peilikuvassa olen siisti, iloinen ja kauniisti hymyilevä, näyttääkö peilein oikein vaan olenko vaan tottunut siihen.
valokuvassa aivan toista, itkevä, paljon yleensä ryppyjä jota varjot tehostavat, eikä mitään iloisuutta.
kumpaan luotan, onko muilla samalla lailla.
valokuvassa aivan toista, itkevä, paljon yleensä ryppyjä jota varjot tehostavat, eikä mitään iloisuutta.
kumpaan luotan, onko muilla samalla lailla.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kavereiltasi, puolisoltasi?
Valokuva, (ei itlevänä) kertoo totuuden yleensä.
Joka kerran sitä hätkähtää, olenko jo noin iäkkään näköinen.
Se vaan on niin, kaikki me vanhenemme.
Minäpä kerron kaikki riippuu kuvaajasta. Hauska kuvaaja saa sinusta kauniin ja hyvän kuvan. Ken ei osaa kuvata eikä välitä ottaa sinusta vähemmän mairittelevan kuvan. Sinä olet sinä itkuinesi ja nauruinesi.
naimalla samoilla piirteillä varustetun nuoren naisen.(monet rakastuu "peilikuvaansa)
Molempien silmät yhtä etäällä naamassa ja hymynvirne tuo samanlaiset kuopat suupieliin.
Sitä passaa katsella.
olen katsellut mallia hänestä, pitäisi varmaan ottaa kuva ylhäältä päin ja suu kiinni.
Samoin, vaimoni on "työkirveellä tehty" ja 16v oli "vanhana syntynen näköinen", mutta erinomaisen hyvä valinta oli, kyllä järki on tärkeämpää kuin ulkonäkö.
Mutta kun tässä elelee, ei tosiaan voikotainkaan katso ulkonäköä, se on tärkeintä mitä "leipäläpi laulaa", kunhan vain on yksinkertaisen siistit vaatteet, niin hyvä on.
"naimalla samoilla piirteillä varustetun nuoren naisen"
juuri tuolla tavoin meillä vanhemmat opettivat,
kuinka teillä, sinua opetettiin
ikäero tietysti on hieman suuri, tuollainen pappa voit tulla vaikka huomenna hoidettavaksi, mutta lohdutukseksi, varmaan Saulilla varaa palkata vaikka kaksi hoitajaa 50 vuodeksi eteenpäin, joten ei tuo ole nuoren vaimon ongelma.
Minun hammaslääkärini sai aivoinfoaktin, oli yli vuoden tiedottomana, sairaalan vuodeosastolla, siten palkkasi 3 hoitajaa kotiinsa, hoitelemaan häntä ympärivuorokautisesti, nyt 5 v kuluttua liikuu jo ysinkin ja pöyräilee.
parhaiten poliisin rekisteriin, niin karmeita ne aina ovat. Minulle on sattunut useampikin tilanne, jossa olen joutunut esittämään henkkarini ja kuvaa katsonut on purskahtanut nauramaan. He ovat perustelleet, että olen luonnossa niin paljon paremman näköinen.
Minustakin peilikuvani on ihan ok, mutta ehkäpä peilini onkin joku huijari!
tullut siihen tulokseen, pilille aina voi mielistellä, siitä se johtuu.
ovat peilit huonontuneet, ennen sieltä näkyi jotain ihan muuta. Mutta kyllä se mulle kelpaa mieli kun on nuori.
rättiostoksilla säikähtänyt, jos olen peilin eteen sattunut, keksittyäni viimein,että minähän se siinä.
Sovitus koppien peileissä taas velloo joku muu.
Peilille me osataan olla nätisti, ja asetella silmän ilme ja suupielet "oikeanlaiseen" asentoon. Näin se kyllä valitettavasti on.
Vanhentuessa ilme kuin putoaa, loksahtaa alas, posket roikkuu ja ilme on äkeä, vaikka oltaisiin ihan hyvällä tuulella. Se on se maan vetovoima ja veltostuneet lihakset.
Jos olemme iloisia, poskilihakset piukistuvat ja nostavat ilmettä niin että näytämmekin iloisilta - roikkuleuasta yms. huolimatta. Koetetaan ajatella että valokuvassa on kiva olla, niin jää meistä mukavamman näköisiä dokumentteja jälkipolville. Ja oikeitakin. Valokuvaajien mielestähän valokuva on oikea kuva, peilikuva taas väärä.
Huvittaa ihmisten seliselit, kun kuvia katsellaan. Ollaan kauhistuneita; " kamala kun onkin tullut huono kuva, kulma".
Parille olen kyllä sanonut; me vaan olemme tuon näköisiä, ihan luonnossakin, ei,ei, eivät usko, kun sitä peiliä mille hymyillään.
Kaipa toisten on sitten vaikeampi hyväksyä oma ikääntyminen, kun toisten.
Sama asia, kun äänensä kuulee nauhalta, radiosta, tai mistä tahansa tallenteesta.
"ei mulla oo tollanen ääni", kuulee usein. Ei auta vaikka koko sakki vakuuttaa, tuo on sinun äänesi, se minkä me muut kuulemme. Itse äänensähän kuulee erilaisena, siksi vaikea tajuta toisten kuulevan sen täysin muunlaisena.
Sinusta. Itse en halua katsella itseäni peilistä enkä valokuvista. Muut ihmiset ovat mielenkiintoisempia.