17.v ja tosi lapsellinen!

Siis minä...

Hei!

Oikeasti minä olen henkisesti varmaan 10 vuotias. No ulkonäkö kasvoista voisi olla joku 7- luokkalainen vaikka olen amiksen toisella.

Ongelma on siis tässä, että olen lapsellinen ja 11-vuotiaat lapset sanovat minua lapselliseksi. Oikeasti nyt kyllä on jotain pahasti vialla.
En ryyppää, en polta en ole uhmannut vanhempiani, minulla on heti ikiävä vanhempiani jos lähden kotoa. Viihdyn kotona kaikkein parhaiten, en ole koskaan seurustellut.
En nyt kuitenkaan ole ihan sellainen miksi tälläiset ihmiset yleensä kuvataan. En omista silmälaseja, meikkaan käytän tyylikkäitä vaatteita, en lue tai käy kirjastossa ja omistan skootterin ja aion nyt hankkia ajokortin jos sitäkään saan.
Vanhempani haukkuvat minua vanhaksipiiaksi sillä en saa poikaystävää vaikka haluaisin sillä en osaa tutustua poikiin vaikka en ujo olekaan. Minusta vain ihmissuhteet on raskaita enkä jaksa tutustua uusiin ihmisiin jos minulla on jo ystäviä. No ei senkään puoleen, että minusta olisi kukaan kiinnostunut tai ei edes voi olla kun vietän kaiken vapaa ajan kotona.

Voisin oikeasti varmaan vielä leikkiä barbeilla ja joskus tekee mieli juuri noiden 10-vuotiaitten kanssa. Uimahallissakaan ei ui siellä sivistyneesti aikuisten kanssa vaan hyvpin ponnulta sukeltelen ja riehun pikkusiskoni kanssa koska se on paljon kivempaa kuin uida jotain rataa edes takaisin.
Voi kun saisin olla nuorempi. Ikähän on vain numero, mutta se ahdistaa koska se tuo minulle paljon vastuuta ja pitäisi olla aikuinen. Kaikki tuijottaa aina vain ikää numeroissa vaikka oikeasti olen joku 13.v pääni sisällä.

Tuntuu, että kaikkilla ikäisilläni on vaikka mitkä suunnitelmat tulevaisuuden kanssa ja he ovat olleet vaihto-oppilaina ja seurustelleetkin jo vuosia. Ihme kun lapsia ei vielä ole.

Oletteko te muut saman ikäiset oikeasti henkisesti jo kypsiä? Eikö

15

2639

    Vastaukset

    • Itse täytin juuri 17 enkä ole uskoa sitä. Olen fiksu ja syvällinen mutten todellakaan tunne itseäni noin vanhaksi. Itsellä on kova ikävä lapsuutta (leikkejä jne.) ja tuntuu, etten ole vielä valmis itsenäistymään ja aikuistumaan (no, eihän 17 vuotias ole vielä läheskään aikuinen, mutta...). Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän haluaisin olla vielä lapsi. Itse rakastan olla pikkulasten ( ja vähän isompienkin kanssa) koska silloin kun on heidän kanssaan saa "luvallisesti" leikkiä esim. barbeilla tms. ;) Se on rentouttavaa. Itse tunnen lukiolaisena joskus lievää ahdistusta/stressiä siitä, että pitää olla niin paljon vastuuta ja asioita pitää itse alkaa hoitaa.
      Voin tähän sanoa, että itse en ole koskaan elämässäni seurustellut. En olisi vielä edes valmis siihen sillä odotan tosirakkautta, en mitään teini-iän hillutteluja. Vaihtariksi en lähde, sillä en koe olevani valmis sellaiseen "irrottautumiseen", mutta sen sijaan ajattelin että lukion jälkeen (n. 2,5 vuoden päästä) lähtisin au pairiksi Espanjaan tai Yhdysvaltoihin.

