Syöpä lemmikissä. En antanut "piikittää".
Kuolee omia aikojaan, näin ajattelen. Olenko väärässä?
Kuolee omia aikojaan, näin ajattelen. Olenko väärässä?
Piikki vai ei?
Sabaka
151896
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
sulatella asiaa. Kun olet selvittänyt ensimmäisen shokkivaiheen, näät asian myös koirasi kannalta. Et varmasti halua että koirasi kärsii kovista kivuista.
Hyvästele koirasi, jos ruoka maistuu, anna sille herkkuja, pidä hyvänä.Tee päätös, mutta älä anna ystäväsi kärsiä.
Tuskin halut että ystäväsi on paha olla.
Itse teimme tämän raskaan päätöksen viikko sitten.Suru ja ikävä on kova, mutta tänään pystyin jo katselemaan koiramme valokuvia, tosin itku silmässä. Pääasia on kuitenkin se,ettei koiramme enää kärsi kivuista.En olisi voinut antaa koiran elää niin kauan, että olisi kuollut itsestään.
Itsekin sairastelen, en minä halua piikkiä.
Meidän yli kaksikymmenvuotias kissa oli kuollut viime kesänä pihasta metsään menevälle polulle.
Tulin töistä ja luulin kissan nukkuvan auringonpaisteessa. Nukkuikin, mutta unta josta ei herätä. Omia aikojaan luontokappaleet siirtyy rajan yli. Koira on vielä reipas ja iloinen, vaikka sairaus näkyy.
No, ei nyt kuitenkaan pitäis verrata eläimen ja ihmisen lopetusta. Kyllä jos ihminen pystyy vaikuttamaan lemmikkinsä kärsimyksiin, niin minun mielestäni se on luontokappaleelle palvelus. En minä ainakaan olisi pystynyt katsomaan meidän karhukoiran tuskia. Koirallamme oli syöpä vatsassa ja siitä kun se todettiin , koiramme nautti vielä hyvinkin virkeänä ja ilosena puoli vuotta. Mutta viimeinen yö oli koirallemme tuskainen ja sitä oli todella paha katsoa.Toivoi vain että tulee aamu äkkiä ja saadaan koiralle helpotus. Päätös oli raskas, mutta tiedän tehneeni oikein.Se miksi koiran tila huononi niin äkkiä johtui siitä, että kasvain repesi ja aiheutti sisäisen verenvuodon. Itse en olisi voinut odottaa koiralle"luonnollista" nukkumista pois.
Kaikki ystävät ja tuttavat sanovat samaa: Pitää lopettaa koiran kärsimys. Eli tappaa se.
On niinkuin siistiä ja armeliasta kun eläin fiksusti lopetetaan.
noinkin. Joka tapauksessa päätöshän on sinun. Oli päätöksesi mikä tahansa ikävä eläintä on kova. Meidän perheessä tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt, uudeksi vuodeksi varatut ruuat on edelleen jääkaapissa syömättä, eli ruokahalut meni koko meitin porukalta. Kaipaamme kovasti koiraamme. Muistot on meidän sydämmissä. Itku on vielä herkässä.
Rohkeutta sinulle tehdä oikea päätös, oli se sitten mikä hyvänsä. Kokemuksesta voin sanoa, että aika tekee tehtävänsä päätöksen suhteen.
Edellinen koiramme "lopetettiin". Oli kurja olo.
Se kun oli niinkuin Teloitus. Vaivaa vieläkin.
Ei näin hentomielisellä äijällä saisi ehkä olla eläimiä.
hyvä,että on tunteita.
Kun ei ole luonto kovettunut niin ettei mitään tuntisi. Kun katselee ympärilleen nykyään niin aika kovalta vaikuttaa meno ja tunteilut on poissuljettu. Kylmää peliä vain on elämä.
Se vain on sielu eläimelläkin. Ja lämmin sielu.
antaa koiran kärsiä kun ei pysty tekemään lopetuspäätöstä!!! Et ole edes mies jos annat koirasi tuolla tavoin kärsiä! Suurin palvelus jonka ihminen voi lemmikilleen tehdä, on päästää se kauniisti kärsimyksistään. Itse olen kaksi koiraani vienyt piikille ja omin käsin haudannut. Jälkeen päin oli suuri helpotus kun tajusi että nyt niiden on hyvä olla, ei tarvitse enää kärsiä...
Älä ikinä enää ota mitään elävää eläintä jos ajattelet että antaa eläimen kuolla tuskiinsa!!!
tuossa tapauksessa puhuisin mieluummin eutanasiasta kuin kylmästä piikityksestä. katsotko mielummin koirasi kärsimystä, kuin suot sille arvokkaan ja kivuttoman lähdön? koira ei muuten tule välttämättä sinulle kipujaan valittamaan, vaan sitten tosi tuskissaan esim. vetäytyy yksin oloon johonkin pieneen nurkkaan tunteakseen olonsa turvalliseksi. jos epäröit päätöksenteossa, niin ainahan voit käyttää koiraasi toisenkin eläinlääkärin tutkittavana. tuskin kukaan ell turhan takia eutanasiaa suosittelee. tässä mietteitäni, ei arvostelujani. voimia päätöksen tekoon.
tuskat (keuhkosyöpä)ettei mikään morfiinimääräkään auta.
Luuydinsyöpään. Hän kieltäytyi kipulääkityksestä kun halusi siirtyä kuoleman rajan yli täydessä ymmärryksessä.
Koira ja ihminen ovat kaksi AIVAN eri asiaa. Tiedän koiria, jotka ovat olleet sairaita jo kauan, mutta jaksavat silti heiluttaa häntää rakkaalle omistajalleen. Koiralle rakkain asia elämässä on ihminen ja koiran elämä on tasan ja ainoastaan omistajansa käsissä, se ei voi itse päättää. Suurin palvelus on mielestäni antaa koiran mennä, ennekuin sen tarvitsee kärsiä kovista kivuista.. eiköhän koira ole sen ansainnut?
Ja yksi karu totuus tässä lemmikistä luopumisessa on: kun ihminen itkee/pelkää koiran sairauden takia, niin hän itkee samalla sitä, että pelkää MITEN ITSELLEEN KÄY KUN JOUTUU LUOPUMAAN/MITEN PÄRJÄÄN ILMAN SITÄ? Siinä ei ajatella pelkästään koiraa.
elämänhalua riittää syö juo ja on oma itsensä, keskustelisin eläinlääkärin kanssa mikä on parasta koiralle. Mutta missään nimessä koira ei saa kärsiä kivuista.
on kivulias sairaus ennen kuolemaa. En todellakaan antaisi koirani kuolla syöpään itsekeseen. Keskustelisin eläinlääkärin kanssa, jos et itse kykenen näkemään milloin koira kärsii. Koiralla, ja eläimillä yleensä, on oikeus kuolla, ihmisellä ei. On julmaa olla käyttämättä eläimen oikeutta kuolla, kun mitään ei ole enää eläimen hyväksi mahdollista tehdä ja eläin alkaa kärsiä.
Olen vienyt viimeiselle piikille neljä koiraani. Jokainen niistä nukahti rauhallkisesti ikiuneen.