Jäin keväällä eläkkeelle vakavan masennuksen (salasin vakavan alkoholiongelman)vuoksi. Olin työssäni silmätikkuna ja juoruilun kohteena kymmenen vuotta.Historiani on traaginen ja siitä johtuen join/masennuin/join/masennuin jne. Nyt olen päässyt työssäolemisen pakosta ja paranin. Sain heittää masennus- ja unilääkkeet pönttöön ja lopetin juomisen.
Olen tervehtynyt. Lääkkeettömyyttä ja raittiutta 6kk takana. Voin paremmin kuin 20 vuoteen! Olenhan ohessa menettänyt ison osan elämästäni/nuoruudestani kaikkeen kurjaan, mutta nyt saan olla rauhassa. Kukaan ei puukota selkään, ex-työkaverit eivät saa juoruamisen aihetta kun eivät näe mua koskaan! Ähäkutti teille raatajat/kiusaajat.
Teen pikkuhommia eläkkeen lisäksi ja voin hyvin. Menen minne menen, herään milloin herään, valvon miten pitkään haluan pelkäämättä aamuherätystä.
Opiskelen uutta kieltä kansalaisopistossa, käyn missä tilaisuuksissa ikinä haluan ja saan vihdoin nauttia loppuelämästäni vapaana tulostavoitteista, 5-vuotissuunnitelmista, haasteista, nöyryytyksistä,pokkuroinneista kovalle esimiehelle ja hänen suosikeilleen jne. Minulla on ihan omat jutut vihdoin ja viimein.Kiitos Herralle!
Olen tervehtynyt. Lääkkeettömyyttä ja raittiutta 6kk takana. Voin paremmin kuin 20 vuoteen! Olenhan ohessa menettänyt ison osan elämästäni/nuoruudestani kaikkeen kurjaan, mutta nyt saan olla rauhassa. Kukaan ei puukota selkään, ex-työkaverit eivät saa juoruamisen aihetta kun eivät näe mua koskaan! Ähäkutti teille raatajat/kiusaajat.
Teen pikkuhommia eläkkeen lisäksi ja voin hyvin. Menen minne menen, herään milloin herään, valvon miten pitkään haluan pelkäämättä aamuherätystä.
Opiskelen uutta kieltä kansalaisopistossa, käyn missä tilaisuuksissa ikinä haluan ja saan vihdoin nauttia loppuelämästäni vapaana tulostavoitteista, 5-vuotissuunnitelmista, haasteista, nöyryytyksistä,pokkuroinneista kovalle esimiehelle ja hänen suosikeilleen jne. Minulla on ihan omat jutut vihdoin ja viimein.Kiitos Herralle!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Paitsi onneksi minulla ei ollut alkoholin kanssa ongelmia. Mutta masennus-, uni- ja rauhoittavia lääkkeitä tuli syötyä kiitettävä määrä. Ja kipulääkkeitä myös. En ainakaan päästänyt itseäni liian helpolla. Nyt on hyvin. Tragediaa löytyy minunkin taustaltani.
yli 30v.yhtä helvettiä sairassa työyhteisössä.Minullakin jäi alkoholi silloin todella yks kaks pois.Mutta unilääkkeitä joudun yhä napsimaan,kun on tosi paha krooninen unihäiriö.Tulee silloin tällöin tulee työpaikka mieleeni joka aiheuttaa melkein oksennuksen tulon.Joka työpailla on sellaisia kusipäitä-mielisteliötä ja kanteluntekiöitä,ettei se paljon naurata.minulla on ikää jo paljon,mutta näin vanhana olen sitten joutunut oppimaan ihan uuden tavan elää,joka tuntuu ihan mukavalta.Hymyillaan ja mennään miten lystetään tämä ihmisen elinkaari loppuun.:)
Hei,
minulla on myös uniongelmia.
Tein "uudenvuoden" luopausen, että syön unipillereitä vain äärimmäisessä hädässä.
nyt 9 yötä "kuivilla".
Pystyisitkö kokeilemaan, auttaisiko vaikka puolikas pilleri saamaan sinut yöuneen ensialkuun?
Olen myös käynyt muutaman minuutin happihypelyllä, kiertänyt korttelin illalla.
Aamuisin olen pirteä, voin herätä jopa 4 aikoihin, mutta se ei haittaa, jos olen nukkumassa jo klo 10. Yleensähän vanhemmalla iällä nukutaan muutenkin melko vähän, kunhan se alkuillan uni on hyvä, aamyö klo 4 jälkeen hommat kai aika hyvässä mallissa, jos ottaa päivätorkut?
