Puhutaanko täällä asiallisesti uusioperheistä? Itse kaipaisin tietoa millaisiin asioihin pitäisi varautua, jos mieheni lapsi muuttaa meille. Eli isästä tulisi lähihuoltaja.
Olen miettinyt asiaa niin, että tilannetta voi verrata omalta ja lasteni osalta tilanteeseen jossa perheeseen muuttaa sijaislapsi. Tämä lapsi on toki meille tuttu, muttemme ole koskaan viettäneet arkea yhdessä.
Minä en voi päättää asiaa, eikä päätös onneksi minulle kuulukkaan. Otan lapsen avosylin vastaan jos tuohon tilanteeseen päädytään, mutta hiukan pelottaa millaisia sopeutumisongelmia voi lasten yhteen sovittamisessa tulla. Näin "perheenlisäyksen" yhteydessä.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa, tiesin toki lapsesta, mutta silloin asiat olivat toisin, lapsi on asunut heidän erostaan saakka äidillään. Tilanteeseen on nyt tulossa muutos, meistä riippumattomista syistä.
Lapset hyväksyivät mieheni vähin erin ja tulevat nyt hyvin toimeen keskenään, mutta yhden koulukkaan siirtoistutus perheeseen tuskin on ihan mutkaton juttu.
Onko täällä ketään jolla olisi kokemusta vastaavasta tilanteesta. Miten kauan tuo kuohunta vaihe kestää? Itse varaudun vuodesta kahteen vuoteen, joka tuntuu sikäli pelottavalta että tuolloin kaikki lapsemme lähenevät jo murrosikää ja muutakin kuohuntaa on kai luvassa hormonimyrskyissä :)
Olen miettinyt asiaa niin, että tilannetta voi verrata omalta ja lasteni osalta tilanteeseen jossa perheeseen muuttaa sijaislapsi. Tämä lapsi on toki meille tuttu, muttemme ole koskaan viettäneet arkea yhdessä.
Minä en voi päättää asiaa, eikä päätös onneksi minulle kuulukkaan. Otan lapsen avosylin vastaan jos tuohon tilanteeseen päädytään, mutta hiukan pelottaa millaisia sopeutumisongelmia voi lasten yhteen sovittamisessa tulla. Näin "perheenlisäyksen" yhteydessä.
Kun menin naimisiin mieheni kanssa, tiesin toki lapsesta, mutta silloin asiat olivat toisin, lapsi on asunut heidän erostaan saakka äidillään. Tilanteeseen on nyt tulossa muutos, meistä riippumattomista syistä.
Lapset hyväksyivät mieheni vähin erin ja tulevat nyt hyvin toimeen keskenään, mutta yhden koulukkaan siirtoistutus perheeseen tuskin on ihan mutkaton juttu.
Onko täällä ketään jolla olisi kokemusta vastaavasta tilanteesta. Miten kauan tuo kuohunta vaihe kestää? Itse varaudun vuodesta kahteen vuoteen, joka tuntuu sikäli pelottavalta että tuolloin kaikki lapsemme lähenevät jo murrosikää ja muutakin kuohuntaa on kai luvassa hormonimyrskyissä :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllähän sitä osaa käsitellä kun tietää puhumisen yhteiset päätökset etc etc. mutta helppoa ei aina noiden teinien kanssa ole:)
mutta se vaihe voi kyllä mennä vuodessa kahdessa(kin) sopeutuminen siis. mutta teinien kanssa tulee aina pientä sanomista.. mutta mukavaakin on:)
jos lapset tuntevat sinut ja sinä he voi se mennä ihan hyvin alusta alkaenkin. mutta ns omat tilat huone paikka jossa lapsikin voi rauhoittua tietyissä tilanteissa vois olla aikas ok. meillä jokaisel lapsel oma huoneisto ja muuta oleskelu tilaa:)
Toivota lapse tervetulleeksi perheeseen. Hän on miehesi lapsi ja se riittää. Sinun ei tarvitse miettiä asioita sen enempää kuin olla vain oma itsesi. Lapsi ei odota mitään ja toivottavasti sinkään et lapselta. Lapsi ei rakasta sinua ja memee aikaa ennenkuin hän edes luottaa sinuun. Mutta aikuisena sinä ymmärrät tämän ja annat lapselle aikaa sopeutua.
lapseni ottivat uuden puolisoni hienosti vastaan .Eivät ole koskaan sanoneet pahaa sanaa puolin ja toisin.Käydään syömässä ja harrastetaan yhdessä.Enemmänkin mietin sitä,miten lapsesi hyväksyvät uuden tulokkaan,ssinä voi tulla vaikeuksia.meillä ei onnistunut,koska hänen yksi lapsistaan oli huumeiden käyttäjä.Hänen lapsensa eivät muista eivätkä tule meille,aika outo valinta.Jokainen osansa valitsee ei sitä kukaan voi ketään pakottaa.
sekava kirjoitus...
Moi. Jatkatte teidän normaalia arkea ja et mieti etukäteen kun et voi tietää mitä tuleman pitää. Etkä ala sirkustelemaan tyhjän päiväisiä lettukestejä;) Lapset sopeutuu eikä siitä täydellistä tule kuitenkaan. Ja te sopeudutte, kun ette odota mitään. Eikä siinä voi tietää aikaakaan kauan menee. Riitoja tulee kuitenkin ja nahisteluja ja rajojen hakemista, teillä kaikilla eli myös aikuisilla. Alku voi mennä tosi hyvin ja sitten tulee alamäki tai sitten ei. Helpompaa on minusta, kun on molempien lapset lähejä. psst. Ja se tenava ei sitten rakasta sua yhtään sen enempää kuin sinäkään sitä, eikä sun edes tartte ja lapsi ei sitä edes vaadi. Ei itseltään sen enempää kuin sinultakaan;) Onnea.
Varoituksen sana,silti ota vastaan; sopikaa miehesi kanssa yhdessä pelisäännöt,mitkä ovat kenenkin hoidettavia asioita perheessä.Pitäkää niistä kiinni myös, että oppivat vastuunkannon.Ilmoittaa pitää kotiin, myös äitipuolelle, jos sattuu olemaan lähin apu. Meille tuli lapsi, jonka sääntöjä tossukkaisä ei sitten koskaan saanut aikaisiksi kanssani sopia, ja nyt on "helvetti irti!" Olen itse aikeissa lähteä litomaan koko liitosta turhautumiseni takia.Lapsi makaa sängyssä koulun jälkeen koko illan päivästä toiseen, eikä isä ymmärrä viedä hoitoon!