Mä en tiiä mille palstalle tääki kuuluis, mut ihan sama. Laitan tänne nyt kuitenki.
Kerron tähän pariki juttua. Mun laiffist ja tällei.
Eli mun elämä on ollu ihan sekavaa tähän asti. Ala-aste meni ihan normaalisti. Se oli mun hyvää aikaa. Oli ystävii eikä koskaan tylsää. Ylä aste meni vaikeemmaks, ku kaverit katos. Minä muutuin ja muut muuttu. Se oli jotain sellasta mitä ei ollu odottanu. Oma tyyli muuttu. Olin yksin. En sit tiiä, että olinko yksin sen takia et oisin oikeesti ollu niin paska jätkä ettei ketään kiinnostanu, vai jättäydyinkö mä yksin tahallani. Ehkä työnsin kaverit pois luotani ku yritin selvittää et ketkä on mun tosiystävii ja ketkä ei... Siinä sit istuin kaikki päivät yksin himas kiroomas elämää ja skriivaamas tekstei.
Sit tuli se vaihe et piti päättää tulevaisuuden ammatti. Ois pitäny päättää mitä haluu isona tehä koko loppu elämänsä. Silloin mulla oli jo unelma. Niin suuri unelma et tiesin jo silloin ja tiedän edelleen et mä en pysty yksin sitä toteuttamaan. Mä tiesin siis mikä haluisin olla isona. En todellakaan mikään putkimies tai poliisi ja matemaatikko. Mut siihen "ammattiin" ei ookkaan koulutusta. No kuitenkin. Lähin sit pyrkimään nuorten ja vapaa-ajan ohjaajaks ku en muuta kovin kiinnostavaa keksiny. En sit päässy sinne ja harmikseni jouduin niin paskaan paikkaan että... Jouduin nääs talouskouluun. Jätin sen paskan kesken ku en kestäny sitä.
Mä en oo koskaan uskaltanu kertoo porukoille siitä mun unelmasta. Pelkään kai että ne tyrmää sen täysin. Mutsi päätti sit pistää mut ammatinvalinta psykologille. Siellä sit tuli esille seuraavia juttuja: Mä haluisin auttaa ihmisiä, olla tekemisissä nuorten kanssa, tehä taidetta, kirjottaa juttuja, vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Ja mikäs ammatti nyt sit sisältää tollasia juttuja? Ei oikeestaan mikään, paitsi just se yks. Se mun unelma: Rap artisti Siis toi kattaa kaiken sen mitä mä haluunki. Pystyisin oleen tekemisis nuorten kanssa. Pystyisin auttamaan ihmisiä. Saisin kirjottaa riimejä päivät pitkät. Saisin mahdollisuuden vaikuttaa koko yhteiskuntaan, tai ei ehkä koko yteiskuntaan, mutta koko Suomeen ainakin.
Oltiin eilen kaverin kanssa juomassa. Se oli paskin juomareissu ikinä. Eilinen ja tämä päivä on ollu varmaan mun elämäni sekavimmat päivät:
Alku ilta meni ihan mukavasti. Broidi oli kuskina ja kaikil oli mukavaa. Olin ite ottanu pari ja mun selväpäinen tyttöystävä istu mun sylissä etupenkillä. Silloin mä nautin mun elämästä todella. Mulla oli niin hyvä fiilis että. Sai suudella siinä omaa muijaansa ja pitää hauskaa frendien kanssa.
Mutta ei sitä hauskuutta ja iloa kauheen kauaa kestänykkään. Mun tyttö tuli känniin ja päätti mennä sitte yhen toisen jätkän syliin istumaan. Siellä ne sitte pussaili takapenkillä meiän tilataxissa. Siinä vaiheessa mua alko vituttaa. Eikä menny aikaakaan ku mun paras kaveri yrjös autoon. Sillä oli pää ihan sekasin ja se juos sitte ulos oksentamaan. Ei voitu lähtee kaverin kaa himaankaan ku mun porukat ois tajunnu et oltiin juomassa.
Sitten ei suostunu kaveri tulemaan enää autoon. Se halus kävellä. No ei me tietenkään voitu jättää sitä sinne pakkaseen kävelemään. Otettiin se aina välillä kyytiin ja sit ku sitä alko oksettaa niin päästettiin se ulos.
