Ei juokse, kun keho vapisee.
Ei lyö, vaikka on vihainen.
Ei juo, vaikka on sekaisin.
---------
Vaimot alituiseen rukoilevat ja uikuttavat miehen sielun perään.
Pyyhkivät silti pölyt asekaapista ja maustavat hirven.
---------------
Etsii taidetta maalauksen kankaasta –
raaputtaa maiseman pois.
------------------
Jos ei ole sydäntä, mitä merkitystä on neroudella tai rohkeudella?
Kuumapäisten ja kylmäsydämisten runous on vankila.
--------
Sydän on teonsana.
-----------------
Suuta luodessaan Luoja ei varmaankaan tarkoittanut, että sen pitää olla aina auki?
Pidetäänhän ikkunoissakin ötökkäverkkoja!
--------------
Kurjilla muistoilla on hyvin vähän valtaa enää.
Läpivalaistuina menettävät tehonsa syyttää kaikkea niistä.
Muistaa vaan oman osuutensa, oppii siitä.
---------------
Kun levyke on täynnä, se ei ota uutta sisään.
Toivotonta työntää pyöreää neliskulmaiseen.
Ei lyö, vaikka on vihainen.
Ei juo, vaikka on sekaisin.
---------
Vaimot alituiseen rukoilevat ja uikuttavat miehen sielun perään.
Pyyhkivät silti pölyt asekaapista ja maustavat hirven.
---------------
Etsii taidetta maalauksen kankaasta –
raaputtaa maiseman pois.
------------------
Jos ei ole sydäntä, mitä merkitystä on neroudella tai rohkeudella?
Kuumapäisten ja kylmäsydämisten runous on vankila.
--------
Sydän on teonsana.
-----------------
Suuta luodessaan Luoja ei varmaankaan tarkoittanut, että sen pitää olla aina auki?
Pidetäänhän ikkunoissakin ötökkäverkkoja!
--------------
Kurjilla muistoilla on hyvin vähän valtaa enää.
Läpivalaistuina menettävät tehonsa syyttää kaikkea niistä.
Muistaa vaan oman osuutensa, oppii siitä.
---------------
Kun levyke on täynnä, se ei ota uutta sisään.
Toivotonta työntää pyöreää neliskulmaiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No johan ol viisauksia. Olha niissä jottain...
Kun keskustelet idiootin kanssa, ole varuillasi, ettei se tartu.
nimimerkin "neljät jäljet lumessa" viisasteluista, mutta mielestäni tärkeä tämäkin. Kiitos. Seuraavan ajatusketjun ja viisastelun inspiraatiosta kuuluu kiitokset nimimerkille "unholaan".
- - -
Jos seurustelet idiootin kanssa - se on jo tarttunut?
Nähdä ihminen rakkaana lähimmäisenä - silloinkin kun hän tuntuu idiootilta -
on oman alhaisuutensa voittamista.
Ja oman raadollisuutensa tunteminen niin, että tietää itsensä kykenemättömäksi
idiotisminsa - toisten idiotismista puhumattakaan! - voittamiseen,
johtaa avaralle paikalle:
Ensin tuntuu kipeältä mutta sitten on hyvä olla.
Jos ja kun todellisuus saa voittaa alhaisuutemme
emme enää niin kovasti määrittele sitä,
mitä mikäkin on ja miksi,
mieluummin elämme sen todeksi.
Lähimmäistemme arvoa, ainutkertaista olemisen lahjaa ihmetellen.
Ja kun maailman ainoa idiootti,
se mikä löytyy oman puseroni sisältä,
oppii hyväksymään itsensä -
ehkä hänellä on mahdollisuus
kasvaa idiotismistaan?
Niin:
Ehkä hänestä sitten tulee
edes vähän
siedettävämpi myös
lähimmäisille?
Todellisuudessa eläminen ei ole tosiasioiden kieltämistä,
se on niiden tarkastelua totuudesta käsin.
