Teemu Mäki pois Taikista

jotain itsellesi, etkä muilta pois.

http://tgp.pornaccess.com/galleries/fortyplussluts/pics6/?adv_id=10566

ihan käsittämätön valinta!

http://www.adressit.com/makipois

Teemu Mäki on tekemällä tehty ilmiö maamme taiteessa, tavallaan systeemin itsensä takia tehty voittokulkue, on kulkenut hänen rinnallaan koko hänen taiteilijanuransa ajan. Lähes sata apurahaa ja teoksia lähes jokaisessa maamme museossa tai julkisessa kokoelmassa ja nyt professuuri kertoo valtavasta yhteiskunnallisesta panoksesta joka häneen on laitettu kiinni ja koko juttu vain ylivoimaisen systeemin hehkutuksen ja kuvitellun sekä saavuttamattoman voittokulkueen takia!

Teemu Mäki jonka kaikki kouluarvosanat olivat kymppejä ja joka jo Taikissa ilmoitti olevansa kommunisti, kuten Picassokin, oli senaikaisten vallassaolijoiden, vanhojen stalinistien toiveuni suomen ei vain taiteen pelastajana, vaan myös systeemin erinomaisuuden pönkittäjänä.

Nykyään kuitenkin tutkimus on kehittynyt ja tiedetään että juuri luovuus ei kukikaan valmiiksi kalkituilla kilparadoilla, vaan ikäänkuin menee omia ratojaan ja etsii tiensä opittujen polkujen ulkopuolelta! Näin ne valtavat julkiset satsaukset jotka Mäkeen on tehty, ovat menneet niin kansantaloudellisesti kuin kulttuurellisestikin pahasti pieleen ja Mäestä ei ole tullut taiteen tekijänä sitä mitä olisi pitänyt odottaa! Sanottavaa on vähän ja teosten taiteellinen arvo hyvin kyseenalainen, aivan kuin opetetusta apinasta ei olisi kasvanut kuin posetiivin soittaja!

Uskoisin ettei Mäellä ole mitään annettavaa Taikin opettajana ja yleensäkin koko professuuri on annettu aivan muiden kuin taiteellisten ansioiden takia. Huonoilla opettajilla takaamme tulevaisuudessakin sen että saamme entistä enemmän huonoja taiteilijoita!

Hienosti kirjoittaa alkuperäinen kirjoittaja Richard Järnefelt:

"Yksi suomalaisen yhteiskunnan monista kummallisuuksista on yhä esiintyvä korporatiivisuus. Tuo sanahan totuttiin aiemmin liittämään Mussolinin johtamaan Italiaan, ja hallintotapana se viittaa varhaiskeskiaikaiseen Eurooppaan, jolloin ammattikunnat syntyivät, ja ratkoivat keskenään omia asioitaan. Esim. räätäli, suutari, maalari tai kivityömies ei voinut olla, ellei saanut siihen koko ammattikillan hyväksyntää. Historiasta tiedämme, että tämä järjestelmä johti kuitenkin kyseisten elinkeinojen näivettymiseen ja osaamisen kapeutumiseen, koska kukaan ei saanut olla mestariaan parempi, ja lopulta kisällit vain ikäänkuin kantoivat säkillä valoa pimeään."

"Kun muu maailma meni eteenpäin, Suomi jäi rämpimään keskiaikaan. Meillä yhteiskunnan (lue: veronmaksajien) rahoja jaettaessa vallitsee taiteen alalla edelleen korporatiivinen ajattelu. Kuvataiteilijodien järjestöt muka ovat pätevimpiä päättämään, ketkä kuvataiteilijat ovat ansioituneita ja ketkä eivät. Ja sama säveltaiteenkin puolella. Ja jopa taidekorkeakoulujen professorinimityksissä kuullaan taiteilijoiden järjestöjä, eikä objektiivisesti arvioida ansioita."

Niin totta kuin olla voi, aivan kuten pohjois-koreassa!