      Sinulla ei ole mitään kiirettä alkaa aikuistua. Toki vastuunottaminen jne. kuuluu meidän ikäsille, ja meiltä odotetaan paljon enemmän kuin esim. 10-vuotiaalta. Se ei silti tarkoita sitä, ettetkö voisi leikkiä pikkusiskosi kanssa ja "olla lapsellinen". Kaikissa meissähän asustaa ikuisesti "pieni lapsi". ;)

    • ei tuo kai mitenkään epänormaalia ole. Itse olen paljon sinua vanhempi ja kotoa muuttanut pois yli 5 vuotta sitten. Itsestä on toki pakko pitää huolta ja siihen olen tottunut jo aika pienestä asti. Töissä on käytävä myös, että saa elantonsa. Seurustellut olen, mutta en ole asunut kenenkään kanssa. Enkä tiedä haluanko edes. Mutta silti olen edelleen jollain tavalla lapsellinen. Tykkään leikkiä 11v pikkuveljeni kanssa, esim. laskea mäkeä, pelata pelejä ym. Muilla ikäisilläni on monesti jo lapsiakin ym. Mutta en ota paineita näistä asioista, pääasia että itse tekee asioita joista tulee iloiseksi. Ei se muita vahingoita. Ja kun näytän jotain 10v nuoremmalta, eli jotain 14-vuotiaalta (kovin iso en ole kooltani ja lapsenkasvoinen) niin ei niin kummeksuen muut katso jos pompin trampoliinilla tms. Ei pidä välittää mitä muut ajattelee vaan tehdä just niinkuin itsestä tuntuu. Niin joo ja itse olen mies, tai henkisesti ehkä vielä poika.

    • Haukkuvat vanhaksipiaaksi 17-vuotiasta??
      Kyllä sulla on aikaa vaikka kuinka paljon (sanoo 16-vuotias tyttö).

      Eikös se ole vaan kivaa kun on vähän lapsellinen?
      Itse toivoisin, että vielä viitsisin leikkiä niillä barbeilla, kun muutama vuosi sitten se oli vielä ihan mukavaa ajanvietettä :)

    • Ja oon poika.

      Mieluiten oon nuoremoien kaa ja altaassakin sukeltelen vaan.
      Ja muutenkin tykkään piirretyist ja silleen.

      Tulevaisuudelle on suunnitelmia ja töissäkin oon ollu.
      Mutta pohjimmiltani oon niin lapsi vielä.

      Eli molempii voi olla ja hyvähän sekin on.

    • No hei oon 14 v ja kasi luokkalainen.Mä oon tosi lapsellinen.Mä leikin peuraa niin että mulla on kask keppiä ja mä kuvittelen että ne on mun etujalat aika lapsellista eikö.ja aina kun joku sanoo että mä oon kanniskellu jotain keppejä niin mä sanon että ne on poltto puita.

      ja sitte mä oon huovuttanu lampaan villasta sellasen pitkän karvasen pötkön ja aina iltasin mä kiinnitän sen vyötärölleni ja alan leikkiin että oon koira,siis niin että se karvanen pötkö on häntä

      mutta muuten oon ihan normaali paitsi jos mä oon ulkona ja tiellä menee auto niin mä meen sitä piiloon...

    • Heippa, itselläni oli melkein täysin samanlainen tilanne sinun ikäisenäsi..Tuntui, ettei halua vanhentua ja olisi halunnut olla ikuisesti lapsi vaan. Mutta kas kummaa - nyt olen 19-vuotias ja lukiessani tuota viestiäsi tajusin, että jotenkin olen päässyt tuosta vaiheesta yli, vaikka en ajatteluani ole tietoisesti missään vaiheessa mitenkään muuttanutkaan.

      Ja muuten nyt vanhempana sitä kyllä tajuaa, että 17-vee on kyllä oikeastikin aikas lapsi vielä! Että ota kaikki vaan lapsuudesta irti! Tietenkään iän tuomaa vastuuta ei voi sivuuttaa, mutta se ei estä olemasta välillä vielä lapsi.

