Uskaltauduin nyt kysymään täällä rahasta,
koska uskon että jokainen sijari varmasti ajattelee sitäkin puolta tämän hyvän asian kohdalla, jos ei ajattelisi niin tekisi työnsä hyvässä tahdossa ilman korvausta.
sellaista asiaa on mietityttänyt että maksetaanko sisaruksista kummastakin samansuuruinen summa vai maksetaanko vain toisesta kulukorvaus ja palkkio ja toisesta sisaruslisä ja palkkio?
koska uskon että jokainen sijari varmasti ajattelee sitäkin puolta tämän hyvän asian kohdalla, jos ei ajattelisi niin tekisi työnsä hyvässä tahdossa ilman korvausta.
sellaista asiaa on mietityttänyt että maksetaanko sisaruksista kummastakin samansuuruinen summa vai maksetaanko vain toisesta kulukorvaus ja palkkio ja toisesta sisaruslisä ja palkkio?
Vastaukset 9
Vanhimmat
hoitoaan voi verrata yhden lapsen hoitoon, eli kyllä kummastakin erikseen maksetaan kulukorvaus ja hoitopalkkio. Kummastakin on omat kulunsa ja menonsa. Saahan jokaisesta omastakin lapsesta lapsilisää erikseen. Ja vielä sellainen huomio, että kun tätä työtä ei voi vain rahasta tehdä, niin se näkyy jo siinä, että suurin osa sijaisperheistä hakee vain sitä yhtä lasta, vaikka sisaruksista saisikin puolet enempi rahaa. Mutta kun se työmäärä ja vaatteiden, ruuan ym. kulutuskin on ihan toisenlainen sitten, joten kyllä sisarusten ottajat ovat rahansa ansainneet.
aina ne kulut nousee kun lapsia on enemmän sisaruksia mietittiin sillä että olis ns. kaveri meidän kahdelle kotona olevalle lapselle kun se tässä jo arjes huomaa et jos on yks leikkikaveri niin siitä tulee riita, sitä pyrkii aina ottaan samaan aikaan kylään jokaiselle oman kaverin et ei tulis sitä riitaa vaikka onhan niitäkin kertoja et leikit menee hyvin yhteen vaikka olis pariton luku.
Pakko sanoa, että yhtään ei kannata laskea sen varaan, että sijoitetusta olisi kaveriksi biologisille lapsille.
Meillä on kolme lasta sijoituksessa ja aikoinaan heistä vanhin tuli sen ikäisenä, että olisi voinut sopia nuorimman biologisen lapsemme kanssa samoihin leikkeihin. Toisin kävi, sijoitettu lapsi on lievästi kehitysvammainen, äitinsä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vaurioittama ja yksi heikkous ovat kaverisuhteet l. niitä ei juuri ole, ei sen enempää koulukavereihin kuin kotona asuviinkaan.
Nuorimmalla meille sijoitetulla ei ole neurologisia poikkeavuuksia, mutta käytöshäiriöitä sitäkin enemmän - reilun kolmen meillä asutun vuoden jälkeen hän vasta opettelee leikkimistä yhden kaverin kanssa kerrallaan, ajoittain voi mennä puolikin tuntia ennen kuin hän saa hepulin ja alkaa lyödä kaveria tai ajaa tämän pois leikistä.
asiaa että varmasti voi niin olla et lapsella kehitysviivettä ja ei tule toimeen meidän omien kanssa tai ei pysty ylipäätänsä mihinkään kanssakäymiseen.
Mielummin ehkä ajattelen asian noin kun ottasin ainakaan yhtä ja et se olis nuorempi kun meidän omat koska se oli tosi vaikeaa meidän nuorimmalle ja myös tälle sijoitetulle kun joutuivat tappelemaan huomiosta.
perheen nuorimmaiseksi, just siksi, että saa sitten sen tarvitsemansa huomion, jota on niin kipeästi usein jäänyt vaille ja mikä kyllä yleensä sitten näkyy ihan arjessa. Ikäeroa voisi teidän omaan pienimpään olla sen verran reilusti, ettei mustasukkaisuutta niin syntyisi, puolin tai toisin. Itse huomasin meidän sijoitetun kohdalla sen, että kun ei ollut saanut viettää normaalia vauva-aikaa, eikä ollut siten saanut huomiotakaan tarpeeksi, näkyi hirvittävänä mustankipeytenä omalle pienimmällemme. Ikäeroa oli puolitoista vuotta kuitenkin, mut ei näköjään riittävästi. Koki koko ajan niin suureksi uhkaksi tämän oman lapsemme, mikä näkyi entistä suurempana huomionhakuna kaikin keinoin ja jopa agressiivisuutena omaamme kohtaan. Sellaisten lasten, jotka eivät turvallisesti kiintyneet kehenkään varhaislapsuudessa, voi olla vaikea sopeutua toisiin samanikäisiin sisaruksiin sijaisperheessä.Se on vaan tosiasia.
selvivitte? kummatkin tarvitsevat syliä ja aikaa,kuinka saitte arjen toimimaan?
ei kestänyt yhtään meidän lapsia ja taas sit vastaavasti meijän nuorin on niin kaikkien hellimä et se eikestänyt sitä et tuli kilpailua äitistä ja isistä
On lähes väistämätöntä, että sijoitukseen tuleva lapsi kaipaa huomiota huomattavasti enemmän kuin samanikäinen lapsi keskimäärin. Nämä lapset eivät ole saaneet vanhemmiltaan eivätkä lastenkodissakaan riittävästi nauttia aikuisen hoivasta ja huolenpidosta, joten heti kun tilaisuus tarjoituu, niin aletaan tankata hellyyttä, hoivaa ja huolenpitoa.
Meillä biologinen lapsi oli kolme vuotta vanhempi kuin ensimmäinen sijoitettu l. 4-vuotias, eikä hän osoittanut kovin paljon mustasukkaisuuden oireita - asiaan vaikutti tietysti sekin, että sijoitettu oli vasta 9 kk:n ikäinen vauva ja kehitykseltään 4 kk:n ikäisen tasolla l. oli kuin vauva olisi syntynyt taloon.
Nuorimman sijoitetun ja edellisen välillä on kolmen vuoden ikäero myös, nuorin oli jo leikki-ikäinen tullessaan ja vaatii vielä nyt kolmen vuoden päästä tulostaankin huomattavan paljon huomiota ja valvontaa. Sijoitukseen tuleva lapsi pyritään kyllä aina sijoittamaan perheen nuorimmaksi.
tämän lapsen kanssa kuin sijoittamalla lapsi toisenlaiseen perheeseen. Isommalla ikäerolla. Ei arjesta tullut mitään kun lapsi reakoi agressiolla pieneenkin oman lapsen kosketukseen ja huomioon, oma pienin oli jo aika ulalla ja reakoi kovasti. Nyt sijaislapsellamme menee paljon mukavemmin uudessa kodissa. Olemme silti tässä työssä edelleen.