On monoista kuoriutunut perhonen.
Nyt kengän kannat on kymmenen senttiä.
Eikä huulille valu nuhanenästä räkää.
Housuistakaan ei ole polvet puhki.
Vaan mieli tekee edelleen.
Kiivetä puuhun, korkeammalle.
Kuinka pitkä matka on kotiin.
Ja missä on koti.
Tatuoitu kartta sielussa haalistunut.
Kotitie peittynyt alkaviin ryppyihin.
Ajatusten kompassi pyörii ympyrää.
Suunnaksi antaa vain oman navan.
Mutta kuiskii puun latvassa.
Kuiskii korkealla tammikuun tuuli;
Seuraa missä on rakkaat.
Koti on siellä.
Näin kannat kopisten kotia kohti.
Punaa huuliin ja puntit suoriksi.
Vaivihkaa pyyhkäisy nenän alta.
Pakkastuuli tekee nuhanenän.
Kotia kohti.
Mutta, mihin niistä?
Nyt kengän kannat on kymmenen senttiä.
Eikä huulille valu nuhanenästä räkää.
Housuistakaan ei ole polvet puhki.
Vaan mieli tekee edelleen.
Kiivetä puuhun, korkeammalle.
Kuinka pitkä matka on kotiin.
Ja missä on koti.
Tatuoitu kartta sielussa haalistunut.
Kotitie peittynyt alkaviin ryppyihin.
Ajatusten kompassi pyörii ympyrää.
Suunnaksi antaa vain oman navan.
Mutta kuiskii puun latvassa.
Kuiskii korkealla tammikuun tuuli;
Seuraa missä on rakkaat.
Koti on siellä.
Näin kannat kopisten kotia kohti.
Punaa huuliin ja puntit suoriksi.
Vaivihkaa pyyhkäisy nenän alta.
Pakkastuuli tekee nuhanenän.
Kotia kohti.
Mutta, mihin niistä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koti on siellä missä sydänkin, aina.
Tämä runo on jonkinlainen tunteiden tuulimylly,
ikä ja elämä kulkee tässä. Mutta jonkinlainen
haikeus myöskin ' kotia kohti, mutta mihin
niistä '
Pidin minä.
Kun katson ylös tähtii ja
koitan katsoa niiden taa.
Kysyn minne yhdessä mentiin
ja kaikki pitää nyt unohtaa.
Silloin oli purppuraa yllämme aina,
nyt nuhruiset vaatteemme.
Tähdet kertokaa miksi tämä paita,
miten rikkoutuivat sydämemme.
Mihin kotiin minä nyt astun,
missä asunto kehäraakille sydämelle.
Miten tästä yksinäisyydestäni poistun,
miltä tähdeltä saa hänet vierelle.
Kuinka löydän ja miten etsin,
millä voimilla kaiken kadottua.
kuin sidottuna tänne julmin köysin,
jonnekkin kuljen yön saavuttua.
Missä on muitakin särkyneitä sydämiä.
http://www.youtube.com/watch?v=PdEMcV7-zRY
Kiitos runostasi.
Kun on ikävä jotakin,
voimat kasvavat ja pystyy
paljoon.
Kun on kaipuu jotakin,
kasvaa ihmisenä uusiin
mittoihin.
Tunteissaan.
Hienoa kerrontaa ja
tekstiä.
Siihen oli helppo eläytyä
ja mennä mukaan.
Hauskasti ja mielenkiintoisesti
säkeistetty.
Viihdyin ja pidin paljon.
Hieno runo sinulta.