eli siis esikoinen on vuos ja kaksi kuukautta ja nyt pikku hiljaa on tullu vauvakuumetta.
miestä olen yrittäny lämmittää ajatukseen mutta itselläni pyörii myös ajatus että riitääkö huomio ja rakkaus kahdelle? esikoinen on maailman ihanin lapsi mitä voin toivoa ja vähän huono omatunto kalvaa kun toinen, uusi vauva on jo mietteissä...
miestä olen yrittäny lämmittää ajatukseen mutta itselläni pyörii myös ajatus että riitääkö huomio ja rakkaus kahdelle? esikoinen on maailman ihanin lapsi mitä voin toivoa ja vähän huono omatunto kalvaa kun toinen, uusi vauva on jo mietteissä...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Me halutiin nauttia esikoisesta ja odottaa, että on vähän isompi kuin toista aletaan puukata. Nyt ikäeroa parisen vuotta, ja isompana on sitten hyvin leikkiseuraa ym. Kolmas haaveissa ja sen puuhasteluun ei enää odotella niin kauan ja jos Luoja suo niin tulee pienemällä ikäerolla. Ekan lapsen jälkeen kaikki uutta ja sitä halusi toipua synnytyksestä ja kaikesta uudesta, ettei vauvakuumetta tullut, muutakuin siten, että ajatteli kyllä että toinen halutaan.
Meillä ikäeroa 2 vuotta näillä kahdella ekalla. Kyllä se rakkaus riittää!
Ja mielestäni jopa parempi kun tulee n. 2-3 vuoden päästä se toinen, näin lapsi sopeutuu paremmin tulokkaaseen ja jakamaan huomion. Isommalla ikäerolla voi vanhemmalle lapselle olla vaikeampaa hyväksyä uutta järjestelmää koska on jo niin tottunut saamaan vanhempiensa jakamattoman huomion..
Kolmas meille tuli vasta 6 vuoden päästä, eikä ainakaan isommat olleet mustiksia.. Päin vastoin, ne tappelee kuka saa hoitaa. Ties vaikka tehtäs vielä neljäs..
Kyllä se rakkaus riittää:)
Meillä oli ennen esikoista ihan kauhea vauvakuume miehen kanssa, mutta lykättiin lapsen yritystä niin kauan kunnes sain opintoni päätökseen, kolme vuotta. Sitten kun poika syntyi, niin tiedettiin heti että saa tulla lisää vaikka kuinka monta, oli niin ihanaa.
Tulin uudelleen raskaaksi kun poika oli 5kk eli pojan ja tytön ikäero on 1v1kk. Nyt he ovat 1,5v ja 5kk ja rakkautta ja huomiota on hyvin riittänyt heille molemmille, tässä yhdessä hääritään kaiket päivät:) Kyllä he ovat niin ihania omia persooniaan, en voisi enää kuvitellakaan ettei meillä olisi jompaa kumpaa lasta. Huomaan myös heidän välillään jo vuorovaikutusta, vaikka ovatkin vielä pieniä. Isoveli käy usein pienempäänsä halimassa, tuo tuttia, lelujaan. Käyttäytyy hyvin suojelevasti sisartaan kohtaan. Pikkusisko nauraa aivan onnessaan kun katselee veljensä touhuja. Mustasukkaisuutta en ole huomannut, vissiin kun esikoinen on itsekin vielä niin pieni.