moiks.
eli oon bi-tyttönen. ja ennenkuin tuomitsette mut joksikin wnb-teinariksi joka on bi vain koska se on muotia, en todellakaan ole sellainen. mutta siis, asiaan.
olin yhtee aikaa yhen itteeni pari vuotta vanhemman tytön kans. tämä tyttö on edelleen minulle todella todella tärkeä ystävä, ja enemmän. rakastan häntä yhä. kuitenkin, erottiin ihan ystävinä koska ihastuin yhteen ikäiseeni poikaan. tää poikakin sano pitävänsä musta. ja vaikka pidin tyttöystävästäni, halusin kuitenkin kokeilla olla tämän pojan kanssa - mistä ihminen tietää millainen on hänelle se oikea jos hän ei kokeile koskaan ketään muuta kuin yhtä ja samaa? ja kun silloin tuntui että mun ja sen tytön suhde oli vähän.. jumittanut. oltiin oltu yli kuukaus yhessä ja käyttäydyttiin yhä kuin ennenkin, silloin kun oltiin oltu viel pelkkiä ystäviä. vaik ei me kyllä käyttäydytty niinku mie muiden ystävieni kanssa, vaan toisaalta no.. me ollaan vähän outoja otuksia sen kanssa.
nyt oon siis ollut sen pojan kanssa noin kuukauden. mut koko ajan oon silti tykänny kans tosta exästä. ja nyt viimeaikoina oon lähentyny sen tytön kanssa enemmän ja nykyään en pysty ajattelemaan muuta kun sitä. ensimmäisenä aamulla ja viimesenä illalla se tulee mun mieleen. oon pari kertaa itkeny sitä kun en haluis loukata sitä poikaa, mut haluisin takasi exän luo.
tiedän että exäni haluaisi ehkä myös takaisin yhteen, mutta en sitten tiedä uskallanko ehdottaa poikaystävälleni että erottaisiin ystävinä.
koska rakastan ihan älyttömästi tuota tyttöä. pidän silti toki poikaystävästäni ja sattuu kun ajattelen niitä kertoja kun meilläkin on ollut hauskaa. silti, tuntuu välillä ettei me oikein osata olla. mesessä ei tule keskustelua, me ei oikein osata puhua eikä aina olla. ei keksitä mitään tekemistä kahestaan. ton tytön kanssa mulla on aina hauskaa ja aina on tekemistä, mesessä puhutaan ja meillä on pari yhteistä harrastustakin ja sen seurassa ei tunnu tyhmältä ees vaikka istuskella hiljaa. se tuntuu nimittäin poikaystäväni seurassa ollessani todella kiusaannuttavalta ja typerältä.
mutta joo, eli, kannattaako ehdottaa ystävinä eroamista? vai pysynkö tässä suhteessa, etten vain loukkaisi tuota poikaa mutta kidutan silti itteeni?
mä en todellakaan tiiä mitä tekisin...
eli oon bi-tyttönen. ja ennenkuin tuomitsette mut joksikin wnb-teinariksi joka on bi vain koska se on muotia, en todellakaan ole sellainen. mutta siis, asiaan.
olin yhtee aikaa yhen itteeni pari vuotta vanhemman tytön kans. tämä tyttö on edelleen minulle todella todella tärkeä ystävä, ja enemmän. rakastan häntä yhä. kuitenkin, erottiin ihan ystävinä koska ihastuin yhteen ikäiseeni poikaan. tää poikakin sano pitävänsä musta. ja vaikka pidin tyttöystävästäni, halusin kuitenkin kokeilla olla tämän pojan kanssa - mistä ihminen tietää millainen on hänelle se oikea jos hän ei kokeile koskaan ketään muuta kuin yhtä ja samaa? ja kun silloin tuntui että mun ja sen tytön suhde oli vähän.. jumittanut. oltiin oltu yli kuukaus yhessä ja käyttäydyttiin yhä kuin ennenkin, silloin kun oltiin oltu viel pelkkiä ystäviä. vaik ei me kyllä käyttäydytty niinku mie muiden ystävieni kanssa, vaan toisaalta no.. me ollaan vähän outoja otuksia sen kanssa.
nyt oon siis ollut sen pojan kanssa noin kuukauden. mut koko ajan oon silti tykänny kans tosta exästä. ja nyt viimeaikoina oon lähentyny sen tytön kanssa enemmän ja nykyään en pysty ajattelemaan muuta kun sitä. ensimmäisenä aamulla ja viimesenä illalla se tulee mun mieleen. oon pari kertaa itkeny sitä kun en haluis loukata sitä poikaa, mut haluisin takasi exän luo.
tiedän että exäni haluaisi ehkä myös takaisin yhteen, mutta en sitten tiedä uskallanko ehdottaa poikaystävälleni että erottaisiin ystävinä.
koska rakastan ihan älyttömästi tuota tyttöä. pidän silti toki poikaystävästäni ja sattuu kun ajattelen niitä kertoja kun meilläkin on ollut hauskaa. silti, tuntuu välillä ettei me oikein osata olla. mesessä ei tule keskustelua, me ei oikein osata puhua eikä aina olla. ei keksitä mitään tekemistä kahestaan. ton tytön kanssa mulla on aina hauskaa ja aina on tekemistä, mesessä puhutaan ja meillä on pari yhteistä harrastustakin ja sen seurassa ei tunnu tyhmältä ees vaikka istuskella hiljaa. se tuntuu nimittäin poikaystäväni seurassa ollessani todella kiusaannuttavalta ja typerältä.
mutta joo, eli, kannattaako ehdottaa ystävinä eroamista? vai pysynkö tässä suhteessa, etten vain loukkaisi tuota poikaa mutta kidutan silti itteeni?
mä en todellakaan tiiä mitä tekisin...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ööh..aika vaikee homma muuta en voi sanoo. En oikeen tiedä mitä kannattais tehä mut toisaalta miks kiduttaa itteensä? Jos et kerran tykkää kys. pojasta niin kannattaa varmaan erota. Onko se tärkeää että pysytte ystävinä vai..?? En tiedä mitä sanoa muutaku voimia vaan!