      Ja tuosta seurustelusta: ei todellakaan ole mitään kiirettä! Itse olin sinun iässäsi myöskin aivan toivoton poikien suhteen ja olen oikeastaan nykyäänkin, mutta vähän paremmin niidenkin kanssa osaan ja kommunikoida :D Ja suuri osa kavereistani (samanikäisiä kuin minä) ei ole myöskään koskaan seurustellut.

      Se, että et ryyppää ja uhmaa vanhempiasi on itseasiassa minusta paljon suuremman kypsyyden merkki kuin se, että tekisit näitä asioita. Kokemuksella voin sanoa, että poikkeaminen valtavirrasta ei ole aina helppoa! On myöskin hienoa, että tiedostat itse olevasi vielä riippuvainen vanhemmistasi - se jos mikä on kypsyyttä.

      Älä ota siis mitään stressiä tuosta asiasta, kaikki aikuistuvat aikanaan! Se on kaikista parasta valmistautumista aikuisuuteen, ettei yritä saavuttaa sitä keinolla millä hyvänsä,vaan on mitä on ja antaa kaiken tulla aikanaan. Sitäpaitsi jos olisit jotenkin erikoinen, et olisi kirjoittanut tällaista viestiä tänne - se nimittäin osoittaa ,että pohdit asioita etkä siis ole mitenkään henkisesti jälkeenjäänyt :D

      Mutta siis, aikuistut varmasti huomaamattasi ajan myötä, ole siis ihan rauhassa välillä vielä kakara! Niin vaan sitä itsekin on aikuistunut, vaikka muutama vuosi sitten tuntui ihan samalta :) Mutta tiedän tunteen, se ei ole mukava, mutta ihan normaali "kasvukipu"-juttu ;)

    • leiki rauhas. jos haluun leikkiä, ni sit leikin. sä oot ehk lapsenomainen mut et pakosti lapsellinen eli naaivi.

      • Kiitos kaikille vastauksistanne. Siitä oli paljon hyötyä!
        Ajattelin, että saan täältä vain vastauksia jossa haukutaan, että hei kasva nyt vähän.
        Toivottavasti kaikki vain menee omalla painollaan ja pääsen ehkä omaan kotiinkin joskus tai, että löytäisin työpaikan. Nyt tuntuu kyllä niin toivottomalta kun en osaisi todellakaan mennä mihinkään työhaastatteluun. Alkaisin varmaan vain kikattamaan siellä kun minulta kysyttäisiin jotain tai sitten selittäisin jotain tosi tyhmää.
        Tuntuu vain, että busseissa ja kaupungilla kävelevät ihmiset ovat niin tietoisia itsestään ja ovat myöskin ikäisiään.

        Katselin tässä vähän aikaa sitten dokumenttia joka kertoi ihmisistä tuolla maailmalla tyyliin Bulgaria. Siellä oli 17.v tyttö jolla oli jo lapsi ja hän oli ollut vankilassakin jo huume kaupasta. Asui nyt poikaystävänsä kanssa (samanikäinen) omassa asunnossa. Tuntuu vaan niin oudolta kuinka toiset ottavat niin paljon vastuuta ja kuinka minä kääriydyn sohvalle äidin viereen katselemaan tv.tä.
        Tässä alkaa pakostikin miettimään, että kumpi on parempi vaihtoehto.


      • ............ kirjoitti:

        Kiitos kaikille vastauksistanne. Siitä oli paljon hyötyä!
        Ajattelin, että saan täältä vain vastauksia jossa haukutaan, että hei kasva nyt vähän.
        Toivottavasti kaikki vain menee omalla painollaan ja pääsen ehkä omaan kotiinkin joskus tai, että löytäisin työpaikan. Nyt tuntuu kyllä niin toivottomalta kun en osaisi todellakaan mennä mihinkään työhaastatteluun. Alkaisin varmaan vain kikattamaan siellä kun minulta kysyttäisiin jotain tai sitten selittäisin jotain tosi tyhmää.
        Tuntuu vain, että busseissa ja kaupungilla kävelevät ihmiset ovat niin tietoisia itsestään ja ovat myöskin ikäisiään.

