Ikäeroista on nyt viime päivinä tietyistä syistä keskusteltu paljonkin. Se on tietysti hyvin henkilökohtainen asia, mutta jotain yleistä linjaakin on varmasti olemassa.
Sen tiedän laajemminkin, että miespuolisen kumppanin ollessa 10-15 vuotta naista nuorempi, se sekä huomataan että se myös puhututtaa.
Tämä on varmaan aivan oikea palsta kysellä yli 50-vuotiailta naisilta, minkä he laittaisivat yläikärajaksi kumppaninhakuilmoitukseen?
Sen tiedän laajemminkin, että miespuolisen kumppanin ollessa 10-15 vuotta naista nuorempi, se sekä huomataan että se myös puhututtaa.
Tämä on varmaan aivan oikea palsta kysellä yli 50-vuotiailta naisilta, minkä he laittaisivat yläikärajaksi kumppaninhakuilmoitukseen?
Vastaukset 34
Vanhimmat
on hyvin persoonakohtainen juttu.
Toinen on ikivanha jo kaksikymppisenä, toisen silmät loistavat vielä 80-vuotiaana.
En laita ihmisyydelle mitään ikärajaa.
Kun kemia pelaa ja sokeri suussa sulaa, se on siinä.
varsinkaan enää tässä iässä ja vuosien karttuessa sen merkitys vain vähenee. Voisihan sopivan ikäeron määritellä vaikka niin, että 20- vuotiaana enintään 20 vuotta, 3-kymppisenä 30, 4-kymppisenä 40 ja 5-kymppisenä 50 vuotta.;))
Mielestäni vain pienten lasten vanhemmuus tai jomman kumman toiveet suvunjatkamisesta ovat sellaisia ikäeroon liittyviä asioita, joita pitäisi vakavasti harkita ennen uuteen parisuhteeseen ryhtymistä. Kaikkea muuta kannattaisi varmaan arvioida ihan muilla perusteilla.
Joku pirteä, reipas yli 80-vuotias saattaa olla 40-vuotiasta paikoilleen jämähtänyttä ihmistä vireämpi kumppani millä tahansa elämän osa-alueella. Myöskään lähestyvän kuoleman pelkääminen olisi minusta ihan turha este, koska elämän pituudesta ei kukaan voi tietää etukäteen.
Äskettäin luin HeSarista jutun Helsingin Vanhan tanssikellarista, jossa 70-vuotias mies esiintyi valokuvassa 91-vuotiaan naisystävänsä kanssa. Kertoivat löytäneensä toisensa samasta paikasta vajaat pari vuotta sitten. Ikäeroa ei olisi arvannut kuvaa katsoessa.
Ilmoitukseen saattaisin laittaa jonkin yläikärajan, mutta käytännössä sellaista ei ole - ei myöskään alaikärajaa aikuisten kesken.;))
parasta ennen-kylttejä.
Oma, 5-kymppinen on sopiva.
Otin tuolla aikaisemmin kantaa Charlie Chaplinin ja Oona O`Neillin avioliittoon. Jossa oli ikäeroa 26-vuotta ja rakkautta kesti loppuun asti.
♥♥♥
Sauli Niinistö ja Jenni Haukio ikäero 29-vuotta.
Nicolas Sarkozy ja Carla Bruni ikäero 10-vuotta.
Paavo Lipponen on naimisissa Päivinsä kanssa ikäeroa 26-vuotta.
Asko Sarkola ja Jonna Järnefelt 19-vuotta ikäeroa.
Lisäksi monia monia muita.
Mikä yhteistä löytyy tälläisillä henkilöillä?
He ovat älykkäitä, he ovat kiinnostuneet samoista asioista, heillä on "noin" saman tasoinen koulutus.
Loppukevennys:
Kaksi tyhmää tai kaksi viisasta yhdessä voivat onnistua suhde + - 50 % ; ) Tyhmä ja viisas eivät onnistu.
puolisoineen on se vaan niin että vanhalla miehellä on vanhan miehen kädet ja lipposen lapsilla on vaari isänä mutta yksi tykkää isästä ja toinen pojasta ja valinta on vapaa.
39v. Kaverini isä oli liki 70v muistelen, että ei ajokorttia enää saanut uusittua, kun ei juuri nähnyt mitään.
Ihmetytelin aina niin vanhaa isää, mulla kun oli ukki ja mummi nuorempia kuin se.
ihmeteltävää, jos kaikki erilaisuus sitä nostattaa.
