Voisiko joku kertoa miten paljon maksaa vesikilpikonna ja maakilpikonna??ja miten ison vesimäärän tai elintilan ne tarttee??ja paljon maksaa.olisin kiinnostunut kilpikonnan ottamisesta kun poikakaverini on allerginen "kaikelle karvaselle"
kilpikonnista kysyttävää...
tell me
91108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kilpikonnn ottaminenkaan ei aina allergiaoireita hävitä. Maakonnan alustana jos käyttää hiekka, sekin pölisee ja aivastuttaa ja ärsyttää limakalvoja. Tosin vaihtoehtoja on. Sitten itse asiaan.
Vesikilpikonna on eläimenä käytännöllisesti katsoen aina halvempi kuin maa konna. Varusteineen hinta nousee samoihin mittoihin.
Vesikonnia on tällä hetkellä liikkeellä punakorvakilpikonnia (Trachemys scripta elegans) ja keltakorvakilpikonnia (Trachemys scripta troosti, muistaakseni) sekä myös esimerkiksi nenäkonnaa (lainankielistä nimeä en tiedä). Maakonnia on hiilikonnaa, nelivarvasta, kreikankonnaa, leopardikilpikonnaa jne jne. Vesikilpikonna vaksaa noin 100-300 mk (aikuinen enemmän, poikanen vähemmän) ja maakonna muutamasta satasesta kahteen ja puoleen tuhanteen markkaan. Kilpikonnaa hankkiessa kannattaa muistaa kysyä, onko konna LAILLISESTI maahantuotu eli onko sillä CITES-sopimus.
Vesikilpikonna tarvitsee noin 250-300 litraisen akvaarion, jonka malli on siksi tärkeä, että korkeudella ei ole niin paljon väliä, mutta leveyttä ja pituutta (eli pohjapinta-alaa) saisi olla. Esim. 70 pitkä, 100 leveä ja 35 syvä akvaterraario riittää juuri yhdelle tai jopa kahdelle, jos saavat muutakin liikuntaa kuin terraariossapolskimisen.
Maakilpikonna taas tarvitsee kuivaterraarion, joss myös pinta-ala on tärkeää. suositeltu on 1 m x 2 m (lajille kuin lajille, kuitenkin esim. leopardikilpikonna tarvitsee aikuisena suuren kokonsa vuoksi enemmän).
Vesikilpikonna tarvitsee terraarioonsa lämmittelypaikan, lämpölamput, ulkosuodattimen ja yleisvalon. Maakilpikonna tarvitsee pohjamateriaalit, kylpyastian, ruokakupin jne.
Vesikilpikonnat syövät sekaravintoa kuitenkin painottuen nuorena liharavintoon (lihaa, kalaa). Maakilpikonnat sen sijaan syövät vain kasvisravintoa (talvella aika kallis harrastus).
Molemmille, sekä maa- että vesikilpikonnille on hurjan tärkeää varsinkin näin talvella, että asunnossa ei ole vetoa lattioilla (varsinkin jos eläimet ovat joskus (niinkun suotavaa olisi) kävelemässä vapaana). Veto saattaa johtaa RNS:n (vaikea nuha, joka tukkii maakilpikonnan nenän ja haittaa hengittämistä) tai keuhkokuumeeseen (vesikilpikonnalla agressiivinen malli saattaa tappaa hoitamattomana kolmessa päivässä).
Lyhyesti, asiasta kannattaa ottaa selvää etukäteen eikä voivotella sitten kun eläin on, mutta tila ei riittä tai eläin on sairastunut syystä tai toisesta. Parhaiten tietoa saat kilpikonnista Suomen herpetologiselta yhdistykseltä osoitteesta http://www.herpetomania.fi tai voit laittaa minulle sähköpostia, minulla on sekä vesi- että maakonnia, annan mielelläni ohejieta ja avustan vasta-alkajaa.
Niin siitä vain, että tuo hinta on kyllä aika alhainen. jos ostat nuoren poikasen CITES:llä, niin se maksaa pari tuhatta... Ja vanhemmatkin maksavat ainakin 500,itse en ole halvempiin törmännyt. (itselläni on kreikkalainen konna)Lisäksi maakonna tarvitsee UV- lampun ja lämpölampun, niinkuin vesikonnakin. Alustana voi käyttää ns. terraariomattoa.
Ja ei se ruokinta ole niin kallista, jos osaa etsiä oikeasta paikasta...
Maakilpikonnan (CITES-papereilla) hinta on noin 2400 mk (eläinkaupasta, kasvattajilta saa hiukan halvemmalla), esim testudo horsfeldiilla tai testudo graecalla. Tosin hiilikonnaa on saanut alle 200 mk ja pantterikonnaa noin 1600 mk:lla, riippuen hiukan ostopaikasta ja yksilön iästä.
UV-lamput on suositeltavia, mutta se on se yleisvalo, jota mainitsin (meillä ainakin).
Ruokinnan kanssa on usein ongelmia nimenomaan esim. nelivarpailla yms. lajeilla, jotka luonnossa syövät hyvin vähäproteiinista ja "köyhää" ravintoa (tasoltaan heinää tai ruohoa), joille käytännössä monet talviseen ruokakauppavalikoimaan kuuluvat tuotteet (kasvikset, vihannekset ja salaatit) ovat "liian hyvää" ruokaa. Tällöin on osittain vaarana konnan liian nopea kasvu (jolloin esim. sisäelimet saattavat jäädä ulkokuoren kasvua jälkeen ja liian pieniksi, jotta konna niillä kunnolla selviytyisi seuraavat 60 vuotta) tai ongelmaa saattaa tulla myös ravinnon väärän koostumuksen vuoksi (lähinnä proteiini tai kalkki/fosfori -suhteesta).
