Miten te olette aloittaneet lapsenne päiväkoti "uran" ? Oletteko vierailleet ensin tarhassa lapsen kanssa ja sitten jättäneet lapsen yksin esim. pariksi tunniksi itsekseen tarhaan ja sitten sim. puoleksi päiväksi tarhaan ? Tapahtuuko tarhaan tutustuminen yleensä ennenkuin tarhan käyminen alkaa ? Esim. jos olen viemässä lapsen tarhaan helmikuussa niin tutustuminen tapahtuu tammikuussa, jolloin maksut alkavat vasta helmikuusta ? Vastauksista kiitollinen !
Päiväkotiin totuttaminen
Äiti
61448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ennen sovittua aloituspäivää käydään tutustumassa. Me käytiin pari kertaa tarhan pihalla leikkimässä, ja sitten sovittiin sisälle tutustuminen. Käytiin 2 kertaa, joilla kummallakin kerralla "isot" tytöt olivat omassa ryhmässään sen aikaa kun olin kuopuksen kanssa pienten puolella.
Eräs tuttavani oli kokonaisen päivän lapsensa kanssa tutustumassa päiväkotiin. Tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto silloin, jos hoitopäivät ovat alusta asti täyspitkiä (= 7 tuntia tai yli).
on tärkeää. Varaa siihen monta päivää ja ainakin kahden viikon aikana. Neuvottele päiväkodin kanssa asiasta ja jos totuttamista ei nähdä tärkeänä, jätä kyseinen päiväkoti mielestäsi. Lapsi ei totu parissa tunnissa. Se on selvä.
Mitenkään tutustumista ja totuttamista vähättelemättä - hyvä asia varmaan - sanon, että meidän kaksi lastamme ovat menneet päiväkotiin jokseenkin tuosta vaan, isompi useita kertoja (1-vuotiaana, 3-vuotiaana, 4-vuotiaana...).
Yleensä kun meillä on päiväkotia jouduttu vaihtamaan tms. ei ole ollut mahdollista vanhempien ottaa lomaa sitä varten. Joku voi tietysti sanoa, että näin tärkeää asiaa varten on pakko ottaa lomaa, mutta joskus elämä ei mene niin. Siitä huolimatta meillä päiväkotiin on menty ihan innoissaan ja kaikki on sujunut suhteellisen hyvin. Lapset ovat nähdäkseni yhä täyspäisiä.
Toki meidän lapsilla on molemmilla pienestä pitäen hankittua rutiinia päivähoitoon, mutta väitän silti, että lapsi pärjää kyllä, jos vanhemman kantti kestää. Jos vanhempi pystyy vakuuttavasti osoittamaan, että näin nyt tehdään ja tämä on hyvä, lapsi uskoo.
Usein lapsen hoitoon vieminen ja hoitopaikan vaihdos on vanhemmalle paljon vaikeampaa kuin lapselle: lapsi sitten hätääntyy äitinsä/isänsä hädästä. Lapsihan on yleensä kiinnostunut uudesta, eikä alku ole lapselle vaikeaa. Meillä ainakin alku oli ihanaa ensimmäisessä hoitopaikassa (PALJON leluja, uusia KAVEREITA), mutta parin viikon päästä alkoi kyllästyttää ja SILLOIN lapsi hiukan protestoi. Ohi nekin menivät.
Kuulostaa jonkun korvissa varmasti kamalalta, mutta voisin jopa kuvitella neuvovani, että lapsi kannattaa viedä hoitoon aika tunteettomasti. Jos lapsi on kiintyneempi äitiin kuin isään, isä vaan viemään lapsi. Toki paikkoja pitää kertaalleen käydä katsomassa ja jos lapsi ymmärtää jo puhetta, pitää kertoa, mutta ei siitä välttämättä ole mitään hyötyä, että istuu päiväkausia jossain päiväkodin nurkassa. Miten se lasta auttaa? Kertokaa.
Sen kyllä ymmärrän, että aikuinen tutustuu siinä päiväkotiin, ja epäilemättä se on ihan hyödyllistä.
Vanhemman kanssa olin parina päivänä mukana, jonka jälkeen tyttö jäi tarhaan pariksi tunniksi ilman minua. Hyvin tottui ja viihtyi. Pienempi oli ensin perhepäivähoidossa, herkempi kun oli. kun sitten siirtyi ihan "oikeaan" tarhaan, oli onnellinen kaikista uusista kavereista, jotka sai. Ainahan siinä alkuun tulee itkua, mutta tarhassa tädit kertoivat sen olevan itketty parissa minuutissa. Kyllä ne pärjää!!!!
Hei!
Totuttele ihmeessä päiväkotiin menoa kaikessa rauhassa lapsesi kanssa, ehdottomasti varattava aikaa useampia päiviä. Mene itse kokonaisiksi päiviksi päiväkotiin ja ole siellä lapsesi kanssa, jos ei päiväkodille sovi jätä koko paikka.
Kun lapsi viedään päiväkotiin ja erotetaan äidistään, on molempien käytävä oma suruprosessinsa, ja tähänhän tällä totuttelulla pyritään saamaan "pehmeämpi" ja turvallisempi vaihtoehto. Lapsen etu on ensi sijainen, ja häntä ei tule tunteettomasti jättää päiväkotiin ja ajatella, että kyllä itku ohi menee. Lapsella on oikeus kokea ikävää , lapsen iästä riippuu kuinka kauan hän pystyy pitämään sisäistä mielikuvaa äidistä yllä- mitä pienempi lapsi sen lyhyemmän aikaa.
Eli yhdessä lapsen kanssa harjoittelemaan, omat tunteet myös käytävä ja työstettävä läpi- näistä kannattaa jutella päiväkodissa.
Luulisi olevan hoitajienkin etu, että lapsi käy tutustumassa heihin ennen kuin aloittaa hoidossa. Helpompihan sellaista on hoitaa, joka ei ole jännityksestä kankea tai huuda kaula suorana, vaan tuntee jo jonkin verran talon tapoja ja ihmisiä. Ja sekin että hoitaja tuntee jo vähän lasta, kun eka hoitopäivä koittaa.