Olen viime aikoina pohtinut, kenen etua ajaa se, että vanhemmat saadaan toistensa kurkkuun täällä biovanhempien palstalla, jossa vielä jokin aika sitten tuli esiin todella järkkyä realismia lastensuojelun jamasta täällä meitin "hyvinvointivaltiossa" esim. Luja ry:n sivuilta paljastuneissa asenteissa ja käytännöissä.
Tulin siihen tulokseen, että lastensuojelubusineksen pyörittäjien etu on vanhempien eripuraisuus. Älkäämme siis alistuko heidän manipulointiin ja pyrkimyksiin vaan taistelkaamme suomalaisen paremman lapsuuden puolesta joka sektorilla, jotta 16.000 sijoittettua lasta mahdollisimman pian olisi vain ruma episodi suomalaisen lapsen historiassa.
Ja taisteluun voi osallistua ihan jokainen kategorisoimatta sitä, onko huostaanotto kohdannut juuri hänen perhettään. Huostaanotettu ja muualle sijoitettu lapsi jättää tyhjän aukon jälkeensä. Häntä jää kaipaamaan isä ja äiti, sisar ja veli, isoäiti, isoisä, paras leikkikaveri, muut leikkikaverit, hän jättää luokkaansa tyhjän pulpetin, hänen läsnäolonsa puuttuu pihalta, torilta ja leikkipuistossa. Hänen hymynsä ei kohtaa sen kadun varrella kulkevaa vanhusta. Hän katoaa ympäristöstä samalla tavalla kuin juutalaisa hävisi yksitellen Saksassa ilman, että juurikaan perään huudeltiin, ja niin he sitten vaan unohtuivat. Huostaanotto on yksi etappi elämässä syrjäytymiseen. Sen kertoo vankiloiden tilastot vankien laitostaustoista.
Tämän vuoksi en hyväksy tänne nyt tullutta käsitystä, että tämä palsta olisi vain tarkoitettu rajatun ryhmän vertaistueksi. Tämä palsta on tarkoitettu kaikille suomalaisille, koska huostaanottojärjestelmämme on uhka meille kaikille. Jokaiselta taaperolta voi kadota ystävä viereltä huostaan.
Kiitos.
Tulin siihen tulokseen, että lastensuojelubusineksen pyörittäjien etu on vanhempien eripuraisuus. Älkäämme siis alistuko heidän manipulointiin ja pyrkimyksiin vaan taistelkaamme suomalaisen paremman lapsuuden puolesta joka sektorilla, jotta 16.000 sijoittettua lasta mahdollisimman pian olisi vain ruma episodi suomalaisen lapsen historiassa.
Ja taisteluun voi osallistua ihan jokainen kategorisoimatta sitä, onko huostaanotto kohdannut juuri hänen perhettään. Huostaanotettu ja muualle sijoitettu lapsi jättää tyhjän aukon jälkeensä. Häntä jää kaipaamaan isä ja äiti, sisar ja veli, isoäiti, isoisä, paras leikkikaveri, muut leikkikaverit, hän jättää luokkaansa tyhjän pulpetin, hänen läsnäolonsa puuttuu pihalta, torilta ja leikkipuistossa. Hänen hymynsä ei kohtaa sen kadun varrella kulkevaa vanhusta. Hän katoaa ympäristöstä samalla tavalla kuin juutalaisa hävisi yksitellen Saksassa ilman, että juurikaan perään huudeltiin, ja niin he sitten vaan unohtuivat. Huostaanotto on yksi etappi elämässä syrjäytymiseen. Sen kertoo vankiloiden tilastot vankien laitostaustoista.
Tämän vuoksi en hyväksy tänne nyt tullutta käsitystä, että tämä palsta olisi vain tarkoitettu rajatun ryhmän vertaistueksi. Tämä palsta on tarkoitettu kaikille suomalaisille, koska huostaanottojärjestelmämme on uhka meille kaikille. Jokaiselta taaperolta voi kadota ystävä viereltä huostaan.
