Tuli kipattua muki jos toinenkin kahvia iltasella ja yöunethan se vei. Kaikenlaisia ajatuksia kiersi valvovan mielessä ja yksi niistä oli kysymys, mitä olisin tänään, jos en olisi äiti (ja yh-äiti)?
Olisinko vauhdikkaassa uraputkessa, vai jämähtänyt paikoilleni ensimmäiseen työpaikkaani ja hapantuisin sinkkuna muiden kaltaisteni joukossa? Miten äiti-rooli istuu minulle ja ajattelinko koskaan olevani yh-äiti? Olenko tyytyväinen elämääni näin? Mikä pitäisi olla toisin ja miten toivomaani pääsen? Mitä huominen tuo tullessaan?
En kiellä, ettenkö olisi hiukan haikaillut nuoruuden rakkauteni peräänkin ja hetken aikaa jossittelin, mitä jos olisin silloin...
Kaikkea se kahvi teettää.
Olenko ainoa joka pohtii kummallisia keskellä yötä :)
Olisinko vauhdikkaassa uraputkessa, vai jämähtänyt paikoilleni ensimmäiseen työpaikkaani ja hapantuisin sinkkuna muiden kaltaisteni joukossa? Miten äiti-rooli istuu minulle ja ajattelinko koskaan olevani yh-äiti? Olenko tyytyväinen elämääni näin? Mikä pitäisi olla toisin ja miten toivomaani pääsen? Mitä huominen tuo tullessaan?
En kiellä, ettenkö olisi hiukan haikaillut nuoruuden rakkauteni peräänkin ja hetken aikaa jossittelin, mitä jos olisin silloin...
Kaikkea se kahvi teettää.
Olenko ainoa joka pohtii kummallisia keskellä yötä :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minua valvottaa kasvava kuu ja tulipa sitä taas viime yönä mietittyä kaikenlaista. Mietin sitä, millaista elämä olisi jos se olisi sujunut sen mukaan kun sen nuorena tyttönä kuvittelin. Olisin jo mummo ja odottaisin lapsia ja lapsenlapsia kylään. En tiedä olisinko eronnut mummo ja jos olisin niin viettäisin varmaan vähän villiä uusiosinkkuelämää; kävisin töissä, harrastaisin kaikenlaista, matkustelisin ja välillä paapoisin niitä lapsenlapsia. Ehkä minulla olisi suhde mieheen joka asuisi omassa asunnossaan ja tapailisimme aina sillöin tällöin sekä matkustelisimme yhdessä.
"Onneksi" tuli aamu ja paluu karuun todellisuuteen. Koululaisten herättely kouluun loman jälkeen, onneksi juniori ja minä saimme jäädä vielä kotiin. Ulkona -23 astetta joten sisäpäivää tässä vietellään ja haaveillaan...
Kuulema kuolema kuittaa univelan. Okei, mutta elä nyt sen kanssa, että se käy joka yö perimässä velastaan korot.
Sanoin vasta, ettei mulla aina ole silmänaluset olleet mustana, mutta nyt on. Ja varmaan tulevaisuudessakin, jos sellaista vielä on.
Mulla ei kahvi valvota, mutta kuumat aallot. Ja jos ei kuumat aallot, niin saatan herätä pohtimaan, että mikä musta tulee isona, tai että, tässäkö tämä oli.
Teitä rakastavia miehiä on maailma pullollaan, älkää vaipuko itsesäälin, päästäkää miehet elämäänne niin huomaatte kuinka se helpottaa. Olen minäkin miehenä pettynyt naisiin mutta rakkautta naisiin en ole koskaan hukannut.
Ei noita miehiä juuri tällä kylälle ole näkynyt. Ainoat vapaat miehet ovat niitä jotka eivät ole koskaan kenellekään "kelvanneet" ja viettävät päivänsä paikallisen baaritiskiin nojaten. Varattuja en edes vilkaise, sen päätin jo vuosia sitten. Kovin vähän miehiä täällä meillä päin liikkuu. Roska-autokuski käy joka toinen viikko mutta naimisissa, samoin kerran vuodessa käyvät vesimittarinlukija ja nuohooja. Silmät auki olen kyllä liikkunut ja tarkkoja havaintoja miehistä tehnyt.
olisi nyt äiti (ja yh), itkisin varmaan joka viikonloppu kapakassa, että voi, minulla ei ole lasta/lapsia.
Olen saanut elämältä vaikka mitä: kaksi ihanaa erityislasta, joiden kanssa on kyllä itku lentänyt, mutta olen myös saanut kokea mitä ihanimpia onnen kokemuksia. Elämä on tässä ja nyt. Voi että kotona on ihanaa. Kapakkaan en lähde kuin pienestä pakosta, mitä minä siellä.
No, yh-äidin rooli ei minulle mikään maailmaani kaatava kohtalo ole ollut. Olisihan se kuitenkin ollut kivaa ja ihanaa, jos rinnalla kulkisi se mies, kenen kanssa lapset olen tehnyt. Mutta kun elämässä ei käy niin kuin halutaan ja kuvitellaan...eli olen ollut yksin lasten jo vuosia.
Uraa olen joten kuten pystynyt luomaan vaikka suoraan sanottuna vähän lasten kustannuksellakin. Jos sen saisi ottaa uusiksi, lapset ensin ja sitten työ.
Nuoruuden rakkauskin tuli tsekattua uudestaan ja onneksi tulin jälleen kerran siihen tulokseen, että annetaanpa olla.
No lapset alkavat olla jo isoja ja yh-mutsina alkaa olemaan aikaa suunnitella ihan omia juttuja.