Vanhan miehen kädet? Vaari isänä? Minkalainen koulutus sinulla on? Entä miehelläsi? Onko miehelläsi känsiä kourissa vai kauniit sileät pianonsoittajan sormet?
Henkisen työn tekijöillä on hyvin hoidetut kädet ; )Lisäksi vaarilla voi olla hyvä toimiva kroppa, jota ei ylikilot vaivaa ; )
Minulla on "vaari" vierelläni, alaikäisen lapsen yksinhuoltaja isukki.
No, yksi tykkää isästä toinen pojasta näin se menee. Minä tykkään nykyisin isästä kun on kokemusta "kolmen" pojan hoivaamisesta, ollessani nuoren X-aviomieheni vaimo ; )
On se 70v jo tosiaan vähän vaarin ikäinen, jos siis ikäero olisi 17v.
Oikeastaan minäkin voisin, jos tilanne olisi sellainen, seurustella itseäni hiukan nuoremman kanssa. Siinä varmaan kiinnittäisi itseensä tarpeellista huomiota.
Ihanne kai olisi samanikäinen, nyt on minulla ja miehellä ikäeroa muutama vuosi.
on mitään tekemistä tän asian kanssa mutta sen tiedän että mieheni olisi isää kaivannut nuorena poikana kun isä ei enää jaksanut mitään enkä usko että kaipasi kroppaa vaan sitä kaveria jonka kanssa olisi voinut niitä miesten hommia tehdä kun ei ollu vaarista apua kun hänen kanssaan ikäeroa oli sata kahdeksan vuotta.
50 nainen....
hiljaista on 120 palstalla.
Mulla yläikäraja on 53 v.
Alaikäraja on jotain 49.
Miesystävät olleet haarukassa 39 - 51 :)
kun synnyin, mutta lapsena ei juolahtanut mielen viereenkään, että hän olisi vanha.
Eikä hämmästyttävää kyllä, murrosiässäkään, jolloin hän täytti 70 vuotta, kun itse olin alun toisellakymmenellä. Hän paiskoi töitä ja oli elämässä kiinni aina kuolemaansa asti.
Tälläisia olivat ja ovat vieläkin korpimökkien isännät. Elivät päihteetöntä elämää olivat terveitä elämän tavoiltaan ja sikisivät vielä ikämiehinä.
Kainuun korvessa tepastelee nytkin Saimi-tyttö, joka täytti kesällä yhden ja hänen isänsä 80-vuotta.
voi voi mun mielestä mietin just tossa korvessa tepastellessani että on se vaan hyvä että toi mies on neljä ysi hyvässä lykyssä jää itekseen tepastelua vähemmän kun kolkyt vuotta vanhemman kanssa vaikka kuinka olis vetree ikäsekseen ikävää se olis tuolla pilkkopimeessä yksin kulkee.
En ehkä tavoittanut viestisi sanomaa se oli jotenkin epäselvä. Sinunko tiesi jäisi vai miehesi lyhyemmäksi, vai mitä tarkoitit, ei napannut ; )
On se somaa, että on lapsia auttamassa jos voimat alkavat korpitiellä ehtyä. Salmellakin on kaksi isompaa sisarusta ja nuori äiti. Tässäkin tapauksessa, emme tiedä kuka lähtee ensin ja kuka jää.
tästä asiasta etten osaa kirjoittaa niin että sinä ymmärtäisit yleensähän se käy kuitenkin näin vaikka sinulla olisi kymmenen lasta vanhuuden varalle niin yksikään heistä ei varmasti ole kiinnostunut elämästäsi enää sen jälkeen kun lopetat heidän elättämisen enkä ole todennäköisesti tarpeeksi koulutettu keskustelemaan kanssasi piste.
tiiraile nuorempaa enkä vanhempaa,vaan suurinpiirtein samaa ikäluokkaa.
enkä hyvi koulutettukaan ,vanhakin oon siks mä kohtelen naisii niinkuin paha paimen,joskus harvoin kun paikalle sattuu.