Kiitos.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lähes liikutuin kun luin tuon viimeisimmän kirjoituksesi. Ajatukset ovat kauniita ja näinhän asioiden kuuluisi ollakin. Todellakaan ei ole kenenkään etu, että palstalaiset ovat toistensa kurkussa. Itse henkilökohtaisesti en usko, että palstalaisista juuri kukaan on lastaan laiskuuttaan, välinpitämättömyyttään tai muukavuuden halunsa vuoksi huostannut. Eiköhän meidän jokaisen tapauksen taustalta löydy jokin puute perusturvasta vai pitäisikö sanoa perustuslain rikkomista. Tuskaamme ja epätoivoamme ei auta se, että tappelemme täällä kenen kohtaama huosta on laittomin. Tämä viimeisten viikkojen keskustelu näistä "ongelma-nuorista" on räikeä esimerkki kapeasta katsantokannasta. En haasta tuolla äskeisellä riitaa, mutta tosiaan, nuo reppanat ovat huostattuja myös niiden puutteiden takia mitä perusturvassa on. Myös he ovat olleet pieniä, suloisia ja viattomia vanhukselle hymyileviä taaperoita. Syystä tai toisesta elämä on mennnyt raiteiltaan, eikä vanhmpien tuskaa vähennä se, että heidät on täällä palstalla leimattu kaikkien luusereiden luusereiksi ja joskus myös Helinä, sinunkin toimesta. Joku tuolla alemmassa ketjussa kirjoitti, että tämä on väärä palsta keskustella huumenuorten ongelmista. Miksi tämä muka olisi väärä, ovathan hekin huostaanotettuja perusturvan epäkohtien vuoksi, ei välttämättä kasvatusvirheiden vuoksi. Se huostaananto ei ole oikeasti ollut vapaaehtoista. Turhan moni on jättänyt tämän palstan rauhaan näiden riitelyketjujen takia, todella vahinko, sillä ihan asiaa ovat kirjoitelleet. Toivotaan että asialinja palaa tänne ja sitä oikeaa vertaistukea jaetaan ilman että taistellaan anonyymien henkilöiden kanssa siitä onko kukin tehnyt oikean ratkaisun. Eiköhän nuo ns. ratkaisut ole saneltu meille lähes kaikille. Älä sinäkään Helinä jatkossa tahallasi väännä ja käännä ja ärsytä tahallasi, sillä osaat todella myös antaa neuvoja kun näin haluat. Joskus tosin syyllistyt utopistisiin ylilyönteihin ja toivoisin että pysyttelisit mieluummin käytännnönläheisemmällä linjalla ja "laskeutuisit" huostavanhempien ajatusmaailmaan silloin kun hätä on suurin ja tarvitaan nopeita käytännön neuvoja. Sinulla on selvästi tietoa asioista, käytännön kokemuksesta en tiedä kun et paljon itsestäsi kerro, ainakaan tuolla nimimerkilläsi. En ole nähnyt täällä yhtään ketjun aloitusta, jossa olisi puhuttu että haluan lapseni huostaan koska en halua pitää häntä kotona tai että haluan itselleni enemmän vapaa-aikaa ja siksi lapseni on sijoituksessa. Nämä vanhemmat, jotka ovat esim. ongelmanuoren huostaan"antaneet" ovat tehneet sen pakon edessä.
Joitakin vuosia sitten oli telkkarissa ohjelma teineistä, joiden vanhemmat ovat eronneet ja aloittaneet uuden elämän uusien kumppaneiden ja näiden kanssa yhteisesti tekemiensä lasten kanssa. Vanhan avioliiton lapset jäivät tuuliajolle, eivät päihteiden tai rötösten takia, vaan siksi, että olivat kuin ylisuuria koiranpenikoita, joita kukaan ei halunnut enää ruokkia. He joutivat huostaan ja sijoitukseen, koska häiritsivät vanhempiensa uusia onnen kuvioita. Nämä teinit mielestäni tarvitsevat omat edunvalvojat.
En ole ihan niin sinisilmäinen, että en uskoisi tämmösiä lapsia olevan sijoitettujen laumassa. On niitä.
elämässä on toki paljon yhtäläisyyksiä ja totuus on usein tarua ihmeellisempää. Tiedän itsekin yhden äidin, joka on katkaissut välinsä sijoituksessa olevaan tyttäreen. Syy tyttären sijoitukseen on se, että hän teki ilmiannon häntä seksuaalisesti hyväksikäyttäneestä äidin uudesta miehestä, eli siis isäpuolestaan. Äiti on niin sokean rakastunut tähän luomakunnankruunuun että hylkää mieluummin oman todella pahoja kokeneen lapsensa. En väitäkään etteikö näitä tapauksia olisi että uuden puoolison takia hylätään lapset, sekä niitä jotka jättävät pienen vauvansa yksinään kotiin nukkumaan ja lähtevät bilettämään. Mutta, mutta he eivät täällä kirjoita... täällä kirjoittavat ne, jotka ovat lapsensa eteen tehneet kaikkensa (tai lähes kaikkensa). Heitä on turha haukkua, eikö vain.
kirjoitettu.
jaksaa, pystyy ja kykenee omilta kohtaloiltaan (esimerkiksi juuri oman lapsen tai nuorensa huostaanotto puuttuvien taikka väärin ohjautuvien terveydenhuollon palveluiden vuoksi!)
julkituomaan asioita, epäkohtia ja jopa laittomuuksia
ja viemään niitä tämän maan eri viranomaisissa eteenpäin
tekee tuleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen suurtakin suuremman palveluksen!
Suomi on suuri junttila, jossa kuvitellaan, että kun asiosta ei puhuta
niin niitä ei ole olemassa (viranomaisten laittomuudet jne).
