Ollapa niin rohkea; antaa itsestään menettämättä raajaakaan.
Jalat tarvitaan tanssiin, kädet puuskiin.
Ollapa niin pelkuri; jättää itsensä oman onnensa nojaan,
ottaa askel taakse, jättää jättiläisen käsivarrelle veltto kuori.
Kravatti ei näe minua itseni takaa. Hän ei tunne tätä joka kirjoittaa.
Tämä ei roiku, kuivu eikä puuski. Tämä on sielu.
Ota takki ja aseta se naulaan, siinä on tuoksuni;
hengen hulmahdus automaattikahvissa.
Luoja tietää mistä ja mitä, vuoksi kenen ja itsensä minkä.
Jalat tarvitaan tanssiin, kädet puuskiin.
Ollapa niin pelkuri; jättää itsensä oman onnensa nojaan,
ottaa askel taakse, jättää jättiläisen käsivarrelle veltto kuori.
Kravatti ei näe minua itseni takaa. Hän ei tunne tätä joka kirjoittaa.
Tämä ei roiku, kuivu eikä puuski. Tämä on sielu.
Ota takki ja aseta se naulaan, siinä on tuoksuni;
hengen hulmahdus automaattikahvissa.
Luoja tietää mistä ja mitä, vuoksi kenen ja itsensä minkä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olipas kertakaikkisen hyvä runo! Pystyt hyvin tavoittamaan sen kaaoksen, jossa tavallisinkin meistä elää. Kuka kukin meistä oikeastaan on? Herään aivan toisena ihmisenä kuin sinä joka meni nukkumaan.. Keskipäivällä askeliani käy aivan eri tyyppi..
Takki-teemaa olet kai käyttänyt aiemminkin? Mielestäni tässä runossa se oli entisestään selkiytynyt: "Ota takki ja aseta se naulaan, siinä on tuoksuni" Näennäisen yksinkertaista, mutta tehokasta!
"hengen hulmahdus automaattikahvissa" - no, pakko oli nauraa, mutta posittiivisessa mielessä ;) Tätähän tämä on, huoh... Mainiota!
En muista käyttäneeni takkia ennen. Nyt siihen olisi kyllä aihetta, sen verran kylmä tuolla on. Tuli tuossa mieleen että joku kyseli huumorin perään eräässä hyperpitkässä viestiketjussa.
Mulla on huono hjumori. Mulla palaa lähinnä käpy ennen kuin olen saanut jäsenneltyä mitään järkevään muotoon ja lähetettäväksi. Mutta kaikkihan loppujen lopuksi tapahtuu automaattisesti omien lakiensa mukaisesti. Eikä siinä auta yhden hajuveden määrä tai laatu mitään.
Syön munkkeja ja lihon. Tämä on aika kivaa. Tosin rajansa taitaa tälläkin olla... viimeistään paperipussinpohjalla. Siitä saa sitten hyvin apuvälineen hyperventilaatioon kauheista kehuistasi, sillä pussiin jää aina sokeria kuin huomista varten.
T. kiitostaa
Itse muistelisin edelleen, että takkia ripustettiin naulaan jossakin (proosa)runossa, jonka taisit itse poistaa alta aikayksikön, ehkä käpy paloi...
En voi kyllä noin yleisesti hyvämuistisuudella kerskailla, että saatan erehtyäkin tai kyseessä on joku deja-vu.
Suolainen hulmahdus
saa minut vetämään
syvään henkeä.
Sielun sadetta.
Vaahtoa
- maininkeja jostain,
joka ei tunne rantojaan,
mutta kostuttaa ne
silmiensä lähteistä
pehmeiksi -
rauta-anturoiden astua.
No huh huh,,!
Mistä vaan, mitä vaan, itsensä vuoksi, vaikka elääkseen...alan vissiin olla vanha, tai väsynyt, tai jotain..Tuntuu kuin olisi ruuvari ilman ruuveja, jou ?!
Tarkkis
Annoit ajatuksen, otit askeleen.
Ajatus on eristetty, harhaileva ja ohimenevä voima, joka edistyy tänään ja jota et ehkä enää näe huomenna; mutta teko edellyttää vakinaista mielikuva- ja halujoukkoa, joka pitkällisten ponnistusten jälkeen on onnistunut valtaamaan itselleen tukikohdan todellisuudessa.
Ihminen ei voi luoda ajatusta, hän voi vain löytää, huomata osia ajatuksesta ja pystyy jo jossakin määrin etenemään niitä myöden.
Etenet, sillä muistisi on lyhyempi kuin kehä jota kierrät.
Nautin tuoksustasi automaattikahvissa ;)
"Ihminen ei voi luoda ajatusta, hän voi vain löytää, huomata osia ajatuksesta ja pystyy jo jossakin määrin etenemään niitä myöden."
-Kyllä ihminen ihan itse luo ajatuksensa. Jokaisen niistä. Kaikki tulee itsestä. Siinä ei ole mitään mystistä, tieto tulee ulos sen pään kautta, joka omistaa aivot. Sukupolvien muisti, ehkä. Intuitiivinenkin, mutta aidosti vain muutamalla tarkka.
Jospa ajatus on enemmän kuin järki, enemmän kuin viisaus; se ei tarvitse kummankaan neuvoja.