Vanhetessa on metkaa vertailla kuinka ennen oli tapana toimia ja kuinka nyt. Kasvuvuosina minulle tolkutettiin,että kotiasioista ei puhuta vieraille eikä perheen tai suvun ns. likapyykkiä pestä minkäänlaisessa julkisuudessa. Kakkarat komeroon niin sanoakseni.
Mitä mieltä olet nykyisestä mediasuuntauksesta, jossa kuka kulloinkin avautuu milloin mistäkin asiasta - ja ilmeisesti miettimättä seurauksia. Ovatko kaikki erot, ihastumiset, mielitietyt, inhokit tietoa, jota sinä seuraat?
Meidän tavisten jukisuustaivas on tavallaan netti. Sinne vaan blogi ja voit avautua niin paljon kuin jaksat ja viitsit. Onko sinulla oma blogi? Oletko miettinyt sellaisen perustamista?
Netin merkitys kasvaa jatkuvasti kontaktivälineenä ja myös vanhemmassa ikäluokassa - on joutoaikaa kykkiä netissä. Eräässä lehtijutussa otaksuttiin, että kasvokkain kohtaaminen muodostuu vaikeammaksi niille, jotka harjoittavat runsaasti nettikeskustelutaitojaan eli vieraannutaan reaalimaailman ihmissuhteista. Mitä ajattelet tästä?
Mitä mieltä olet nykyisestä mediasuuntauksesta, jossa kuka kulloinkin avautuu milloin mistäkin asiasta - ja ilmeisesti miettimättä seurauksia. Ovatko kaikki erot, ihastumiset, mielitietyt, inhokit tietoa, jota sinä seuraat?
Meidän tavisten jukisuustaivas on tavallaan netti. Sinne vaan blogi ja voit avautua niin paljon kuin jaksat ja viitsit. Onko sinulla oma blogi? Oletko miettinyt sellaisen perustamista?
Netin merkitys kasvaa jatkuvasti kontaktivälineenä ja myös vanhemmassa ikäluokassa - on joutoaikaa kykkiä netissä. Eräässä lehtijutussa otaksuttiin, että kasvokkain kohtaaminen muodostuu vaikeammaksi niille, jotka harjoittavat runsaasti nettikeskustelutaitojaan eli vieraannutaan reaalimaailman ihmissuhteista. Mitä ajattelet tästä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hesarin kuukausiliitteestä tuon viimeksi mainitsemasi. Olen osittain samaa mieltä, mutta en kokonaan. Netissä voi alkaa tutustumisen ja sitten kohdata ihan tosielämässäkin. Sehän täysin mahdollista ja silloin ollaan "normaali" elämän piirissä. Jotkut jäävät roikkumaan nettiin ihan jo riippuvuuden tasolle. Se on mielestäni epätervettä.
Onhan tällä saanut lukea milloin mistäkin kohtalonkysymyksestä. Ihan tällä keskustelupalstallakin. On käsitelty uskottomuutta ihan henkilökohtaisella tasolla. Joku on kertonut alkoholistimiehstään, joku rakkauselämästään jne. Kyllähän ne on ihan mielenkiintoisia luettavia ja kun voi anonyymina kertoa, voi avoimuus toimia ihan terapeuttisena itse kirjoittajalle.
"Likapyykki pestään kotona"-mentaliteetti on hyvä ollut aikoinaan, mutta paljon tukahdutettuja tunteita on jäänyt pinnan alle kytemään. Jospa niitä nyt avoimuuden aikana sitten puretaan viimeisillä voimillamme.
kevyehköstä suhtautumisesta yhdistettynä mukavuudenhaluun, saamattomudesta, suoranaisesta laiskuudesta tai ties mistä johtunevat syyt siihen, että ollaan toisiin yhteydessä vain netin kautta.
Omat syyni ovat kai laiskuus ja se, etten (enimmäkseen) tunne tarvetta kontakteihin.
Joskus ajattelen, että sosiaalisuus - tai sen merkitys - on jotenkin, ellei nyt yliarvostettua, niin ainakin hiukan ylikorostettua.
Ehkä sitten ajattelee helposti, että jos nyt sitten edes netin kautta, ollakseni yksi joukosta?