Tosiasiat joita luetellaan pilkallisesti ja toisen arvoa väheksyen
eivät ole sopusoinnussa todellisuuden olemuksen kanssa,
siksi ne eivät edusta totuutta.
Tosiasioita ehkä - elämän totuutta ei.
Todellisuudessa eläminen on yksilöllisyyden rajojen hyväksymistä.
Toista koskevat ajatukseni tapahtuvat minussa,
niiden ulottaminen koskemaan toista
ikäänkuin minä voisin määritellä ja loppuun asti nähdä mitä hän on
ja siten sitoa hänet itseeni,
olemaan vain minusta ja määritelmistäni käsin,
on rajojen ylittämistä.
Avaralla paikalla oleminen on särkyneenä olemista.
Ainoastaan särkynyt voi kokea olemassaolon eheyden
ja olosuhteista riippumattoman ilon.
Silloin emme niin kovasti osoita sormella
niitä jotka ovat idiootteja
mutta emme myöskään niitä
jotka sormellaan osoittavat idiootteja.
Ja rakkaudesta syntyvien kyynelten läpi on hyvä hymyillä.
- - -
Palaan palstalle illalla (tai yöllä) sheriffin ominaisuudessa.
Nyt pitää mennä...
Itse asiassa sana idiootti on liiottelua, se on vain hetken tunnetila. Yleensä silloin, kun on vääntänyt itselleen selvää asiaa kyllästymiseen saakka rautalangasta. En jaksa selitellä enempää.
Henkilökohtaisesti en tunne itse olevani oikeastaan mitenkään alhainen, enkä idioottikaan. En ole myöskään kuullut itsestäni sellaisia nimityksiä. Netissä minut on kyllä haukuttu milloin miksikin.
Juurikin täällä;(
"Ainoastaan särkynyt voi kokea olemassaolon eheyden ja olosuhteista riippumattoman ilon."
-tämä on kirjituksesi helmi
Ajatuksesi kulkee niin sfääreissä, ettei jaksa tarkemmin perehtyä. (Tämä ei ole moite)
En voi sanoa rakastavani kaikkia ihmisiä, mutta luulen olevani ainakin keskitason vertainen suvaitsevaisuudessa. Ihan ihminen, jolle ei inhimillinen kärsimys ole todellakaan vierasta.
Henkilökohtaisesti olen loukkaantunut niin pahasti eräälle miehelle täällä, että se aina välillä pulpahtaa pintaan, kun lukee hänen härskimpiä sepustuksiaan.
Joo. Tiedät kyllä.
Siis. Ehkä tiedän jotain tai sitten en... Joissain tapauksissa... Jotain mikä on ollut luettavissa rivien välistä jne. Mutta siinä on ongelmana, kun kirjoittajia on palstoilla ehkä useitakin joilla on samanlaisia kokemuksia ja sen myötä kommentteja, jotka joskus ja joissain kohdin voivat (ymmärrettävästi) ryöpsähtää ylikin ja myös (ei niin toivottavaa) kohdistua ei-asianomaisiin henkilöihin, että lukijana (tai sheriffinä) en voi aina yhdistää mikä tai kuka mitäkin sanoo.
Jos vaikka yhdistänkin sanottuja kommentteja sanojan aikaisempiin, niin voi olla, että yhdistämiseni on väärä ja kyseessä ovat tällä kertaa muut henkilöt. Sanoja tai sanomisen kohde onkin joku muu. Siksi en yleensä lähde edes arvailemaan syitä ja yhteyksiä, pyrin ottamaan tekstit teksteinä ja tarkastelen niitä siltä tasolta, jos sitten tietysti myös yritän eläytyä niiden takana olevaan todellisuuteen. Myös tutkaillen omia tunteita ja reaktioita mitä lukiessa syntyy ja pyrkien ymmärtämään että nämä ovat hyvin pitkälti vain minun tunteitani, joilla on taustansa omassa henkilöhistoriassa ja ajattelussa, ne eivät (välttämättä) kerro tekijästä ja hänen ajattelumaailmastaan. En voi tekijää leimata ajatusteni perusteella, koska ajatukseni kertovat enemmän minusta itsestäni: mikä minuun koskee tai minua miellyttää ja miksi.