        Katselin tässä vähän aikaa sitten dokumenttia joka kertoi ihmisistä tuolla maailmalla tyyliin Bulgaria. Siellä oli 17.v tyttö jolla oli jo lapsi ja hän oli ollut vankilassakin jo huume kaupasta. Asui nyt poikaystävänsä kanssa (samanikäinen) omassa asunnossa. Tuntuu vaan niin oudolta kuinka toiset ottavat niin paljon vastuuta ja kuinka minä kääriydyn sohvalle äidin viereen katselemaan tv.tä.
        Tässä alkaa pakostikin miettimään, että kumpi on parempi vaihtoehto.

        "Katselin tässä vähän aikaa sitten dokumenttia joka kertoi ihmisistä tuolla maailmalla tyyliin Bulgaria. Siellä oli 17.v tyttö jolla oli jo lapsi ja hän oli ollut vankilassakin jo huume kaupasta. Asui nyt poikaystävänsä kanssa (samanikäinen) omassa asunnossa. Tuntuu vaan niin oudolta kuinka toiset ottavat niin paljon vastuuta ja kuinka minä kääriydyn sohvalle äidin viereen katselemaan tv.tä.
        Tässä alkaa pakostikin miettimään, että kumpi on parempi vaihtoehto."

        Toi on ihan normaalia,että voi just itelle tulla sellanen saamattomuuden tunne,jos näkee tai kuulee jostain saman ikäsest tyypist,joka on ehtiny tekeen jo elämässään vaikka mitä..
        Mut ota huomioon,et ihmiset kehittyy eri tahtiin,eikä kaikkien tarvi kokea kaikkea just saman ikäsenä :) Ja voihan olla,ettei sen dokumentin tyttökään ois vielä oikeesti halunnu ees kokea kaikkea tota noin nuorena,mut niin on vaan käyny...
        Mut ihmisen arvoa ei mitata sen perusteella,mitä on kokenu tai saavuttanu millonki!Meinaan just joku seurusteluki..Mikä kiire sillä on? Sulla on koko elämä vielä aikaa,ja ne ihanimmat ensi suudelmat ja muut vielä edessä,jos vaan haluut :) Kaikissa ensi kerroissa on se oma taikansa,joten oo vaan ilonen,ku se on sulla vielä edessä! :)


    • Hei! Olen kaivannut tällaista aihetta jo pitkään! Onneksi on muitakin lapsellisia...

      Olen 14 v. tyttö, leikin vielä leluilla ja muutenkin. Todella lapsellista - tiedän. Mutta en voi sille mitään, leikkiminen rentouttaa, se on mukavaa ja vie ajatukset muualle. En vain enää ''uskalla'' leikkiä (varsinkaan ulkona) vaikka kuinka kovasti haluaisin, sillä pelkään, että joku näkee ja siitä syntyy juoruja ja haukkuja, tms.
      Minulla on vain yksi ystävä, joka on samanikäinen ja leikkii vielä. Hän on paras kaverini, mutta ei ole samassa koulussa kuin minä. Koulukaverini eivät tiedä siitä että leikin vielä, joten sekin stressaa minua yhä enemmän. Mutta olisi kai outoa, jos vain yks kaks kertoisin heille että leikin vielä? En halua/uskalla kertoa heille kuitenkaan... En tiedä mitä teen! Leikkimisestä ei voi nauttia, jos pitää kokoajan tarkkailla ympäristöä ja varmistaa, ettei kukaan ole näkemässä!
      Kaipaan todella niitä aikoja, kun olin alle 10-vuotias! Silloin oli ns. ''lupa leikkiä'', eikä se ollut noloa ollenkaan, vaan ihan normaalia. Miksi pitää vanhentua niin nopeasti? En ymmärrä juurikaan muodista tai meikeistä, enkä ole järin innostunutkaan... Enkä halua vielä aikuistua. Kaikki muut tuntuvat jo nyt niin vastuunottavilta ja itsenäisiltä.