Minä olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että likapyykki pestään kotona.
Minusta liika avoimuus on hyvin itsekästä, ja erittäin huonoa käytöstä.
Useimmiten tietysti jonkin asteista pois tolaltaan oloa ja arvostelukyvyn puutetta, sinänsä siis täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävääkin.
Viisasta ja tahdikasta liika avoimuus ei mielestäni ole koskaan.
En minä halua purkaa tukahdetettuja tunteitani pakottamalla kenet tahansa toimimaan terapeuttinani.
Toisaalta, jos joku on vieraan ihmisen purkauksista kiinnostunut, onko hänestä purkautujalle apua - vai kenties jopa haittaa?
erinäisistä syistä olen juohtahtanut itselleni aiemmin totaalisen outoon touhuun, tällaisille hömppäpalstoille.
Olen lukenut näitä osin opiskellakseni elämää. On melkoisia sanaseppoja täällä! Mutta tulee mieleen näiden etevien sananikkareiden todellinen elämä?
Monet nikit näyttävät istuvan netissä kuin tikku paskassa. Ja välillä viuhahdetaan härkkimässä soppaa toisilla palstoilla, toisilla nikeillä.
Missä välissä ihminen elää oikeaa elämää? Tapaa lihaa ja verta olevia lähimmäisiään?
Eipä ihme että eräässäkin kallupissa rakastelufrekvenssi oli alhainen. Pari vuotta sitten tai enpä kehtaa kertoa.
Eli kykitään netissä kunnes kuolo korjaa?
jos jatkaisi pesimistä suomi24:ssa.
Käväisin huvikseni katsomassa mitä "hanna" nimellä jolla olen muutaman kerran huseeerannut, on kirjoitettu. Huh!
Pitäisi keksiä joku takuuvarma puskanikki, vaikkapa tyyliin "alkioseulanta" tai oikea rekattu nikki, ettei sotkettaisi ties mihkä seksiaddikteihin ja ateisteihin.
Yksytyisyyden rajat ovat meillä kaukana.
Minusta avautuminen yksipuolisena ilmiönä riippuu täysin asiasta ja foorumista.
Avoin vuorovaikutus on toinen juttu.
Sekin on meille vaikeaa.
"Riittääkö sinu raha"?
"Mitenkä mene sängyssä miehe kans"?
"Äänestitkö vasureita vai persuja"?
Jne. Ei meillä synny keskustelua.
Itse olen länsisuomalaisten mielestä hölö.
Esimerkkini mukaisia tabuja minulla ei juurikaan ole.
Sen vuoksi on völillä virkistävää tavata ihmisiä joiden kanssa voi vaihtaa mielipiteitä laajemmaltikin.
Tabuja on heilläkin.
Monelle unkarilaiselle, nuorellekin, ovat 1956 tapahtumat vielä arkoja.
Saksalaisille natsismiin liittyvät asiat.
Menehän kysymään lähiasukkaalta vaikkapa Hitlerin bunkkerin sijaintia ja sisäänpääsyä (ei pääse).
Jne.
Mutta yksilötason asioissa eteläisemmät ihmiset ovat paljon avoimempia.
Netti >< kasvokkain?
Olen sanonut että kaikesta mitä tänne kilkuttelen olen valmis keskustelemaan ja perustelemaan myös kasvokkain.
Ilmeisesti en osaa käyttää tätä terapeuttisena välineenä.
Jos lievää härnäämistä ei lasketa terapiaksi?
Nyt on sopivasti joutoaikaa.
Vaimo katselee konserttia.
Minä ryhdyn kohta valmistelemaan sunnuntailounasta.
Sorry!
Avaushan koski julkimoiden avautumisia.
En ole seurannut.
Avautukoon ken haluaa!
Lukekoot aukoista kiinnostuneet!
huomata, miten monella tavoin maailma muuttuu ja me sen mukana.
