Selkäleikkauskokemuksia?

Terve!

Mulla tehtiin puoli vuotta sitten leikkaus. Poistettiin ristiluusta 0.5 cm matkalta luuta ja nikamakaari, sekä muualtakin alaselästä 3 eri kohdasta.

Mulla oli diagnoosina selkäydinkanavan ahtauma ja oireina virtsaumpi ( virtsa tulee vain katetrin kautta ) ja ulosteenkarkailu.

Diagnoosista, vaikka magneettikuvat näyttikin sen selvästi, oli kädenvääntöä.

Magneettikuviin laittanut lääkäri näki selvän ahtauman, joka aiheuttaa oireet. Toinen ei nähnyt siellä mitään vikaa ja kyseenalaisti rakon testituloksen, jossa ei ollut reaktioita lainkaan. Ns. sähköneulatutkimus eli enmg osoitti että missään ei ole mitään vikaa. No, leikkaava lääkäri näki puolestaan selkeän ahtauman ja oli valmis leikkaamaan, sillä oli hyvät mahdollisuudet vaivoilla parantua, kun ne oli olleet vasta vähän aikaa ( 2 v. rakkohalvaus ja 0.5 vuotta ulosteinkontinenssi ).

Siellä ahtauma painoi hermoja ja muita oireita ei ollut. Hiukan ennen leikkausta alkoi puutumaan jalka, mutta ei muuta. Sen aiheuttajaksi todettiin nikamamadaltuma sitten leikkauksessa, mutta sille ei tehty mitään.

Leikkaus tehtiin nukutuksessa ja siitä herääminen oli nopeaa. Mutta... jaloissa ei ollut tuntoa, eikä ne liikkuneet mitenkään.

Muutamaa päivää myöhemmin alkoi liikkumaan oikea jalka, mutta vasempaan tuli jäykkähalvaus.

Leikkauksesta on kulunut puoli vuotta ja yhä on samat oireet & pysyvät kivut. Nopeasti puutuu selkä ja jalka.

Magneettistimulaatiokokeessa on todettu 50 % hermovaurio vasemmalla puolella ja se aiheuttaa sen jäykkähalvauksen ja että "käskyt ei mene perille".

Toivon, että jossain vaiheessa kivut hellittäisi ja rakko - & suoliongelmat paranisi. Ja lääkärien asennoituminen muuttuisi. Lääkäri ei usko hermovaurio - tulokseen, ei laita fysioterapiaan ja on sitä mieltä, että teeskentelen ja kuvittelen vain kaiken. Kaikki faktoja puoltavat testitulokset on turhia... leku uskoo, mitä tahtoo.

Tosi on vaan, että sisällä pystyn laahaamaan vasenta jalkaa perässä ja rapuissa & ulkona tarvitsen pyörätuolin liikkumiseen. Ei onnistu muuten. Ja ennen leikkausta liikuin normaalisti.
En kadu leikkausta ja tiedän, että lääkäri teki parhaansa. Jatkokontrollia ei ole leikkaavalle lääkärille...

Mutta toivon lääkärin asenteen muuttuvan, kipujen poistuvan ja jalan, suolen & rakon toiminnan palautuvan ennalleen. Jos ei palaudu, ei voi mitään.

Leikkauksesta toipuminen ja syyt sinne menoon on yksilöllisiä. Suosittelen kuitenkin harkitsemaan leikkausta, jos se vaikka auttaisi. Tiedän henkilöitä, joille vastaava leikkaus on auttanut ja liikkuvat tänä päivänä normaalisti, eikä ole kipuja.

Minulla ei ainakaan ole liikunta parantanut kipuja, ei selän, eikä jalan toimintojakaan. Mutta pakko yrittää jotain.

Ei lääkärit leikkaa turhaan. No, mikä on päätöksesi, toivotan Sinulle, aloittaja, kaikkea hyvää! Lääkärit tekee parhaansa ja kipuihin & hermovaurioon se voi auttaa. Älä anna minun leikkaukseni toimia pelokkeena, vaan kannustan hakeutumaan lääkäriin. Jatkuvia kipuja ja muita oireita ei tarvitse kärsiä. Leikkaus voi auttaa.

Ystävällisin terveisin, puoli vuotta sitten leikattu.

Hei! Kuusi vuotta kärvistelin ja pakoilin leikkausta...aivan turhaan. Välilevynpullistuma siellä oli ja se poistettiin. Kivut jäi leikkauspöydälle. Tehtiin spinaalipuudutuksessa (sain valita sen tai nukutuksen)ja leikkaussalissa oli kivaa! Samana päivänä kävin jo vessassa itse ja nopeasti paranin. Alussa kävely oli hidasta kun pelotti että kaatuu ja selkä väsyi melko nopeasti. Istua ei ekoina päivinä oikein kärsinyt kun kolme sekuntia kerrallaan. Nopeasti lähti paraneminen kuitenkin käyntiin. Kuusi viikkoa leikkauksesta olin takaisin töissä ja sen koommin en ole varsinaisesta pullistumakivuista kärsinyt. Onhan leikattu selkä aina leikattu (tarkoittaa siis että jos oikein reuhtoo menemään niin se kangistuu), mutta sekuntiakaan en kadu että leikkaukseen "pakotettiin". Jokaisen tarina on erilainen, mutta älä ainakaan pelon anna estää.