Onko avioehto syntiä?

avioehto on mitä se on ei vähempää eikä enempää.Luota itseesi niin tiedät vastauksen olemmehan ajattelevia ihmisiä siis ei pelkkiä eläimiä.

mutta jos olet kristitty, niin avioero sinällään on useimmissa tapauksissa syntiä, ja avioliiton tarkoitus on tukea toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Jos elää opetuksen mukaan eikä eroa, avioehto aktualisoituu kuolemassa. Onko lähimmäisenrakasta jättää puoliso, yleensä kotona ollut ja lapsia hoitanut, puille paljaille? Yleensähän mies on suhteen vanhempi ja kuolee nuorempana, ja yleensä mies on se, joka tienaa.

Toki varallisuuserot voivat olla toisinkin päin, mutta avio-oikeus toisen varallisuuteen tarkoittaa vain, että puntit tasataan, kun avioliitto loppuu. Jos toisella osapuolella on riittävästi omaisuutta omaan elämäänsä, hän ei silloin edes saa erossa rahaa.

Avioehto on jokaisen henkilökohtaisten tunteiden ja tulkitsemisen tulos mitä ja kuinka kokee aviopuolisonsa ja hänen mahdolliset vilpillisyydet tai vilpittömyydet.
Omakohtaisesti toimin näin:Omilla rahoillani ostin,saneerasin,laajensin.Vaimoni ei osallistunut rahallisesti kuin nimeksi rahoitukseen,koska hänen ansionsa olivat minimaalliset.Mutta teki jokaisessa muussa asiassa parhaansa.Yhdessä siis olemme kaikki asiat hoitaneet taloutemme ja elintasomme eteen.

Jos tulee mahdollinen avioero,niin minun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä että olisin vedätellyt itseeni päin millään lailla.Näin ollen meillä ei ole avioehtoa ja kaikki menee siis puoliksi jos tarve vaatii sitä.

on paljon omaisuutta, avioehto on järjenkäyttöä.

jo ihan lapsienikin vuoksi. Lapsia on näet myös edellisestä liitosta, sekä iso perintö on tulossa.

Miksi ottaisin sen riskin että mies veisi puolet omaisuudestani, joka on huomattavan suuri? Minä olen kuitenkin jo se, joka on ottanut kontolleen lapsista tulleen urakehitys hidastuksen.

Ai niin, tämä oli muuten ateistin mielipide.

Olen helluntailainen ja oma mielipiteeni on, että ei todellakaan ole syntiä. Itsekin sitä olen harkinnut.

Avioehtoa voisi ajatella, että kamalaa, sehän on pakokeino ja tehän ajattelette, että entä jos ero tulee ja hyi hyi eihän sellaisia saisi ajatella. Mutta sama päinvastoin: jos kerran ette eroa, niin sittenhän sillä ei ole mitään väliä, jos teette avioehdon!

Monet uskovat ovat muuten saaneet lapsia, mutta avioliitton on päättynyt joko puolison kuolemaan tai eroon syystä tai toisesta, ja nyt perintöasioidenkin vuoksi avioehto on aivan hyvä tapa. Jumala ei ole Raamatussa sanonut kovinkaan tarkasti, miten miehen ja vaimon tulisi omaisuusasiat hoitaa, vaan niistä jokainen päättäköön itse.

Ensinnäkään uskovan ihmisen ei pidä osoittaa kiinnostusta maallista mammonaa kohtaan, toisekseen uskovan on luotettava, että jumala hoitaa kaiken hyväksi katsomallaan tavalla.

Eihän avioehto syntiä voi olla! Jotenkin kysymyksesi järkyttää ja saa ajattelemaan
mikä kaikki mahtaakaan mielestäsi olla syntiä!
Ei millään pahalla, mutta Jumala on antanut ihmiselle järjen käytettäväksi. Lue Raamattua ja elä sen mukaan, mutta älä kuormita itseäsi
kuvitelluilla "synneillä." Siunausta Sinulle!

Vaikka seurustelimme 4 vuotta ennen avioitumista, teimme kuitenkin avioehdon, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa. Idea on vähän sama kuin tapaturmavakuutuksessa: toivot, ettet joudu sitä koskaan käyttämään. Kuolemantapauksessa avioehtomme raukeaa.