Oman itsensä ja tuntemustensa kohtaaminen vähentää virheellisten tulkintojen ja etenkin sellaisen ikävän ilmiön vaaraa, että alkaa toisia syyttämään asioista jotka ovat enemmänkin oman kivun tuotetta, henkilökohtaisesta kokemuksesta johtuvaa mielipahaa ja ylireagointia.
Palstalla on toki tilaa monenlaiseen, raadolliseenkin sanailuun, ja jonkun runo voi olla vähän niin kuin metsässä huutaisi, en voi sanoa että mene metsään huutamaan äläkä tänne karju kipuasi, se ei ole miellyttävää luettavaa. Miellyttävää tai ei. Elämä ei ole aina kaunista ja ihmiselämän vaiheisiin liittyy monenlaisia tuntemuksia, joista kaikista on lupa kirjoittaa. Silloinkin kun se ei näytä runolta vaan on enemmän esimerkiksi toisen sukupuolen virheiden julistamista ja sormella osoittelua. Tällaiset palstat ovat sikäli erikoisia foorumeita, että vaikka kyse on runo-palstasta ei voida edellyttää ja vaatia hienosti hiottuja runotekstejä vaan mahdollisuus on monenlaiseen ilmaisuun. Sitä kautta jokainen voi purkaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan runon muodossa, laatuvaatimuksia ei ole.
Ainoat vaatimukset mitkä koskee runon sisältöä on määritelty säännöissä. Jokainen sheriffi sitten tulkitsee sääntöjä ja tekee tapauskohtaisia ratkaisuja. Palstoilla voi olla hyvinkin erilaisia linjauksia. Joillain palstoilla keskusteluaiheet ovat hyvinkin tarkkaan rajatut ja toisilla palstoilla sallitaan rönsyilyt ja riitelyt.
Minun linjani sheriffinä on että hyvin pitkälle pyrin hyväksymään kaikenlaiset runot katsomatta siihen vastaavatko ne henkilökohtaisia mieltymyksiäni ja käsityksiäni runoudesta. Kommentoinnin suhteen olen tarkempi. En hyväksy kirjoittajaan (keneenkään kirjoittajaan) kohdistuvaa mollaamista, nimittelyä tai muutakaan loanheittoa. Toki tässäkin on pakko tehdä tulkintoja että mikä on asiaankuuluvaa kritiikkiä ja mikä loanheittoa. Olen poistanut mm. viestejä missä todetaan, että runo on paskaa. Tästä on ihmetelty että miksi poistan asiallista kritiikkiä ja on sanottu, että paska on paskaa - olen siis typerä, kun poistan palstalta totuuksia, jotka jokainen "runoutta ymmärtävä" pitää ilmeisinä. No niin kauneus on katsojan silmissä monta kertaa. Ja niin kuin totesin tuossa, tällaisella palstalla ei ole kyse vain runon kauneudesta, vaan elämästä sinänsä. Ihmisestä siellä runon takana ja vapaudesta ilmaista itseään, tulla kuulluksi ja - myös keskustella. Nämä suomi24-palstathan ovat aiheesta riippumatta keskustelupalstoja.
En tiedä miksi tässä näinkin laajasti juttelen. No joo, keskustelua tämäkin.