Jokaisella kirjoittajalla on oma kohtalonsa ja mahdollisesti se helvettinsäkin tässä viranomaisten suuressa sirkuksessa. Lastenne ja nuortenne vuoksi yrittäkää jaksaa ja kestää tätä kerran elettävää elämää.
vaikkei noiden onnettomien lasten vanhemmat kirjoita tällä palstalla. Ei se tarkoita, että näitä lapsia ja nuoria ei saisi kukaan puolustaa ja yrittää saada heille suomalaisessa lastensuojelusysteemissä parempi kohtalo, kuin mitä viranomaisemme heille, täysin unohdetuille, ovat tarjoomassa. Hehän ovat suurimman avun tarpeessa, heillä ei ole ketään, eikä kukaan ole heidän puolestaan puhumassa. Aivan turha yrittää tukkia minun suutani tässä asiassa.
pitäisi edes yrittää tukkia, silloin kun lasten ja nuorten puolesta puhutaan. Sitä en tarkoittanutkaan, kuten varmasti ymmärsitkin. Ei meitä täällä palstalla kirjoittaviakaan pitäisi yrittää hiljentää kärkevillä kommenteilla, sillä jokainen meistä on varmasti tehnyt parhaansa lapsensa eteen. Toistan yhä edelleen, että en ole yhtään ketjua nähnyt, jossa vanhempi olisi kirjoittanut haluavansa nauttia elämästään uuden puolison kanssa ilman lapsia ja antavansa nämä huostaan pois tieltä. Sen sijaan olen nähnyt useita ketjuja, joissa epätoivoisessa tilanteessa olevat "ongelmanuorten" vanhemmat ovat kertoneet tilanteestaan ja heidät on haukuttu mukavuudenhaluisiksi herkkusieniksi, jopa sinun taholtasi Helinä.
Nuori on isän uuden onnen tiellä, ja siksi häntä ei oteta sijoituksesta pois. Äiti kertoo:
"
Nuoren piti puolen vuoden sijoituksen jälkeen muuttaa isälleen asumaan..koska isä halusi siten,ja nuorikin oli osin halukas... mutta sitten kun nuoren olisi pitänyt isälleen muuttaa..isä muuttikin suunnitelmaa ja totesi ettei se nyt heille sovikaan.Hän ei kuulema lasta itselleen sittenkään halua(on uusperheellinen,eikä isän rouva oikein lapsista pidä).
"
Lähde:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&posting=22000000040342852
On tällainen tapaus näköjään palstalla ollut, mutta eihän tuokaan ole sen lapsensa hylänneen isän kirjoitus vaan ilmeisesti äidin. Heräsi kysymys, miksi lasta ei sitten kotiutettu äidille, joka (?) tapauksesta kirjoitti. Hänen on täytynyt kärsiä tilanteesta suunnattomasti kun lapsen isä hylkää yhteisen lapsen.
lapseni olisi yhä edelleen sijoituksessa, mikäli se olisi isästä kiinni. Ei todellakaan välittänyt mitä siellä tapahtui, asettui jopa perhekodin puolelle ristiriitatilanteessa ja perhekoti piti häneen yhteyttä tiiviisti kun tiesivät, että myötäilee heitä kaikessa. Miehet taitavat olla luusereita (suurin osa) silloin kun lapsen hyvinvoinnista on kyse. Meilläkin oli tilanne, että lapsen isä oli uudelleen mennyt naimisiin eikä lapset sopineet siihen kuvioon, huomasivat sen itsekin tosi nopeasti eivätkä enää isänsä luona halunneet käydäkään.
arjessa läsnä niin eivät voi uskoa siis kun ensimmäisen taikka toisenkin kerran kohtaavat näitä lieroja, kieroja sepittelijöitä joita ihan viranomaisiksikin jossain paperissa kutsutaan.
Meidät kun on yleisesti ja yleensä kasvatettu siihen
että viranomainen on oikeassa, oikeamielinen ja oikeudenmukainen.
Kun tämän maan kunta- ja kaupunkiviranomaisilla on mennyt puurot ja vellit yhdellä jos toisellakin sekaisin
(miksiköhän.... lamavuosien jäljiltäkö opittua:
ettei ole, ei tule, eikä anneta, eikä ainakaan tarjota...)
niin kaikki sonta ja soopa ja silmiin katsoenkin (valehdellaan ja kehitellään ties mitä satuja ja sepustuksia)
vielä vakuutetaan
että näin se on lakienkin mukaan, näin se vaan on ....
ja saman aikaan korvat heiluu ja sormet selän takana ristissä (=valehtelija) ............
tänne raamattuineen ja jumalineen? Eikö joutaisi muualle?
Odotellaan muslimien, hindujen, budhalaisten, ateistien sun muiden kannanotoja. Vai viedäänkö vain kristittyjen lapset huostaan.