Tällä elämänkokemuksella hakisin muutaman vuoden nuorempaa miestä vai pitäisiköhän panna reilusti 10 vuotta nuorempi, että johonkin kykenisi.
miun eteen vaan tupsahti mies 15v vanhempi,
hää on kyllä maaliman paras, enkä edes ajattele ikäeroa,ihan kuin oltaisiin koko ikämme tunnettu,
kumpikin on vapaa kaikista sidonnaisuuksista,
senkun vaan yhessä elellään,ollaan kovia nauramaan,
hää sanoo olevansa miun paras spermapankki, en kyllä tiiä, mutta iällä ei meillä ole väliä,
kummallaki omat kolotukset ja kitinät,
on vielä niin komeakin, parta ja kaikki
toiset tykkää isästä ja toiset pojasta ja mie olen se joka tykkää yhen pojan isästä
..tässä iässä ainakaan minulla tuota valintaa, mieheni on 57v ja minä 51v. Nyt. Väsynyt höppänä, mutta rakas sellainen, nykyisin jo asioitakin unohtelee, samoinkuin minäkin..Kuitenkin välillä ihan täysi pikkupoika vielä ja kovasti se minunkin mieltäni lämmittää hän kun välillä hellästi pepulle taputtaa ja minua omaksi tytökseen kutsuu...minä tuota innolla odotan että, hän 60 vuotta saisi täyttää..ja todella miehen ikään tulisi...Itselläni aina kun elämäni miehet tähän asti (siis vakavat sellaiset) ovat olleet minua kyllä vanhempia...en minä "lasten" kanssa...jaksaisi kovin pitkään seurustella...no, meitä on moneksi...kelle nyt mikäkin sopii, ei tuo ikä minusta se ratkaiseva juttu kyllä ole, vaan miten muuten toimeen tullaan ja tuolla huumorilla on kyllä vakava asema parisuhteessa, jos sitä samanlaista huumoria ei toisella osapuolella, niin ei siitä oikein mitään tule...kokemuksesta tämänkin tiedän...samanlainen huumorintaju kun on niin sillä pitkälle selvitään..
t.friidu
Muistan elävästi, kun olin hoitokodissa sukulaisteni kanssa ja se virkeä ysikympinen pohti, mistä löytäisi vielä naisen rinnalleen. Sisko alkoi ehdottelemaan viiskymppisiä. Hetken päästä sukulaiseni katsoivat minuun: "Tosiaan, tuossahan olisi sellainen viiskymppinen vapaana". Ääk. Ei, ei ei... Helppo se on rakkaudesta puhua, ettei se ole ikäkysymys, mutta henkilökohtaisesti en usko kiinnostuvani omien vanhempieni ikäisistä. Jotain rajaa sentään, olkoot miten virkeitä hyvänsä.
Muut tehkööt mitä lystäävät, jos niin on hyvä, niin se on ok mun puolesta.
, että, tuo menokenkä ei nyt enää. Silleen. Kolmikymppisenä vasta ekan kerran naimisiin, ja perheen perustin. Sitä sai nuorena ja vapaana ja itsenäisenä naisena tehdä just, mitä itse halusi. Tuolla järjestöpuolella kun elämästäni 13 vuotta tuli huuserattua ja sitäkin puolta nähtyä. Niin tuota tarvetta ei enää näin tässä iässä ole...nuorena minäkin maailmalle lähdin ikää 17v. Ensimmäisen miesystävän kanssa meillä kun molemmilla oli sama järjestötausta, joka meitäkin yhdessä piti, mutta ei lapsia tästä liitosta...no, hän ymmärsi että, minun piti silloin toimia...nyt sitä kun on jo seestyneempi niin, eipä tuotakaan enää kaipaa...sivusta seuraaminen riittää..
t.friidu
Minulla jatkui vielä nuoruus kolmekymppisenä. On varmaan sitten ainakin menokengät kulutettu hyvin loppuun. 36 taisin olla, kun ainakin oli tarkoitus vakiintua. Olen kyllä saanut palautetta runsaasti siitä, mitä kaikkea oli pielessä. Ikäerokin voi olla syy yhteensopimattomuuteen, jos on toisella eri elämänvaihe menossa. Toinen haaveilee eläkepäivistä ja toinen tahtoo vielä tehdä töitä.
En kyllä osaa jäädä pelkäksi sivustaseuraajaksikaan. Kun on vain yksi elämä.
.....kukaan meidän ikäinen lähtee hoitokotiin tai vanhustentaloon ukkoa etsimään.
Joskus vain sattuu niin, että ihmiset rakastuvat ja ikäeroa on eikä siihen tuijoteta. Nainen parikymppisenä ihastuu upeaan 48-vuotiaaseen mieheen. Mies tuossa iässä on terve, komea ja tehnyt jo uran ja kerännyt omaisuutta. Kariutunut avioliitto takana, mutta kokemusta naisten kanssa peuhaamisesta. Mikä namupala, sellaisestahan täälläkin aina unelmoidaan. Mutta tuollaiset miehet etsivät myös nuorempia ja fressimpiä.
