Elämä antaa toisille paremmat mahdollisuudet kun toisille kaikkeen. Ottaa päähän kun jotkin voi muuttaa sukupuolensa helposti. On lähtökohtaisesti hoikka ja hento ja rikkaat vanhemmat.
Se vasta on trans mailman sankari joka on todella raamikas mutta köyhä ja kotoisin jostain pohjoisen kehitysalueelta ja silti lähtee tavoittelemaan onneaan, usein epäonnistuen.
No kuolipas rintamalla taistellen transjoukkojensa edessä saamatta arvostusta edes omiltaan. Kova on kohtalo voitettujen. Naisia olevat silti hekin,elämänsä vangit.
Se vasta on trans mailman sankari joka on todella raamikas mutta köyhä ja kotoisin jostain pohjoisen kehitysalueelta ja silti lähtee tavoittelemaan onneaan, usein epäonnistuen.
No kuolipas rintamalla taistellen transjoukkojensa edessä saamatta arvostusta edes omiltaan. Kova on kohtalo voitettujen. Naisia olevat silti hekin,elämänsä vangit.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Taitaa olla aika vähissä ne melkein valmiiksi naisen näköiset jotka korjaavat sukupuoltaan vieläpä vanhempien rahoilla. Taitaa enemmistö olla kaltaisiani raamikkaita ja joka sentin omasta pussistaan maksaneita. Hyvin on porskutettu läpi prosessin onnistuen mainiosti.
Joillain on tottakai paremmat lähtökohdat kuin toisilla, mutta ei kukaan ole sitä valinnut. Tietysti joskus ajattelen katkerana tuttavistani, joissa on siroja miehiä ja pitkiä ja rotevia naisia, että mikseivät he, vaan juuri minä. Mutta ei kai tässä kukaan ole sankariksi julistautumassa. Ihan yhtä lailla esim. joku tukeva tavistyttö on kateellinen, kun luokkakavereina on hoikkia ja kauniita tyttöjä, jotka vielä on rikkaasta perheestä. Tai pieni rillipää voi kadehtia luokan lihaksikasta ja komeaa urheilijapoikaa, jota kaikki ihailee.
Oman prosessini muuten kustansi köyhä yh-äitini. Itsestäni ei olis ollut sillon työssäkävijäks. Nyt on.
Voi katkeruuden katkeruus sentään. Elämänsä voi kyllä tuhlata tuollaiseen surkutteluun. Kaikkea kun ei voi kukaan tässä maailmassa saada ja eivätkä nekään, joilla on mielestäsi kaikki, ole varmasti siihenkään tyytyväisiä. Kannattaisi kasvaa henkisesti ulos tuollaisesta katkeruudesta, mikä ei johda mihinkään.
Varmaa on se, että vaikka olisit syntynyt haluamaasi sukupuoleen, olisit todennäköisesti yhtä tyytymätön elämääsi kuin nytkin. Mutta minkäs sitä ihminen luonteelleen voi...
Mitäpä jos koettaisit edes nähdä itsessäsi ja ympäröivässä maailmassa jotain hyvääkin?
pitää vaan mennä eikä jäädä itkemään kuten tuntemattoman sotilaan Riitaoja. Koska se ei auta mitään.
Itse olen talvisotani sotinut ja olen todella laajarunkoinen naiseksi. Tavallisen pituiset naiset ovat rinnallani pikkutyttöjä. Pituutta on 192 cm ja painoa reilut toistasataa. Revi siitä.
Vanhemmista oli sen verran iloa että sain ammatin kotoa käsin opiskelen kotikaupungissani Helsingissä. Muuten lähdin kokoa aika tyhjin käsin ja olen itse tehnyt elämäni. Olen hankkinut perheenkin. Siitä on vielä hankalampaa lähteä tekemään itsensä korjaamista naiseksi.
Jostain syystä todella monet transnaiset on pitkiä ja transmiehet taas tavallista pätkempiä.
Tarkoitan siis, että kumpikaan ei ole lähellä keskiarvoa.
Mutta turha jäädä murehtimaan lähtötilannettaan. Ei se mitään auta. Ja tuskin kukaan jää väärään sukupuoleen vapaaehtoisesti omien epäedullisten lähtökohtien vuoksi.
just tota. Olen itse 160-senttinen transmies ja kaikki tuntemani/tietämäni/epäilemäni ts-miehet on mua lyhyempiä. Joissain amerikkalaisissa dokumenteissa on ollut 175-178-senttisiä, mutta muuten tuntuu, että ollaan tosi lyhyitä useimmat. Voiskohan siinä ollu joku "juttu"? Siis joku luonnon lisävittuilu. Ts-naisia en tunne kuin yhden, mutta hän ei ole 180 pidempi.