Avautumisen ihanuus on mielestäni sitä, että paineet purkautuvat ja asiat helpottuvat, kun niistä saa ehkä pitkän vaikenemisen jälkeen puhutuksi läheisten kesken avoimesti, tai sitä, että vapautuu pitämästä yllä valtavasti energiavaroja nieleviä hienoja kulisseja. Tai, kun jotkut rohkeat ihmiset lähtevät pyydettäessä omin kasvoin kertomaan julkisesti jostain monia muitakin koskettavasta asiasta tai ongelmasta, josta ollaan totuttu vaikenemaan ja jokainen on kärsinyt "häpeäänsä" yksin. - Eihän siitä ole vielä kauaa, kun kerrottiin joistain työttömäksi jääneistä, jotka eivät uskaltaneet pitkään aikaan paljastaa asiaa edes puolisolleen.
Ihmisten aina jonkinlaiseen oman edun tavoitteluun liittyvä julkisuushakuisuus liittyy mielestäni tähän markkinatalouden aikakauteen, jolloin hämmästyttävän monet haluaisivat saada mahdollisimman paljon henkilökohtaista hyvää osakseen tarvitsematta itse millään tavoin ponnistella menestyksensä eteen. Ne julkisuudessa esiintyvät, jotka tekevät sitä ammattinsa vuoksi tai muuten asiantuntijoina, ovat tietysti eri asia. He eivät yleensä paljasta yksityiselämäänsä niin kauan kuin heillä on jotain muuta tarjottavaa.
Kun tirkistelystä näyttää tulleen "suurten massojen" harrastus, jonka avulla mediatalot rikastuvat, pitäisi mielestäni alkaa kysellä enemmän toimittajien ammattitaidon, moraalin, arvojen ja vastuuntunnon perään.
Yksityisten ihmisten erot, mielitietyt, seikkailut yms. ovat yksityisasioita, joista suostun kiinnostumaan vain silloin, jos joku välttämättä haluaa tavattaessa niistä minulle henkilökohtaisesti kertoa. Jos itse suostun antamaan haastattelun tai esiintymään julkisuudessa, silloin ei käsitellä yksityisyyden alueelle luettavia asioita vaan jotain ihan muuta, tärkeämpää ja kiinnostavampaa.
Blogeissa, kotisivuilla tai keskustelupalstoilla voin ihan mielelläni käsitellä monenlaisia asioita. Omaa blogia en voisi kuvitella avaavani kuin mahdollisesti yrittäjänä, jos sellaiseksi ryhtyisin. (Kuvagalleriassani on sekä julkisia että salattuja kansioita. Sen avasin laiskuuttani, jotta säästyn lähettelemästä valokuvia moniin osoitteisiin.)
Netti on mielestäni monenlaisia uusia mahdollisuuksia avaava, jatkuvasti kehittyvä väline, jota voisin ihan mielelläni hyödyntää paljon enemmän kuin nykyisin. Uusia mielenkiintoisia linkkejä tulee kai melkein päivittäen eteen. Omien kirjoitusteni takana olen valmis seisomaan ja olen valmis esittämään samat ajatukset myös kohdattaessa kahden kesken tai vaikka suuremmallakin joukolla. Netissä voi mielestäni myös tutustua ihmisiin ihan samalla tavoin kuin muuallakin. Joskus nettikeskustelu saattaa olla avomielisempää ja huomattavasti yksityisempää kuin yleensä vieraiden ihmisten kanssa tavattaessa. Tapaamisten suhteen joillain aroilla yksinäisillä voi olla vaikeuksia, mutten usko, että netti heitä eristäisi; pikemminkin anonyymisti omien asioiden, ajatusten tai tunteiden käsittelemisen mahdollisuus tarjoaa entisten lisäksi uudenlaisen henkireiän. Omasta mielestäni kiinnostavia ihmisiä on aina ilo kohdata, vaikken aina jaksa tai halua olla itse aktiivinen.
Minusta nettikeskustelut tarjoavat mahdollisuuden tutustua monenlaisten ihmisten ajatuksiin tai hankkia kulloinkin tarpeellista tietoa nopeasti ja vaivattomasti. Iloitsen siitä, ettei tarvitse edes lähteä mihinkään päästäkseen milloin tahansa vuorovaikutukseen niin heterogeenisen ihmisjoukon kanssa, ettei se missään muualla olisi mahdollistakaan, ei ainakaan yhtä nopeasti, valikoidusti ja helposti.
