Meillä on kohta vuoden ikäinen cavalier-neiti. Nyt ystävälläni on hätä: hänen koiransa (n. 6 kk) joutuu heiltä pois lapsen allergian vuoksi. Itse voisin koiran häneltä ottaa muuten, mutta arveluttaa, miten tulisivat toimeen. Täälläkin on kirjoiteltu, että toisen koiran tulisi olla jo aikuinen ennen kuin uusi koirakaveri tulee taloon. Oman koirani hyvinvoinnin kustannuksella en tätä pentua haluaisi ottaa, vaikka onkin tieysti ikävää, jos toinen pentu nyt joutuu tuntemattomille... Meillä olisi kyllä tilaa ja aikaa hoitaa toinenkin koira tässä samalla, olemme joka tapauksessa hankkimassa toista, mutta sen ajattelimme tehdä joskus hamassa tulevaisuudessa (kuten ohjeistettu on).
Onko cavalier sen verran lempeä ja helppo koira, että toisen tulo onnistuisi, vaikka molemmat ovat vielä pentuja? Mitä mieltä olette?
Tietysti haluaisin rimpauttaa ystävälleni vaikka heti, että tuokaa vaan se koira tänne, mutta kuten sanoin, tykkään omastani sen verran satalujaa, ettei hyvinvoinnin kustannuksella...
Onko cavalier sen verran lempeä ja helppo koira, että toisen tulo onnistuisi, vaikka molemmat ovat vielä pentuja? Mitä mieltä olette?
Tietysti haluaisin rimpauttaa ystävälleni vaikka heti, että tuokaa vaan se koira tänne, mutta kuten sanoin, tykkään omastani sen verran satalujaa, ettei hyvinvoinnin kustannuksella...
Vastaukset 5
Vanhimmat
voit varsin hyvin ottaa sen.
Itselläni on kaksi cavaa ja ikäero tasan vuosi. Esim kahta sakemannia tai muuta palveluskoirarotua samalla ikäerolla en ottaisi ikinä.
Ei cavaljieri ole ollenkaan hankala koira, jos emmit ottamista niin pyydä uusi koira "koekäyttöön" pariksi viikoksi. Koe aikana asia sinulle selviää, sopiiko uusi koira teille.
Voit sen toisen pennun ottaa. Ja ei tuo ikäero haittaa varsinkaan jos koirat eri sukupuolta.
Äläs nyt, hyvänen aika, tuommoisia "viisauksia" latele! Ensin pitää ajatella, mistä rodusta on kyse: cavalierista, joka on helppo, kiltti ja sosiaalinen myös laumassa sekä muiden koirien joukossa. Totta kai tämmösen rodun kaveriksi voi ottaa toisen samanlaisen, onhan niitä vissiin suurimmalla osalla vähintään kaksittain tai useampikin ja siksi justiin kun on SEURALLINEN SEURAKOIRA.
Mutta ei tietenkään eri sukupuolta samaan talouteen! Kääpiörotuiset aloittavat juoksunsa jo nuorella iällä, n. 8 kk, ja mitä vanhempia ovat, sitä huonommin koko narttukoiran juoksun alkua edes huomaat. Älkää nyt ihmeessä neuvoko ottamaan nartulle kaveriksi urosta. Vanhinkopentujahan siellä sitten on tämän tämän eikä ole kiva kun 10-11 kuinen pentu tekee ekat pentunsa.
Saman sukupuolen kaveri toiselle cavalle kaveriksi. Koirakin tykkää!
Koirlukumäärämme on tuplaantunut kahteen.
Otimme tämän toisen pennun, kun oli niin kova kiire hänelle löytää uusi koti, minkä kyllä ymmärrän, en itsekään pitäisi koiraa yhtään ylimääräistä päivää, jos lapsi olisi sen vuoksi sairas. No, sovimme kumminkin niin, että koira on meillä ainakin alkuun ja jos ongelmia tulee, niin sitten etsimme uuden kodin. Vaikka tämä nyt ei todellakaan ole koiran kannalta mikään paras vaihtoehto reissata paikasta toiseen... Mutta onneksi ainakin nyt on kaikki mennyt hyvin. Isompi ei ole mitenkään pomottanut, eikä pienempi kovin stressiä aiheuttanut. Omani ainakin oli hyvinkin eloisa 6 kk iässä, mutta tämä näyttää olevan rauhallisempi, nukkuu kun isompi nukkuu. Yhdessä tuhisevat ja kuorsaavat samassa kopassa... Tuo kuorsaaminen muuten unohtui kokonaan. No, muistui kyllä mieleen kun neidit aloittivat eka yönä stereofonisen kuorsauksensa. Jo omani kuorsasi yksin kovempaa kuin aikuinen mies, ja nyt sama tuplana... Ajattelinkin siirtää koirien makuupaikat olohuoneeseen, kauemmas makuuhuoneista. Nyt voi olla, että viihtyvätkin kun heitä on siellä kaksi. Ennen en edes raaskinut ajatella, että koira nukkuisi yksin toisessa päässä taloa.
Kaikki hyvin siis tähä asti. Toivottavasti tämä linja jatkuu.