Avioliitto solmitaan ikäeroa 28-vuotta. Aika kuluu lapsia siunaatuu ja ikää karttuu, vanhetaan yhdessä. Ei siellä Äääkytellä, ei ei hyi...aamuisin toisen rinnalta noustessa. Ollaan totuttu tuohon vierellä kulkevaan.
Kahdenkymmenen avioliitto vuoden jälkeen aletaan katsomaan taakse, tässäkö tämä oli. Tämä pätee myös samanikäisten avioliitoissa. Avioeroja alkaa paukkumaan. Ikäeroliitoissa yhtälailla kuin samanikäisten kanssa solmituissa liitoissa.
Etsitään uutta jännää elämää vielä kerran, vielä yhden kerran haluan rakastua. Sen miehen/naisen pitää olla sellainen mmm supertuote ja siinä sitten mennäänkin lepikkoon.
Niin kauan kuin elämää on on kaipaus toisen ihmisen läheisyyteen.
ja toisille taas toisenlainen. Meillä kun tuo nuorin kundi aika paljon vaatii...niin, ehkä sekin on yks seikka että, tuosta rauhallisemmasta elämästä taas miehen kanssa nautitaan...pientä stressi kun meillä tässä elämässä päivittäin...
t.friidu
..ihastuu tai rakastuu ihan miten vaan. Enempi nuo yhteisetjutut ja huumorintaju siinä painaa, mekin miehen kanssa koiratarhassa tavattiin..taisi nuo meidän silloiset koiraystävämme olla syynä että, nyt tässä ollaan...tulee meillekin tässä kuussa vasta 2 vuotta avioliittoa täyteen...tunnettu ollaan viitesen vuotta, mutta aivan kun ikämme oltaisiin yhdessä oltu...niinpä tuo omalta tuntuu..
t.friidu
Niin sairaana pidin ajatusta vanhasta sharmikaasta ukosta. Ikäisistäni kiinnostuin välillä, ilmeisen huonolla menestyksellä tosin :)
Enkä ikimaailmassa olisi halunnut joutua tilanteeseen, jossa etsitään "uutta ja jännää" tässä iässä :)
Semmonen nuorten naisten perässä juokseva "namupala" ei kuulosta yhtään houkuttelevalta. Onneksi juoksee niiden nuorten perässä, koska todennäköisesti ei ole mikään kiva kaveri kenellekään pitemmän päälle. Ties mikä hyväksikäyttäjä.
Sinulla ei tunnu keskitie käyvän missään ei edes tässä keskustelussa. "Sairasta ajatusta", "perässä juokseva namupala", "hyväksikäyttäjä" ja edellisen kommenttisi "Yäk ääk..." joten lienee turhaa ajan tuhlausta.
....ei tuijoteta ikää kun on samanlaiset elämän tavoitteet, toiveet ja harrasteet sekä arki asiat synkkäävät niin se todellisuudessa ja ihan oikeassa elämässä menee.
Moni iskee kirveensä kiveen kun laittaa ikärajoitteet ja samalla sulkee silmänsä mahdollisuuksilta.
Itse olen ollut Peterin kanssa yhdessä kohta kolmevuotta. Peter on minua vanhempi, olemme kuin kaksi taskua samassa paidassa. Lapsemmekin ovat hyväksyneet ja ovat onnellisia suhteestamme.
Eilen Peter ja esikoiseni puhuivat pitkään maailman politiikasta. Tänään minä keskustelin hänen tyttärensä kanssa tyttären tulevaisuuden suunnitelmista ja erikoistumiskoulutuksesta.
Olemme perhe jolla on kaksi osoitetta, mutta arjessa olemme toisiimme sidotut.
Ikäeroja löytyy pitkin ja poikin meidän jutskassamme. Minun lasteni isä on minua 8-vuotta nuorempi. Peterin nuoremman lapsen ja ensimmäisen avioliiton vanhimman lapsen välillä on noin 30-vuotta ; ) Olen hänen Suomessa olevien lastensa äitiä ja x:sää 15-vuotta vanhempi. Että sellainen sekahedelmäsoppa täällä porisee ; )
Aloittajan kysymys kuuluikin minkä kukin laittaisi henkilökohtaiseksi ylärajaksi. Toisten valintoihin en puutu enkä niitä arvostele, mutta sen tiedän, miltä tuntuu tai on tuntunut jokin omalta kohdalta. Tähän asti.
Numeroina en osaa mitään ikärajoja laittaa enkä liioin voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan itselleni.
Minusta nuo lainausmerkkeihin laittamasi sanat kuvaavat hyvin, millaisia tunteita voi herätä.