Onnea meille!
unta en saa ilman seroquelia vaikka mitä tekisin.Ilman niitä valvoisin viikon ihan helposti.Minulla on jo ikää niin paljon että en viitsi piehtaroida tuntikausia sängyssä.ja toivoa unen tuloa.Mutta serot eivät aiheuta riippunuutta,siksi niitä käytän.Elämä on nyt ihan mukavaa kun ei enää tarvitse laahustaa siihen kirottuun mestaan.Hymyillään.:)
Kuinka pääsit eläkkeelle. Mulle vaan lääkärit nauraa, että oot niin nuori, olen 50 v. Tauteja on vaikka muille jakaa, mutta työkkärin mukaan käyn siivoojaksi ym. Vaivojani ovat seuraavat;
perustaudit diabetes, verenpainetauti, silmänpainetauti. Seuraavia ei ole edes tutkittu; ihottuma (ehkä psori) oksentelu aamuisin, liman valuminen nieluun, sormien puutuminen varsinkin yöllä, virtsan karkailu, närästys, yskiminen ja niistäminen. Nyt on aika varattuna lääkärille, mutta epäilen ettei tutki kuin yhden vaivan kerrallaan. Nyt alkaa jo mielenterveyskin heittää, kun ei kiinnosta enää mikään ja ei saa mitään aikaseksi. Olla möllöttää ja odottaa iltaa.
Jos olis neuvoja jollain, mitä sanois lääkärille, jotta sais edes sairaslomaa, olisin kiitollinen
ilmoittua sairaaksi, mutta ei sillä eläkkeellä pääse.
Kyllä siihen vaaditaan aivan muita syitä.
muutaman ihmisen jotka hakivat eläkettä jo alle 30 vuotiaina.He hakivat eläkettä niin kauan n.20 kertaa kunnes se myönnettiin.Nyt kun se eläkeikä lähestyy,joutuu siinä koville kun tulot ovat ihan peruseläke.Ei heitä paljon naurata.
suot. laihdutus. oireet kuulostavat ylipainon aiheuttamilta.
tulet saaman kaikkialla erityis kohtelun. Hervannan terveyskeskus ei anna lääkäri aikaa, kun olet käyttänyt ne maksettavat kolme kertaa. Viime vuonna olisin tarvinnut elokuun alussa neljännen ajan, kilpirauhas ongelmien takia. Luvattiin 31.12-08 klo 9.15..näin on mennyt koko eläkkeellä oloajan, neljättä aikaa ei saa. Olen ollut eläkkeellä kuusi vuota, oli toinen kerta kun olisin mennyt neljännen kerran lääkäriin on vuosia etten ole käynyt ollenkaan. Ensiapu on ainoa johon huolitaan yöllä jos tarvetta. On todella hyvä että reseptit saa uusittua postilaatikko systeemillä, joskus vain lääkkeiden takia pitäisi tutkia... Myös monessa muussa tulet huomaamaan mielenterveys syy eläkkeeseen tekee sinusta toisen luokan kansalaisen.
Valitatteko päätöksestä vai teettekö uuden anomuksen ja onko siinä lisää perusteluja?
Olen saanut diagnoosiksi kaksisuuntaisen, nyt olen ollut vuoden sairauslomalla.
Nyt jauhetaan sitä työkykytestausta ja sanovat että muisti pelaa hyvin.
Psykologi ja psykiatri kyselee masennuksesta, enhän nyt enää ole kun ovat pumpanneet täyteen kaikenlaista nappia joita hotkin aamuin illoin.
Yritän tässä 54 vuotiaana edes päästä määräaikaiseen eläkkeeseen.
Ei ole maniaakaan. No ei ole, kun on lääke.
Kyselevät että onko yltiöpäisiä ajatuksia, onhan niitä ja paljon, mutta ei niitä niille voi sanoa.
Hirveän agressiiviseksi tässä ihminen tulee kun tutkitaan ja tutkitaan ja sitten työnnetään takaisin kortistoon.
Olen sairastanut tätä kaksisuuntaista jo 20 vuotiaasta asti, hakenut hulluna, nimenomaan hulluna, apua, vaan en sitä ole saanut, ennekuin sain lopullisen hermoromahduksen viime joulukuussa.
Olen valtavan katkera tälle koko sairaanhoitosysteemille, on naurettu ulos ja käsketty elelemään kunnolla ja ihmisiksi.
Kysytty ivallisesti että mikäs nyt sitten taas vaivaa?
Talvella kun enää juuri ja juuri pääsin terveyskeskukseen sain jopa kaksi viikkoa sairauslomaa ja kehoitettiin odottamaan kevättä että pääsee kevätlenkille kauniita hankia ihailemaan!
Silloin sanoin että kohta tapahtuu kamalia ellen pääse psykiatrille.
Pääsin ja sain hoitoa,kolmekymmentä vuotta liian myöhään, kaikkea pahaa ja järjetöntä ehdin tehdä.
Kun pääsisin edes sille eläkkeelle niin keräisin rahaa ja muuttaisin pois tästä kaupungista ja tuosta terveyskeskuksesta jossa ei ihmisen ääntä kuunnella.