Kissan kuolema mursi George W. Bushin
05.01.2009
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush suree perheensä kanssa rakkaan kissansa kuolemaa.
India-niminen naaraskissa menehtyi viime sunnuntaina Valkoisessa talossa oltuaan Bushin perheen ilona 18 pitkää vuotta.
Bushin vaimo Laura Bush julkaisi tiedotteen Valkoisen talon nettisivuilla.
"Presidentti, rouva Bush, Barbara ja Jenna ovat surun murtamia India-kissansa kuolemasta. India oli perheen rakastettu jäsen lähes kahden vuosikymmenen ajan. Häntä tullaan kaipaamaan suuresti", tiedotteessa kerrotaan.
India sai nimensä Bushin 9-vuotiaalta tyttäreltä Barbaralta. Tyttö antoi kissalle nimen El Indioksi kutsutun baseball-pelaaja Ruben Sierran mukaan.
Väistyvän presidentin perheeseen jäi vielä kaksi muuta eläintä, skottiterrierit Barney ja Miss Beazley.
Asiasta kertoi US Magazine.
05.01.2009
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush suree perheensä kanssa rakkaan kissansa kuolemaa.
India-niminen naaraskissa menehtyi viime sunnuntaina Valkoisessa talossa oltuaan Bushin perheen ilona 18 pitkää vuotta.
Bushin vaimo Laura Bush julkaisi tiedotteen Valkoisen talon nettisivuilla.
"Presidentti, rouva Bush, Barbara ja Jenna ovat surun murtamia India-kissansa kuolemasta. India oli perheen rakastettu jäsen lähes kahden vuosikymmenen ajan. Häntä tullaan kaipaamaan suuresti", tiedotteessa kerrotaan.
India sai nimensä Bushin 9-vuotiaalta tyttäreltä Barbaralta. Tyttö antoi kissalle nimen El Indioksi kutsutun baseball-pelaaja Ruben Sierran mukaan.
Väistyvän presidentin perheeseen jäi vielä kaksi muuta eläintä, skottiterrierit Barney ja Miss Beazley.
Asiasta kertoi US Magazine.
Vastaukset 1
Vanhimmat
löysin kerran kirpputorilta hyljätyn lelukoiran, joka oli niin hellyttävän ressukan näköinen,että otimpa haltuuni. koirasta tuli heti tärkeä perheenjäsen.kuljetin sitä joskus mukananikin kassissa.päänsä katseli siittä maailmanmenoa ja monet ihmiset päivittelivät, kuinka suloinen ja erityisesti, kuinka elävännäköinen tuo koira oli. koira jopa pääsi yöllä kainalooni,hätävaraksi.
kunnes...
loppiaisen vastaisena yönä näin kummallista unta, jossa jälleen kerran vaeltalin vastakkaisen puolen kaduilla,mutta tällä kertaa joku seurasi minua sinnikkäästi. paikasta toiseen hontelo, sotkutukkainen vaalea mies tuli perässäni. olin asiasta erittäin suivaantunut ja yritin hätistellä mokomaa pois kintereiltäni.ei auttanut. se vaan jatkoi perässä juoksemista,tuli jopa sisätiloihin saakka.
lopulta annoin periksi,että oo siinä vieressä sitten ja yht´äkkiä, laski vaalea, laiha ja pitkäkarvainen koira tyytyväisenä päänsä syliini.heräsin, ja kuinka ollakkaan,oli leikkikoiran pää tiukasti ja tyytyväisesti sylissäni. voi pientä,ajattelin. silitin sen päätä ja sanoin "kulje kohti valoa". näin ajattelin joka kerran,kun loin katseeni sinä päivänä lelukoiraan.
seuraavana yönä laitoin koiran lattialle sänkyni viereen lepäämään."kulje kohti valoa", sanoin sille ja silitin sen päätä.
seuraavana aamuna koira näytti kuolleelta kuin kivi. hyvä juttu,meni menojaan.
samana päivänä kävelin metsätietä ja jo kaukaa huomasin sen. minua vastaan käveli tuo sama mies,valkoinen karttapaperi kädessään. katsen minua ovela ilme nappisilmissään.
tämä tarina on tosi.