En sano että konnat ovat mahdottomia pitää, ne vain eivät todellakaan ole helpoimmasta päästä. Eivätkä halvimmasta.
Mulla itsellä on maakilpikonna ja
Punakorvakilpikonna ja olen huomanut että maakilpikonnat ovat paljon helppohoitoisempia kuin vesikilpikonnat.Myös vesikonnan hinta
nousee samaan kuin maakilpikonnan koska varusteet maksavat useimpia tonneja.Kyllähän vesikilpikonnat on kivoja, mutta suosittelen maakilpikonnan ottoa.
Kun ottaa huomioon, että jo yhdelle maakonnalle suositellaan jopa 4 neliömetrin terraariota, ei maakilpikonnaa voi pitää mitenkään helppona lemmikkinä. Lisäksi maakilpikonnan (kuten vesikilpikonnankin) sairaudet ovat hankaluudessaan usein aivan omaa luokkaansa. Useilla paikkakunnilla/alueilla ei ole asinatuntevia eläinlääkäreitä ja matelijoille monet akuutit vaivat ovat hengenmenoa muutamankin päivän hoitamattomina (keuhkokuume ja vilustuminen esimerkkeinä).
Lisäksi, jos syöttää maakonnaa oikein vuoden ympäri, se tulee kalliiksi (kasvisten ja rehujen hinnat talvella), varsinkin, jos syöjä on esimerkiksi 6 kiloinen leopardikilpikonna. Ruuan laatu on vielä tärkeämpää kuin laatu, koska maakonnan ruokinta EI hoidu sillä, että ostaa ruukkusalaatin ja tuikkasee sen konnan nenän eteen. Ruokintaan pätee ns. gigo-sääntö ("garbage in, garbage out"). Eli jos laatu mättää ruuassa, alkaa eläin ajastaan voimaan myös huonosti.
Lisäksi maakilpikonna (ainakin yleisimmät terraariossa pidettävät nelivarvas ja kreikankonna, ei kuitenkaan esim. leopardikonna) vaativat talvehdituttamisen. Eli konnalle on järjestettävä talvilepo.
Kaikki tämä osoittaa, etä maakilpikonnistakin on tiedettävä melkoisen paljon, ennen kuin ryntää eläinkauppaan ja ostaa sellaisen. Niihin pätee tilallisesti sama kuin vesikonniinkin: ne ovat pienieä ja selviävät pienessä tilassa, mutta kasvavat ja vaativat paljon tilaa.
Itse olen hyvin ylpeä MONEN punakorvakilpikonnan omistaja ja ollut jo useita vuosia.
Jos ylipäätään haluaa matelijan, on helpompiakin hoidokkeja kuin kilpikonnat yleensäkään. Kuten useimmat (pienehköt tai keskikokoiset) käärmeet tai liskot. Ja maksavat varusteinenekin usein vain murto-osan siitä mitä konnat.
Että siitä vaan tietoa hankkimaan.
Empä olis aina niin samaa mieltä.
Vesikilpikonnat ovat mukavia, mutta
silti vaativat enemmän hoitoa kuin maakilpikonnat esim;vedenvaihdossa...
Ja mitäs turhaa ostamaan kilpikonnaa
jos ei tykkää niistä eikä jaksa hoitaa...
Olen edelleen sitä mieltä, että meillä on enemmän vaivaa yhdestä maakonnasta kuin yhdestäkään meidän vesikonnasta :o)
Kommenttien pääasia tuli luultavasti kuitenkin esille: kilpikonna ei ole HELPPO lemmikki kuitenkaan.
Mitä mä teen, kun mun maakilpikonna
ei enää ole suostunut syömään muuta
kun salaattia ja vähän kaalia eikä si-
tä kai sais antaa edes paljon?Ennen
se söi kaikenlaista ja monipuolista
ravintoa.Mitä kaikkea sille voisi an-
taa mikä olisi sen herkkua? Ennen sen
lempi ruoka oli tomaatti, mut nyt se
ei syö sitäkään se on varmaan kylläs-
tynyt siihen.Mutta joka tapauksessa jos joku osais autaa nii kiitti!
Jos maakonna alkaa ruuan suhteen valikoivaksi, kannattaa kokeilla muutakin lehtevää kuin salaatti. Esim. yrttejä (oregano, basilika, kirveli, sitruunamelissa, minttu, salvia, kynteli) ja myös pienilehtisalaatteja (tähän aikaan vuodesta ulkomaisia, esim. rucola) tms. On myös erittäin helppo pistää omalle ikunalaudalle viljelmä kauraa itämään, oraat kasvavat nopeasti viidentoista sentin mittaisiksi ja tuntuvat hyvin maistuvan (myös vehnän oraat ovat hyviä). Samoin voi kylvää ruohoa (rairuohoa) ja muita yrttejä ja salaatteja (siemeniä saa ihan Aholaidoilta tms. tavallisista kaupoista) ihan omalle ikkunalaudallee. Kaikki viherpeukalot ja multasormet siis käyttöön!!!