Deittikuvioissa netti tarjoaa sitä haluaville hyvät mahdollisuudet tutustua kumppaniehdokkaaseen, hänen arvoihinsa ja ajatuksiinsa vaikka jo ennen treffeille lähtemistä; ainakin mahdollisuuden tutustua nopeammin kuin yleensä muuten tavattaessa. Lisäksi jokainen voi halutessaan kertoa avoimesti ja rehellisesti mitä on etsimässä. Avoimmuuden, rehellisyyden ja realistisuuden luulen toteutuvan täällä yhtä hyvin tai huonosti kuin live-elämässä. - Jaa-a, mitä siinä aloituksessa kysyttiinkään.;))
PS: Ehdotan, että käydään jokainen tutustumassa kansanedustajien, ministereiden ja valtuutettujen blogeihin sekä ryhdytään kommentoimaan ja esitetään kysymyksiä meille tärkeistä asioista heille. Hyvällä lobbaajalla saattaa olla jopa paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin yksittäisellä, oman ryhmänsä näkemyksiin sitoutuneella edustajallamme.;))
Kiitos mielipiteistä. Tarkoitin kyllä avautumisia yleensä eli niin yksityisten henkilöiden kertomuksia elävästä elämästään kuin julkimoiden. Yhtä lailla me tavikset kerromme blogeissamme lähes kaiken itsestämme,sanoivat minulle alaa tutkineet.
Pysyn nettikykkimisessä toistaiseksi rajoissa. Vietän ehkä tunnin verran juttunetissä, kun täällä käyn. En viitsi päivittäin käydä ellei ole akuuttia muutakin asiaa. Onhan tämä vempele melkoinen tietopankki ym.
Koen kiusallisina kertomukset jonkun toisen elämästä, kun mennään hyvin intiimialueelle. En niistä oikeastaan välittäisi lukea. En kai ole kovinkaan tirkistelynhaluinen tai seksikaipuinen. Tällaisiin törmään, kun otsikko ei olekaan jutun mukainen. Toki niistä pääsee eroon, kun poistuu takavasemmalle.
Yhtä kiusallisina koen vastaavat julkkisjutut. Varsinkin poliittikkojen rakkausseikkailut: Nyt kertoo Tanja-tyypppiset. Lööpit tulee luettua, kun en silmät kiinni osaa kulkea. Juoruaminen on silti hyvin inhimillistä. Laumaeläimen luonne jne.....
Ystävyyttä ja tuttavuutta on varmaan yhtä monikirjoista kuin on ihmisiä. Kai sitten yksinäisyyttäkin. Molempi parempi, ystävät ja netti. Intiimit ja hyvin yksityiset asiat kerron ystävilleni omalla nimelläni ja naamallani. Monet asiat ovat sellaisia, että kerron ne vain itselleni. On mitä märehtiä.
En ole saanut netistä terapeuttista apua - tai ehkä en ole sitä tiedostanut. Kokemukset ja suhtautumiset ovat kuitenkin aika lailla erilaisia, varsinkin kun taustoja ei tiedä.
Sen sijaan minusta on hauskaa seurata täällä omaa ikäluokkaani ja ilmiötä vanheneminen sekä siihen sopeutumista tavalla ja toisella.
Olen - valitettavasti tai onneksi - niitä, joille puhuminen kasvokkain on ollut aina helppoa, samoin kuin tutustuminen ihmisiin. Jostakin syystä olen myös usein ohjautunut Leeliaksi, osin tahtomattani. Tämä ei ole kehuskelua, kaukana siitä. Se voi olla myös rasite, kaatopaikkanakaan ei ole jatkuvasti hyvä olla.
Kirjoittaminen ei liioin ole koskaan tuottanut minulle vaikeuksia. Kuvittelin,että näin on muillakin. Lahjat ja taipumukset ovat kuitenkin erilaisia. Kirjoittaminen on siitä mainio harrastus, että harjoitus tekee - jos ei nyt mestaria - niin ainakin ihan kelvollisen kirjoittajan. Ja mitä enemmän netiä käytetään: mitäpä se muuta vaatii kuin kirjallista ilmaisutaitoa. Summa summarum: joutavasta jutustelusta on hyötyä, kun tarkemmin miettii...