    • Mä oon myös tosi lapsellinen mun siskolla on poika ystävä ne tapas netissä ja mäkin nettideittailen kylä vastauksia tulee ja muutamilla treffeillä on ollu kyllä mullekin tulee netistä tyttöystävä. Joo ja kun siskoni tulee kylään sen on 21v ja käyttäytyy kuin 5v tai 2-3v tahallaan lapsellinen siis koska se tietää että mä tykkään siitä ja sit sillä on suloiset "viikset" jotka on yhtä pehmeät kuin kissan turkki niin sanon oi oi oi sui tui nui kun suloiset untuvat ja oon ite lapsellinenkin oon 24 mutta siskon kanssa ollaan kuin 4v lapset ja käyttäydytään suloisesti kuin kissat mä kutsun siskoani dustiksi dust eli pöly ja mua sisko kutsuu uzziksi uzzi ja siskoa oon kutsunut vihchy, dunfjun, dun boll, boll boll, drust, trast, fjun ja fjunboll

      • Boll tarkoittaa pallo


    • Tuo on tervettä! Mä tykkään leikkiä mun 15v siskon kanssa ja oon 11 ollaan tosi läheisiä mekim riehutaan leikitään barbeilla, petseillä, mlpillä ei siinä oo mitään hävettävää!! Sen kun vaan ja eis un vanhemmata sua voi vaan noin haukkua

    • Vain mulkut väittää, että 18-vuotias olisi jo aikuinen.

    • Itkeminen on myös eräs lapsellisuuden mittari. Jos olet jo lopettanut itkemisen niin et nyt oo enää mikään kovin lapsellinen. Itse olin itkupilli vielä seiskaluokalla, varsinkin silloin ku mua tultiin kiusaamaan saatoin itkeä vieläpä kaikkien nähden. Enkä nähnyt kovinkaan monen muun kertaakaan itkeneen yläasteella ainakaan julkisesti. Voitte vaan kuvitella saiko kiusaajat siitä vettä myllyyn.

      Ala-asteella olin vielä enemmän itkupilli. Saatoin itkeä ihan sellaisesta syystä minkä normaalit lapset ohittaa olankohautuksella. Esim jos en saanut puuttua johonkin toisen asiaan tai jos jokin asia on kielletty lapsilta esim joku leffa.

      Vasta tossa 15-16 vuoden paikkeilla mä onnistuin lopettaa sen itkemisen. Lukiossa en enää kertaakaan itkenyt. Tuo saavutus vaati kyllä ainakin 5 vuotta harjoittelua.

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. MARTINA,anna jo Sofian olla rauhassa!

      Martina jätä jo Sofia rauhaan.Stefan ja Sofia ovat yhdessä ja koita jo hyväksyä se!On lapsellista olla mustasukkainen Sofialle.Stefan ei tule jättämä
      227
      4026
    2. Japanilaiset eivät loukkaannu Geisha suklaasta

      hysteeriset vihervasemmistolaiset loukkaantuivat heidän sijastaan. Tubettaja tarttui Fazerin Geisha-kohuun: Keskustelkaa meidän japanilaisten kanssa
      Maailman menoa
      164
      3674
    3. Martinako tämän sopan keitti itse?

      Luin että Martina oli vaihtanut päivää sovitusta silloin, eilen kun Isabellaa kuvattiin Hangossa. Isben ei pitänyt tulla sinä päivänä sinne kun Sofia
      Kotimaiset julkkisjuorut
      113
      1324
    4. Onnea Sofia! Stefan jätti Eiran asunnon vuokrat maksamatta!

      Stefanilta karhuttiin yli 33 000 e vuokrasaatavia Helsingin käräjäoikeudessa, kertovat mediat. Tämä on julkista tietoa.
      173
      1164