Autiomaa

Käsiini sattui kirja J.M.G. Le Clezio: Autiomaa
Tuli mieleeni aika kun matkasin läpi Siinain autiomaan. Se matka ja kohtaamani beduiinit ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Armoton kuumuus, loputtomiin hiekkaa, ja ne beduiinit kameleineen... tumman sinisiksi paahtuneina, viitta ja turbaanit yllään kuumuudesta huolimatta, kuumaa teetä siemaillen, silmien tutkiva ja salaperäinen katse.. melkein pelotti. Toisaalta olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, kadota, ilmestyä kenties joskus taas takaisin, yhtä mystistä kokemusta rikkaampana. Mutta olisinko selvinnyt hengissä moisesta seikkailusta? Sitä ei tarina kerro...
Kaiken tämän ja paljon muuta palautti kirja mieleeni. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Taitaa olla viskipaukun paikka.

Kosketelkaa te toisianne...
3218
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Samoja mietteitä koin kävellessäni menneenä jouluna Petrassa ja nähdessäni beduiinien jälkeläisiä siellä. Mietin niitä tummasilmäisiä, tulisen oloisia ratsastajia ja mikämikä maa siellä onkaan ollut?
Mietin minäkin, että jos olisi 30 vuotta nuorempio, niin ....
Harmitti, että jäi ostamatta kirja, joka kertoi länsimaalaisen naisen rakkaustarinasta beduiinimieheen. Rakkaus on kestänyt yli 30 vuotta ja heidän ensimmäinen lapsensa on kuulemma syntynyt Petran luolissa. Siellä hän elelee edelleen.
Tietääkö kukaan mikä tuon kirjan nimi ja saako sitä täältä "ulkomaailmassa".

Äänestä
  • Minäkin olen käynyt Petrassa, ratsastin sinne ja sekin oli jo kokemus sinänsä. Huima paikka.
    Sielläkö asuu joku suomalainen nainen?? Minuakin kiinnostaisi tuo kirja.

    Äänestä

  • Parsifal kirjoitti:

    Minäkin olen käynyt Petrassa, ratsastin sinne ja sekin oli jo kokemus sinänsä. Huima paikka.
    Sielläkö asuu joku suomalainen nainen?? Minuakin kiinnostaisi tuo kirja.

    Jos ei muuten selviä, niin pitänee lähteä sinne uudelleen!
    Sielä se kirja on myynnissä edelleen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Parsifal kirjoitti:

Käsiini sattui kirja J.M.G. Le Clezio: Autiomaa
Tuli mieleeni aika kun matkasin läpi Siinain autiomaan. Se matka ja kohtaamani beduiinit ovat jääneet lähtemättömästi mieleeni. Armoton kuumuus, loputtomiin hiekkaa, ja ne beduiinit kameleineen... tumman sinisiksi paahtuneina, viitta ja turbaanit yllään kuumuudesta huolimatta, kuumaa teetä siemaillen, silmien tutkiva ja salaperäinen katse.. melkein pelotti. Toisaalta olisin halunnut lähteä heidän mukaansa, kadota, ilmestyä kenties joskus taas takaisin, yhtä mystistä kokemusta rikkaampana. Mutta olisinko selvinnyt hengissä moisesta seikkailusta? Sitä ei tarina kerro...
Kaiken tämän ja paljon muuta palautti kirja mieleeni. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa. Taitaa olla viskipaukun paikka.

Kosketelkaa te toisianne...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu