Tällä palstalla on joku leskeksi jäänyt kertonut miten kokemukset hyvästä avioliitosta auttavat häntä uudessa suhteessa. Mikä on meidän eronneiden osa, joilla on kokemusta vain huonosta avioliitosta. Mieheni oli narsistinen luonne ja käytti sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa. Sairastuin läheisriippuvuuteen, pelkäsin myös. Lopulta sain tarpeekseni ja ajattelin että mieluummin hän vaikka saa tappaa minut, mutta en aio loppuelämää olla hänen kanssaan. Hain ulkopuolista apua ja sain rohkeutta ottaa avioeron 33 vuoden avioliitosta. Olen vielä naisellinen nainen ja kaipaisin uutta ystävää. En ole löytänyt vakituista seuraa vaikka olen jo pari vuotta ollut sinkkuna. Mikä avuksi? Onkohan niin, että huonot kokemukset estävät minua saamasta koskaan hyvää suhdetta keneenkään mieheen, huokuuko tämä onneton menneisyys jotenkin ihmisestä ?
Vaikea avioliitto takana
Immi-Orvokki
251503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Estävät jos annat estää. Kiinni kimppuun kuin sika lippuun.
*Älä päästä tilaisuutta ohi*
Kuule, vanha sanonta että elämä voittaa pätee sinuunkin.
Minullakin huonoja kokemuksia aviliitosta, olin naimissa 39 vuotta ja nyt se loppui.
Elämä on toisenlaista, mutta elämää kuitenkin.
Älä anna periksi.
Aurinko paistaa kyllä sinne kuuluisaan risukasaankin - kun maltat odottaa.
Kirjoittele, miten sinulle menee??
näin et anna ajan hieman kulua eteenpäin älä hätäile. Sillä aika parantaa haavat sanotaan ja sitten sinun on helpompi luoda uusi suhde sillä kaikki ei käy hetkessä. Kerron tämän kokemuksesta ja ammattiauttajan neuvot oli minullekin tarpeen aikoinaan mutta siitä selvitty vuosien saatossa 8vuotta mennyt nyt kuitenkin ja muutama yritys mut epäonnistunut
Kuitenkin ajatellut että kyllä sieltä se oikea vastaan vielä tulee jos on tullakseen ja jos aika loppuu kesken niin sou vot sitten.
Kerron tämän näin miespuolisen näkökulmasta että kolhii se aika miehiäkin mut harvemmin kai :-)
Sanoit että sinulla on näiden 8 vuoden aikana ollut muutama suhde mutta siitä ei ole tullut mitään. Mitä pitäisi tulla? Eikö jokainen päivä ole arvokas ja lyhytkin onnellinen suhde on parempi kuin ei mitään. Miehillä on vientiä, mutta naisena en ole löytänyt vielä yhtään miestä joka haluaisi viettää aikaa kanssani muualla kuin sängyssä.
sitä toivoo nimenomaan sitä pitempää suhdetta kaikenlaisen yhteisen toiminnan merkeissä.
Mut jos toista ei kiinnosta yhtään etes yhteiset kävelylenkit eikä muukaan meneminen yhdessä niin ei se yksistään siellä sängyssä oleminen pitemmänpäälle innosta yhteistä taivalta:)
Oletko itse ollut sellainen kumppani, joka on huomioinut toisenkin. Monesti vaan syytellään toista, mutta itse mennäporskutetaan eteempäin ollenkaan huomaamatta, että se toinen saattaa kärsiä siinä rinnalla. Kannataa aina kuunnella ja huomioida myös kummpanin toiveet.
useimmiten asiaa tietämätön helposti kääntää mutta jos toinen vain mieluiten istuu koneenääressä tai kirjaa lukien.
Kyl käsittääkseni ois terveellistä välillä liikkuakin vai oisko niin että ei kehtaa liikkua minun kanssani ulkona yhdessä.
No se sinännänsä loppui se yrittäminen katsoin viisaammaksi palata omaan huusholliini ja antaa toisen tehdä niinkuin tykkää.
Kyl se vähänaikaa pahalta aina tuntuu mut minkäs teet kun kohtalo näin kuljettaa en vielä aio hautautua neljänseinän sisälle kun liikkumaan pääsen :-)
asiallista puhua keskenään, eikä täällä kertoilla?
vastaan sinulle että et malttanut lukea kunnolla aivan sillä se on jo taakse jäänyttä elämää.
olekaan meidän kaikkien käytössä?
Sinullahan on varmasti kaikki tärkeimmät asiat paremmin nyt kuin ennen - olet itsellinen ihminen ja päätät omista asioistasi. Eikä kukaan jyrää ylitsesi mennen tullen niinkuin ennen. Älä edes muistele entistä elämääsi vaan elä tätä uutta!!!
Tästä elämäntilanteesta Sinun kannattaa olla niin onnellinen että hymy karehtii kasvoilla aina. Älä turhaan kuikuile uuden ystävän perään, Hän tulee kyllä vastaan jos on tullakseen - ja silloin tietyiltä osin elämänlaatusi "huononee" heti. Uudet tilanteet arvioit tarkasti sitten kun niiden aika on. Pääasia ettet pakkomielteisesti hanki uutta suhdetta, koska elämä vain saattaa silloin toistaa itseään.
Kun sinulla on tuo pitkä,vaikea liitto takana olet otollinen saalis huijareille. Pitkäaikainen tunneköyhyys saa ihmisen hakemaan seuraa vääränlaisista kumppaneista.
Ihmisten tunteita käytetään häikäilemättömästi hyväksi. On paljon tyyppejä jotka hake hyötysuhdetta. Joko hoitajaa tai taloudellista etua. Varo ainakin niitä jotka manipuloivat jonkun ajan seurusteltuaan panemaan nimesi alkavaan bisnekseen.Aluksi on kaikki auvoista lirkuttelua. On puhetta ja pusuja.
Puhe loppuu kunhan lyöt omat tilisi kiinni.Niitä liikku ja tekevät sitä elääkseen. Ovat konkurssin tehneitä entisiä yrittäjiä. Miljonan euron verovelat takavaat heille itselleen yrityskiellon Suomessa. Elävät työttömyyskorvauksilla ja tekevät hämäräbisneksiä.
Katsele avoimin silmin ja korvin maailmaa. On ihmeitä täynnä. Hyviä alkuja itsenäiselle elämällesi!
on ollut jo nuorena onnesta kiinni. Ei pörrännyt poikia ympärilläni ja olin jo melko epätoivoinen, kunnes kolahti kunnolla. Nyt leskenä on ollut ihan mielenkiintoisia tuttavuuksia, onnesta sekin kiinni. On vain sattunut ilmestymään jostakin. Yritä elää omaa eläämääsi sellaisena kuin haluat. Tee sellaista, mistä pidät.Erosta toipuminen vie varmaan aikansa, tee surutyösi. Toivon, että kaikki järjestyy.
Elää omaa eläämääsi älkä etsi pakonomaisesti uutta miestä. Epätoivoinen miehenkipeä nainen ei ole haluttava muuksi kuin hetken seksikumppaniksi.
Hymyä huuleen ja katse eteenpäin. Esitä välillä vähän vaikeasti vikiteltävää ja katso onko mitään yhteistä, ennen kuin ryömit sinne vällyjen väliin.
Minä ainakin kavahdan heti, jos toinen alkaa puhua rahasta tai pyydellä tai esitellä nimen takausta 'bisneksiin'. Eiköhän jokaisella ole ne omat raha-asiat ja ainakin eläkeläisen rahat on tarkoitettu itselle elämiseen. En edes alkaisi suhdetta kenenkään siivelläeläjän kanssa. Tuntuisi se niin jo auervaaralaiselta. Eikö lehdissäkin ole jo tarpeeksi kerrottu noista höynäytetyistä, ei kai kukaan enää sellaiseen haksahda elävässä elämässä?
on erään tietolähteen mukaan haksahtanut, maksaa loppuikänsä. Miesystävieni kanssa olemme sopineet siitä, että kumpikin maksaa oman osansa. On ollut kyse juhlista, matkoista, joulunvietosta jne. Hyvin on mennyt. Nykytilanteessa en voisi kuvitella,että muuttaisin yhteen pysyvästi jonkun toisen kanssa ja luopuisin omasta kodistani.
Olet oikein sopiva toiselle ihmiselle. Tässä on vain se ero ettei tahdo löytää uusia hyviä miehiä. Usein ne ovat tanssitaidottomia tai itse luulevat olevansa. Siitä huomaa ettei he hakeudu tansseihin. Sitä on erittäin vaikea löytää kunnollista miestä joka ei vain kokeile ja sitten jätä. Tälläiset yksilöt eivät mene kenenkään kanssa he eivät halua itseään sitoa. Ehkä monella miehellä on myös huonoja kokemuksia muistona. Jos luoja on tarkoittanut sinun olevan yksin niin silloin ei tule vahingossa uutta tilalle. Mutta älä menetä toivoasi tuo uusi ja hyvä mies saattaa olla jo nurkantakana muttei ymmärrä missä on se hänen nais ystävänsä, ennen kuin törmäätte toisiinne.
Kun on kyse eronneesta naisihmisestä, niin asioita vähemmin tuntevassa miespuolisessa kanssaihmisessä herää yleensä kysymys, miksi se on eronnut. Nainen kyllä voi kertoa oman eroamisensa syytä, mutta siinä kuullaan vain hänen oma näkemyksensä. Jos hänen ex-miehensä saisi kertoa, väritys olisi luultavasti toinen.
Kun täällä lukee eroamistarinoita, niin säännöllisestihän niissä mies esitetään syylliseksi yhteiselämän päättymiseen.
Tässäpä ongelman ydin onkin. Päällimmäisenä miehellä on ajatus: Kun se on ja kerran eronnut, niin taitaapa ollakin varsinainen hepsankeikka, kun uutta nyt etsii. Suhtautuminen on helposti sen mukaista.
Jahas vai hepsankeikka?
Mitäs miehet sitten on?
Monet ovat eronneet perustaneet nuorempien kanssa kaksi, tai jopa kolme ´uutta ´ perhettä.
Tunne-elämän vakaudestako se kerto?
Kun uusi, nuorempi vaimo huomaa ettei miehestä ole missään enää iloa - hän lähtee ja mies jää nuolemaan näppejään eikä ymmärrä miksi ´hepsankeikkakin´lähti.
Ymmärrän sinun miehisen näkemyksen ja uskon että exmieheni tarina on täysin päinvastainen kuin omani. En kuitenkaan ole hepsankeikka oltuani 32 vuotta naimisissa saman miehen kanssa. Toivoisin että olisin ollut vähän enemmän hepsankeikka ja jättänyt tämän miehen jo parikymmentä vuotta aiemmin (suunnittelin eroa jo silloin mutta lasten takia en uskaltanut lähteä). Kun en pystynyt aiemmin lähtemään sain kärsiä lähes koko aikuiselämäni huonosta liitosta. Suhteeseen tarvitaan kaksi ja syy on tietenkin myös minussa, tiedän että en rakastanut tätä miestä, itse asiassa inhosin ja pelkäsin häntä. Jos hän olisi kohdellut minua hyvin olisin varmasti jäänyt.
Kyllä neuvojia riittää, on osattava valita kuka missäkin asiassa, ja vain itsensä osattava ottaa ne oikeat neuvot.
Oma liittoni alkoi rakoilemaan 5v aviovuoden jälkeen, enkä varmasti syytä itseäni, narsisti sekopää ja viinan suurkuluttaja. Siinä olisi monelle miettimistä, kuinka pääsee ulos koko liitosta lapsien kanssa.
En neuvo, mutta kuin esimerkkinä, ettei maailma kohtele kaikkia samalla tavalla.
Nyt olen jo päässyt eroon (15v) uhkauksita ja peloista, enkä sano että se oli helppoa, enkä vieläkään osaa antaa neuvoja toiselle.
Kun me kaikki olemme yksilöitä, tunnemme ja teemme asiat eri tavalla mutta saamme saman tuloksen, jos itse olemme tyytyväisiä niin toinen onkin erimieltä, ja päinvastoin...
Näin se elämä menee, pitää vain nauttia silloin kun on se aika ja unohtaa pahimmat, jos vain pystyy.
Elämä on nyt elämisen arvoista, nautin jokaiseta päivästä.
puolisoissa, kukaan ei riitele yksin.
Alku huuman ohi mentyä huomaakin kuinka väärän valinnan on tehnyt.
Tästä alkaa arki ja kasvamisne joko erisuuntaan tai opetellaan elämään yhdessä.
On tura syytellä VAIN toista, liitossa on aina vähintään kaksi, molemmat vaikuttaa toisiinsa.
En sanoisi että aina tarvitsee olla molemmissa vikaa. Jos mies on väkivaltainen, tunteeton psykopaatti, niin sen kanssa ei voi olla normaali rakkaussuhde. Tämän vaimon pitäisi olla sairaanhoitaja tälle miehelle ja jättää omat tunteet sivuun, silloin suhde voisi toimia ainakin näennäisesti, kulissina. Mutta kuka tähän pystyy, kyllä siinä jossain vaiheessa vaimo murtuu. Jos ei ole kokenut tällaista ei pysty ymmärtämään.
Puhut riitelystä, että siihen tarvitaan kaksi. Juuri niin, mutta riitely onkin merkki siitä että pariskunta pystyy kommunikoimaan. Psykopaatin kanssa ei riidellä, se voi olla viimeinen riita.
Olet oikeassa siinä, että aina ei ole vikaa molemmissa.
On olemassa despootteja, sairaaloisen mustasukkaisia,
syntymästään häiriytyneitä yms,
joiden kanssa on elettävä pelon vallassa
alituneena.
Edes riitaan ei alistettu ihminen täysin nujerrettuna pysty.
Kaikkea parasta sinulle I-O
Jos kyse tosiaankin on psykopaatista, niin asia on vakava. Olen kuullut, että joku entinen koulukaveri haksahti sellaisen kanssa naimisiin - ja joutui jopa muuttamaan nimensä.
Koeta vielä parantua pitkästä piinasta, voi hyvinkin olla että jopa käytökseesi on jäänyt sellaisia "jälkiä" joiden vuoksi muutenkin näillä kymmenillä melko epätodennäköiset uudet ystävyyssuhteet ovat jääneet nollaan.
Tulevaisuus voi kuitenkin tuoda mitä vain. Onnea Sinulle elämääsi!