänen pulmansa.
Ei sinun.
Kannattaa elää itselleen,
ei muille.
Rohkeasti.
Hyvä pikku runo sinulta,
missä oli huomattava
sisältö.
Sanoma.
Ei siis lopulta ihan
pieni runo.
Pidin kovasti.
.. aatoksisista, runoista ja kommenteista, ja tietty linkistä Leskiseen (tykkäänpä siitäkin kovasti:)).
Pystyisi en runon lailla elämään
täysin rinnoin en itsellenikään
vaikka helpommalla siten pääsisin
Kun toiseen sattuu, sattuu itseenkin
Vastuutta on paha elää ensinkään
ja välittämättä, parempi on yksinään
kunpa voisi hallita
hiljaisuuden taidon
kunpa voisi vaieta tunteistaan
kunpa vaan pystyis olemaan sanomatta
sanomatta niitä lauseita...
olla vaan ja vaieta,satuttaa itseään,
ei häntä jota r.a.k.a.s.t.a.a.
hullua tämä on,lyhyt elämä,
kuluttaa se loppuun uskaltamatta elää,
uskaltamatta ...lentää...
avoimuus avioliitossa!sanot se on yksvaanystävä,
sydän läpättäen kuin yöperho,
kaikkien öljylamppujen ympärillä
et itsellesi uskalla tunnustaa:
tairan olla rakastunut jo toisehen.
ei vaimolle tollaista pysty sanomaan!
ei heikko mies halua satuttaa
ainoatakaan Luojanluomaa
.. ollut sinunkaan runosi, tarjoonpa toki vaihtarin.. :)
Rakastatko?
Hiiriä ollaanko vai ihmisiä
kerronko vai vaikenen
toiselle kulissin annanko
vai toiselle elämän oikean
kumpi enempi satuttaa
se mikä totta on
vai se mikä on tarinaa
..ennenkuin sanoo. Tämä oli oikein ajatuksia herättelevä runo. Minäkään en satuta ketään tieten tahtoen. Siksi olenkin vetäytynyt vähän niinkuin omien runojeni pariin. Vältän palautekeskusteluja, koska olen huomannut niistä heräävän närkästystä : )
Tämänhän pitäisi olla runopalsta, senssipalstat ovat muualla. Silti jotkut tuntuvat samaistuvan runoihin liian helposti päätellen niistä kärkevistä palautekeskusteluista, joita täällä joskus syntyy : )
Toivon sinulle sinne takkisi alle paljon iloa. Tämä runosi oli vähän alakuloinen : )
Kiitos hyvästä lukuhetkestä : )
.. tykkäsit, ja kiitos kommentistasi. :)