miten ajattelettte uskovaiset? Onko hyvä tehdä avioehto? puolesta ja vastaan. Ja myös "ei-uskovaiset" antakoot mielipiteensä.
Onko avioehto syntiä?
uskovainenkin
162658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
avioehto on mitä se on ei vähempää eikä enempää.Luota itseesi niin tiedät vastauksen olemmehan ajattelevia ihmisiä siis ei pelkkiä eläimiä.
no tässä sitä olen itseluottamusta olen etsimässä. Haluan osata suhtautua asiaan miten pitäisi. Mutta ongelma onkin siinä, että onko väärin tehdä avioehto? Murentaako se luottamusta jo alkumetreillä? Vai lisääkö se sitä?
Mitä muuta avioehto on kuin sitä että sovitaan yhteisesti tärkeistä asioista (yleensä) ennen avioliittoa.
Onko synti sopia yhdessä yhteiselämän pelisäännöistä?
Eri asia on, jos toinen aikoo ns. vetää välistä: yrittää pakottaa tai manipuloida toista allekirjoittamaan sopimuksen, josta toiselle osapuolelle on selkeästi hyötyä, toiselle haittaa, jos asiat menevät tulevaisuudessa pieleen.
Tietenkin avioehto on syntiä, koska ei uskota jumalan siunaaman liiton kestämiseen.
Kuitenkin voi miettiä, että kuinka monta syntiä on tullut tänäkin päivänä jo tehtyä. Jokainen voi tietty uskoa mitä lystää ja elää miten lystää. Minusta on kuitenkin järjetöntä uskoa jostain kirjasta jotain pelastuksen toivossa, mutta sitten kuitenkin muokata ne epämieluisat täysin oman päänsä mukaan. Tällöin on kyse omasta uskosta eikä enää mistään kristinuskosta. Tietty voi uskoa senkin pelastavan.
Kuten sanoin jokainen saa uskoa mihin huvittaa, mutta ateistina on helpompaa. Sen sanon.
mutta jos olet kristitty, niin avioero sinällään on useimmissa tapauksissa syntiä, ja avioliiton tarkoitus on tukea toista myötä- ja vastoinkäymisissä. Jos elää opetuksen mukaan eikä eroa, avioehto aktualisoituu kuolemassa. Onko lähimmäisenrakasta jättää puoliso, yleensä kotona ollut ja lapsia hoitanut, puille paljaille? Yleensähän mies on suhteen vanhempi ja kuolee nuorempana, ja yleensä mies on se, joka tienaa.
Toki varallisuuserot voivat olla toisinkin päin, mutta avio-oikeus toisen varallisuuteen tarkoittaa vain, että puntit tasataan, kun avioliitto loppuu. Jos toisella osapuolella on riittävästi omaisuutta omaan elämäänsä, hän ei silloin edes saa erossa rahaa.
Avioehto on jokaisen henkilökohtaisten tunteiden ja tulkitsemisen tulos mitä ja kuinka kokee aviopuolisonsa ja hänen mahdolliset vilpillisyydet tai vilpittömyydet.
Omakohtaisesti toimin näin:Omilla rahoillani ostin,saneerasin,laajensin.Vaimoni ei osallistunut rahallisesti kuin nimeksi rahoitukseen,koska hänen ansionsa olivat minimaalliset.Mutta teki jokaisessa muussa asiassa parhaansa.Yhdessä siis olemme kaikki asiat hoitaneet taloutemme ja elintasomme eteen.
Jos tulee mahdollinen avioero,niin minun ei tarvitse kantaa syyllisyyttä että olisin vedätellyt itseeni päin millään lailla.Näin ollen meillä ei ole avioehtoa ja kaikki menee siis puoliksi jos tarve vaatii sitä.
on paljon omaisuutta, avioehto on järjenkäyttöä.
jo ihan lapsienikin vuoksi. Lapsia on näet myös edellisestä liitosta, sekä iso perintö on tulossa.
Miksi ottaisin sen riskin että mies veisi puolet omaisuudestani, joka on huomattavan suuri? Minä olen kuitenkin jo se, joka on ottanut kontolleen lapsista tulleen urakehitys hidastuksen.
Ai niin, tämä oli muuten ateistin mielipide.
Olen helluntailainen ja oma mielipiteeni on, että ei todellakaan ole syntiä. Itsekin sitä olen harkinnut.
Avioehtoa voisi ajatella, että kamalaa, sehän on pakokeino ja tehän ajattelette, että entä jos ero tulee ja hyi hyi eihän sellaisia saisi ajatella. Mutta sama päinvastoin: jos kerran ette eroa, niin sittenhän sillä ei ole mitään väliä, jos teette avioehdon!
Monet uskovat ovat muuten saaneet lapsia, mutta avioliitton on päättynyt joko puolison kuolemaan tai eroon syystä tai toisesta, ja nyt perintöasioidenkin vuoksi avioehto on aivan hyvä tapa. Jumala ei ole Raamatussa sanonut kovinkaan tarkasti, miten miehen ja vaimon tulisi omaisuusasiat hoitaa, vaan niistä jokainen päättäköön itse.
solmitaan paitsi eron varalle, niin myös muuta omaisuuden- ja perinnönjakoon liittyviä kysymyksiä varten. Eikä elämästä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Hoitotestamenttiasiat kuntoon myös.
Ensinnäkään uskovan ihmisen ei pidä osoittaa kiinnostusta maallista mammonaa kohtaan, toisekseen uskovan on luotettava, että jumala hoitaa kaiken hyväksi katsomallaan tavalla.
Jos joku haluaa avioehdon tehdä, niin ilman muuta tehköön. Ei kai se missään syntilistalla ole niin kuin ei järjen käyttökään. Mitä haittaa siitä on? Jos in yhteisiä lapsia, kai se on jo lastenkin kannalta tärkeää, että kaikkia asioita on mietitty. Jos olisin rikas ja avioituisin, varmasti vaatisin avioehdon tehtäväksi. Siinähän sitten testaisin, kiinnostavatko rahani vai minä itse. Ehkä olisi synti jättää se tekemättä, ainakin jos on lapsia.
Eihän avioehto syntiä voi olla! Jotenkin kysymyksesi järkyttää ja saa ajattelemaan
mikä kaikki mahtaakaan mielestäsi olla syntiä!
Ei millään pahalla, mutta Jumala on antanut ihmiselle järjen käytettäväksi. Lue Raamattua ja elä sen mukaan, mutta älä kuormita itseäsi
kuvitelluilla "synneillä." Siunausta Sinulle!
Itse jo tuossa sanoinkin oman kantani, ettei se ole syntiä mutta nyttenpä tuli mieleen, että kyllähän avioehto voi olla ilmentymä synnillisistä ajatuksista.
Tarkoitan siis sitä, että avioehdon synnillisyys määräytyy pitkälti sen mukaan, mistä motiiveista sen sopiminen lähtee. Jos puolisolla on itsekäs ajatus siitä, että pääsee helposti pois aviosuhteesta jos tulee vaikeata, niin silloinhan se on ilmentymä synnistä. Mutta jos taustalla on vaan käytännön järjestelyt ja yhteisymmärrys asioista, niin ei ole syntiä.
Olen kärsinyt siitä....27vuotta
Vaikka seurustelimme 4 vuotta ennen avioitumista, teimme kuitenkin avioehdon, koska tulevaisuutta ei voi ennustaa. Idea on vähän sama kuin tapaturmavakuutuksessa: toivot, ettet joudu sitä koskaan käyttämään. Kuolemantapauksessa avioehtomme raukeaa.