Sen verran vielä tuosta henkilökohtaisesta loukkaantumisesta tiettyyn henkilöön. Ymmärrän sen, että on ikävää joutua kohdelluksi kaltoin. Ja silloin varmasti tuntuu äärimmäisen inhottavalta lukea loukkaajansa lepertelyjä palstoilta. Mutta toiselta puolen on myös niin, että näillä palstoilla kirjoittaa henkilöitä jotka kokevat joutuneensa kaltoin kohdelluiksi, vaikka niin ei välttämättä ole. He ovat kuohuksissaan koska heidän läheisriippuvuuttaan on loukattu. Heidän mielestään heidän partenereillaan (nykyisillä tai entisillä) ei saa olla elämää heidän ulkopuolellaan. Tunteiden ja tulkintojen kirjo on monenlainen. Kohtalaisen tervekin ihminen voi, kun jokin runo koskettaa hänen henkilökohtaista haavaansa ja saa aikaan tunnekuohuisen reaktion, tulkita asioita aivan metsään ja syytää mielipahansa "väärään" kohteeseen.
Minulla on omat ihmissuhdekipuiluni olleet ja erittäin ikävää että syyllistyin entisen seurustelukumppanini kanssa niitä palstalla puimaan esimerkiksi kun vastailin hänen julkisiin syytöksiin. Erittäin taitamattomasti ja typerästi itsekin kirjoitin monessa kohtaa ja tulin tavallaan leimanneeksi häntä. Aina eivät runonikaan ole olleet täysin asiallisia. Ja jos jokin konflikti painaa mieltä helposti se heijastuu teksteihin. Omiin töppäyksiin minulla ei ole mitään puolusteltavaa. Niistä minun pitää kantaa täysi vastuu toista syyllistämättä.
En kuitenkaan voi hyväksyä itseeni kohdistuvia epäasiallisia ja tarkentamattomia syytöksiä ja vihjailuja mitä tällä ja viereisellä rakkausrunot-palstalla on esiintynyt. Viime aikoina ei onneksi paljon. Itseni lisäksi syytökset ja vihjailut voivat tuottaa mielipahaa muillekin, varsinkin kun minun on väitetty olevan milloin joku nimeltä mainittu rekattu naishenkilö (käytän kuulemma siskontytön kuvia profiileissa missä tekeydyn naiseksi) ja milloin kuka tahansa. Joku tai jotkut katsovat tarpeelliseksi yhä uudelleen väittää että olen nimimerkki Aimo jne.
Ehkä ikävintä asiassa on, että ainakin joku kirjoittajista tuntuu oikeasti uskovansa kuvitelmiensa todenperäisyyteen. Hän on siis oikeasti loukkaantunut siihen että olen naisten hyväksikäyttäjä, käytän uskonnollisia asioita peiteverhona ja manipuloin myös niiden kautta, ja kaikenlaista muuta, minkä hän tai jotkut uskovat todeksi. Niinpä heidän syytöksensä ja vihjailunsa ovat täysin oikeutettuja (ainakin heidän omasta mielestään). Eri asia sitten mikä on totta.
Oikein hyvää vuotta 2009.
Pidin näistä ajatelmistasi todella...
Kiitos että ilmaiset ajatuksiasi ja tunteitasi palstalla.
Pyritään lukijoina ja kommenttien esittäjinä asiallisuuteen ja välttämään pahimmat ylilyönnit, toivottavasti jokainen kohdallamme, rakentaen näin palstan ilmapiiriä myönteiseen suuntaan.
KAIKKEA HYVÄÄ.
Mika
Nautinnollista sanankäyttöä ja taitavia ilmauksia, joihin sisältyy syvällistä elämäntotuutta, ainakin sen pohdiskelua. Äänensävyt mitä riveissä tai niiden väleissä kuulee ovatkin sitten lukijakohtaisia. Pidin näistä syvämietteisistä ajatuksista, voisin jopa sanoa että paljonkin.
Syviä mietteitä, kypsiä, elämän hauduttamia.
Kaikki olivat mielestäni hyviä, mutta paras ajatus: "Sydän on teonsana".
Se helposti unohtuu. Tämä ajatelma sai minut tuntemaan itseni ulkokultaiseksi.
Erityisen hieno kohta:
"Kuumapäisten ja kylmäsydämisten ihmisten runous on vankila"
En tosin alleviivaa sitä, että kuumapäisten runous olisi aina vankila. Höyryäminen näet laskee joskus painetta, ainakin minulta.
kerppunen