Joo, luonnon lisävittuilu on hyvä ilmaus. Jos tämän ottaa kokonaiskokemuksena, josta voi jotain oppia, niin ehkä tässä oppii enemmän. kun homma on mahdollisimman hankala. Vaikeuspisteitä.
ennen murrosikää, transnainen olis 12,5-17,5cm lyhyempi ja transmies vastaavasti pitempi. Tai näin kuulemma on niillä, jotka on Amerikassa päässeet johonkin hoitokokeiluun, jossa murroikää viivytetään ja sit alotetaan hoito, kun henkilö on "tarpeeks vanha" tekemään päätöksen.
Hollannissa on tiettävästi sama mahdollista. Edellytyksenä on kuitenkin alaikäisen vanhempien suostumus ja tuki. Itse en olisi voinut kuvitellakaan saavani mitään tukea moiseen omilta vanhemmiltani.
Ei kai hyväksyviä vanhempia kovin tiheässä ole. Erikoislaatuni ymmärsikin mummoni parhaiten, ei oma äitini. Mutta turha näitä on vatvoa, Suomessa ei saa varmaan ikinä murrosiän viivyttävää ennakkohoitoa. Vaikkei se mitään ihan peruuttamatonta aiheutakaan.
päästä, kyllähän ts-asioista tiedetään varmaan joskus enemmän, eri asia sitten tapahtuuko se meijän elinaikana. Murrosikää hillitsevässä hoidossa on se huono puoli, että se on saatanan kallista. Huomattavasti kalliimpaa kuin se, että tyyppi hoidettais suoraan.
No tässä on yksi työtön puutarhuri, joka asuu itähelsingissä vuokralla, ja joka ulkonäöltään ei muistuta pätkääkään naista, joskaan ei voida miehekkääksikään haukkua, mutta tästä tumasta ruhostani, ja huonosta sosiaalisesta asemastani huolimatta, olen itse päättänyt, että tämän tien kuljen läpi, meni syteen tai saveen, mun kohdalla fyysinen lähtökohta on todella vaikea, mutta sitä on turha jäädä surkuttelemaan, en voi miettiä sitä, miten hyvin jonkun toisen kohdalla prosessi on mennyt fyysisen tai taloudellisen etulyöntiaseman vuoksi, koska oma elämäni on se todellisuus jossa elän, se on se lähtökohta mistä mun on ylös punnerrettava, joten sen sijaan että kadehtisin muita, koitan mieluummin tulla toimeen itseni kanssa, koska tässä psykofyysisessä kokonaisuudessa joudun joka tapauksessa olemaan 24 tuntia vuorokaudessa ja 365 päivää vuodessa.
-Janina
Itse olen "sentään" keskiverto naisen mittainen eli reilut 160 ja nyt lohdukseni olen huomannut että en (trans)mieheksi kuitenkaan ihan pätkä ole. Itseni kokoisia miehiä näkee kuitenkin aina välillä tai jopa lyhyempiä. Kropan laihuudesta en ota stressiä, siihen tulee muutos sitten kun saa ne oikeat hormoonit. Siltikään ei olisi yhtään huonompi homma jos pituutta olis se 10-20 senttiä lisää. Itse en tunne juurikaan muita transsukupuolisia, pari miestä tiedän ja suht samaa kokoluokkaa ovat kanssani. Kumppanin valinnan kanssa ei koon puolesta tule ongelmaa, kun olen homo ja suurin osa miehistä on isompia kuin minä ja se ei todellakaan haittaa jos kumppani on isompi.
hyvä lukea joku järkevä päättävä elin ja miettiä olisiko järkevämpää jonkun muun turhan rahan kohteen siirtämisessä ,trans sukupuolisten auttamiseksi ja rahoittamiseksi sukupuolen oikeaksi muuttamis prosessissa.Se olisi valtionkin kanalta paljon halvempi ratkaisu jo pelkästään työllisyyden ja yhteys kunnan hyvin voinnin kanalta.JON KUN JOKA OSAA KANATTAISI tehdä aloite eduskuntaan tai ainakin andersi.Vain päälle painamalla saadaan asiat menemään läpi.Jaksamisia kaikille säädyille ja älkää antako ahdistukselle ja vastoin käymisille valta vaan nujertakaa ne arvon henkilöt.
kirjoitus virheet ,mummu on jo 85vuotias ,mutta on vielä vahva
Johan valtiovalta tulee vastaan kun tutkimukset ovat ilmaisia ja hoidot tehdään julkisella puolella pienillä maksuilla. Voisihan tietenkin toteuttaa edes kaikki ministeriön suosittelemat hoidot.
auttaa läpimenossa, koska yleensähän naisilla on pyöreyttä ja naisellisia muotoja, joita sun ei sitten tarvi olla kätkemässä. Useimmat nuoret miehet on laihoja, siks lihaksikkaita ja painavia miehiä ihaillaankin, koska se on senverta harvinaista.
