Kesäilta lämmin, toivoa täynnä.
Matka kauas, lavan ääreen.
Hanurin soitto, odotuksen tunne.
Kaihoisat katseet, sydämet kohtaavat.
Arka pyyntö, vartalon kosketus.
Yhdessä hetki, kaikkeni annan.
Käden puristus, eron hetki.
Kaipuu loputon, hyvästi jää.
Matka takaisin, aamu jo sarastaa.
Muistan sinut.
Ikuisesti.
Matka kauas, lavan ääreen.
Hanurin soitto, odotuksen tunne.
Kaihoisat katseet, sydämet kohtaavat.
Arka pyyntö, vartalon kosketus.
Yhdessä hetki, kaikkeni annan.
Käden puristus, eron hetki.
Kaipuu loputon, hyvästi jää.
Matka takaisin, aamu jo sarastaa.
Muistan sinut.
Ikuisesti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
romanttinen ja vanhanaikainen näkemys lavatansseista. Nykyään kun ei paljon arkuutta ja kaihoa siellä näy. Samoja tuttuja haetaan illasta toiseen ja ronskein ottein liikutaan. Lopuksi sanotaan moit, eikä jäädä isommin kaipaamaan. Seuraavalla kerralla taas nähdään ja tehdään samat kuviot.
Olen samaa mieltä kanssasi..kaunis runomainen kirjoitus ja uskon että sellaset ovat olleet ennen lavatanssit..mutta mitä tänäpaivänä,HUH sitä menoa ja kilpakiitoa tai liitoa,veivataan suuntaan jos toiseen ja samat maalaiset aina lavoilla hakevat toisiaan
"samat maalaiset aina lavoilla hakevat toisiaan"
Miten niin maalaiset? Suurin osa minun tanssitutuista asuu kaupungissa.