"Elämä antaa toisille paremmat mahdollisuudet kun toisille kaikkeen."
Näinhän se on vähän joka asiassa.
"Ottaa päähän kun jotkin voi muuttaa sukupuolensa helposti. On lähtökohtaisesti hoikka ja hento ja rikkaat vanhemmat."
Vanhempien rahoillako sitä sukupuolta korjaillaan? Enpä ole tuollaista tiennytkään.
"Se vasta on trans mailman sankari joka on todella raamikas mutta köyhä ja kotoisin jostain pohjoisen kehitysalueelta ja silti lähtee tavoittelemaan onneaan, usein epäonnistuen."
Mikä on "transmaailma"? Mikä on epäonnistumista?
"No kuolipas rintamalla taistellen transjoukkojensa edessä saamatta arvostusta edes omiltaan. Kova on kohtalo voitettujen. Naisia olevat silti hekin,elämänsä vangit."
Mitä ovat "transjoukot"? Eiköhän sitä arvostusta saa parhaiten omilta läheisiltään tai ystäviltään. Sitkeässä tuntuu joillakin olevan jokin outo käsitys jostain yhteisöllisyydestä joka liittyy sukupuolenkorjaushoitoihin. Ei sellaista transmaailmaa tai -joukkoja ole oikeasti olemassa, jollei sitten tarkoiteta jotain transvestiittien DWC-yhdistystä, mutta sehän ei taas liity korjaushoitoihin mitenkään. Kyllä jokainen on ihan itse vastuussa omasta elämästään ja koittaa myös hoitaa omat asiansa niin hyvin kuin kykenee.
Mutta olnen hiton hyvännäköinen kaikkineen päivineen. Ainoastaan kasvoistani voisi tarkka havannoija päätellä maskuliinisen taustani.
Tasan ei käy onnenlahjat. Niin se vaan on.
Hyvät lähtökohdat ei tarkoita, että prosessi olisi helppo. Minulle sanottiin suoraan, että en voisi toivoa juuri parempia lähtökohtia fyysisesti, mutta samaan hengenvetoon sanottiin myös, etten paljoa ankarampi itseäni kohtaan voisi olla. Sain siitäkin diagnoosin... Pelkäsin läpimenemättömyyttä neuroottisesti ja olin vaikeasti masentunut. Tässä suhteessa lähtökohdat ei olleetkaan enää niin hyvät, mutta pikku hiljaa sitä alkoi huomata, että läpi mennään ilman mitään etuliitteitä. Ehkä tarvitsin hyvät fyysiset lähtökohdat, että selvisin huonoista henkisistä.
Vanhemmilta olen saanut taloudellista tukea, kun on ollut tarvis. Ei paljoa, mutta saanut aina ostettua lääkkeet ja ruokaa.
Mitä transmaailmaan ja transjoukkoihin tulee... mitä ne on? Onko ne jotain syötävää? Vertaistuesta ja joistain ryhmäjutuista kuulin joskus, mutten ikinä osallistunut.
ja väärässä paikassa. Moni muukin transsukupuolinen paukuttelee henkseleitään ettei ole koskaan osallistunut tai tarvinnut vertaistukea. Mutta kuinka paljon helpommalla olisikaan päässyt jos olisi nöyrästi ottanut vastaan kaiken avun mitä on tarjolla. Ei siitä jaeta palkintoja että on kärsinyt enemmän opetellessaan kaikki yksin kantapään kautta. Päinvastoin, prosessi voi jopa venyä kun ei tiedä asioista. Minuakin harmitti miksi en lähtenyt aikaisemmin vertaistukiryhmiin. Monelta murheelta olisin välttynyt.
Vähän paha pieneltä paikkakunnalta lähteä suureen Helsinkiin transtukipisteen kahvi-iltaan. Kyllä mielellään voisi osallistua, mutta ei se junassa istuminen kovin kummosta touhua ole.
Myös Tampereella taitaa olla melko säännöllisesti ja taitaa Turussakin jotain olla. Jossain muuallakin Suomessa epämääräisemmin. Tukihenkilön kanssa voi olla yhteydessä puhelimitse tai sähköpostilla.
En ylpeile tai kaipaa palkintoja sen takia, etten hankkiutunut vertaisryhmiin, minulle oli vain luontevampaa kulkea psykiatreilla ja kysellä taysin lääkäreiltä kaikkea kahdenkeskisissä tilanteissa ja sähköpostilla. Yksilövertaistuki olisi voinut olla hyvästä, mutta en osannut sellaista hakea tai pyytää. Ilman mitään tukea en ikinä olisi selvinnyt. Ryhmätilanteet vain eivät kohdallani toimi. Toisilla toimii ja hyvä niin.