Ja piti sit lopulta käydä niinki, että meigääki alko oksettaa. Huusin broidille et pysäyttää auton. Sain just oven auki ku laatta lens. Kaaduin pää edellä sit ulos autosta ja jäin siin maahan makaamaan ja laattaamaan. Satuttiin olemaan keskellä toria ja tottakai siihen alko tulee jotain tyyppejä amiskieseineen. Ja mitähän meigä tuumi siel maassa: "Joo. Mun muija kismailee toisen jätkän kanssa takapenkillä. Mun paras kaveri haahuilee jossain kylillä eikä kukaan tiiä missä siellä. Mä makaan maassa ja oksennan samalla ku jengiä kyylää ympärillä" Eli kyllähän siinä vitutti.
Oisin vetäny sitä mun muijan varastanutta turpaan mutta kun en kertaakaan ite nähny niitten kismaavan. Enkä ois kyllä halunnukkaan nähä.
Sit lopulta päästiin lähtemään siitä torilta. Löydettiin mun frendi ja mentiin meille. Ja tietysti siellä viel yks jannu oksentaa meijän autoon. Mua vitutti aivan suunnattomasti. Sit päästiin lopulta frendin kans nukkumaan ja broidi lähti viemään muita himoihinsa.
No sit kun aamulla heräsin niin oli tietysti aivan helvetin paska fiilis. Frendi oli lähteny jo himaansa. Sit siinä tekstasin mun muijan kanssa edellisen illan tapahtumista ja se ilmotti, että se ei tykkää musta. Ku pääsin ylös sängystä ni huomasin että mun reppu oli ihan oksennuksessa. Lapaset ja pipo oli kadonnu johki ja vieläkään en tiiä missä ne on. Sitten tuli ilta ja arvatkaa vaan jäinkö mutsille kiinni tupakoinnista.
Sitten tos vähän aikaa sitten kävin röökillä ku mutsi ja faija oli jo nukkumassa. Kirosin siinä rööki suussa mun elämää ja sitä miten musta ei oo mihinkään. Ja sit se tapahtu. Näin tähden lennon. Ekan kerran mun elämässä mä näin tähden lennon! Tuli sellai fiilis et "Ei niin paljon paskaa, ettei jotain hyvääkin" Tottakai sit toivoin paremman elämän ja uran rap artistina.
Nyt sit nähään onko Jumala hylänny mut vai ei. Aion tosissani yrittää elää kunnon elämää. Jos Jumala vaik palkitsis mut rap uralla.
Ja tosiaan http://kavereita.net/user.php?username=Umpikuja
Kerron tähän pariki juttua. Mun laiffist ja tällei.
Eli mun elämä on ollu ihan sekavaa tähän asti. Ala-aste meni ihan normaalisti. Se oli mun hyvää aikaa. Oli ystävii eikä koskaan tylsää. Ylä aste meni vaikeemmaks, ku kaverit katos. Minä muutuin ja muut muuttu. Se oli jotain sellasta mitä ei ollu odottanu. Oma tyyli muuttu. Olin yksin. En sit tiiä, että olinko yksin sen takia et oisin oikeesti ollu niin paska jätkä ettei ketään kiinnostanu, vai jättäydyinkö mä yksin tahallani. Ehkä työnsin kaverit pois luotani ku yritin selvittää et ketkä on mun tosiystävii ja ketkä ei... Siinä sit istuin kaikki päivät yksin himas kiroomas elämää ja skriivaamas tekstei.
Sit tuli se vaihe et piti päättää tulevaisuuden ammatti. Ois pitäny päättää mitä haluu isona tehä koko loppu elämänsä. Silloin mulla oli jo unelma. Niin suuri unelma et tiesin jo silloin ja tiedän edelleen et mä en pysty yksin sitä toteuttamaan. Mä tiesin siis mikä haluisin olla isona. En todellakaan mikään putkimies tai poliisi ja matemaatikko. Mut siihen "ammattiin" ei ookkaan koulutusta. No kuitenkin. Lähin sit pyrkimään nuorten ja vapaa-ajan ohjaajaks ku en muuta kovin kiinnostavaa keksiny. En sit päässy sinne ja harmikseni jouduin niin paskaan paikkaan että... Jouduin nääs talouskouluun. Jätin sen paskan kesken ku en kestäny sitä.
Mä en oo koskaan uskaltanu kertoo porukoille siitä mun unelmasta. Pelkään kai että ne tyrmää sen täysin. Mutsi päätti sit pistää mut ammatinvalinta psykologille. Siellä sit tuli esille seuraavia juttuja: Mä haluisin auttaa ihmisiä, olla tekemisissä nuorten kanssa, tehä taidetta, kirjottaa juttuja, vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Ja mikäs ammatti nyt sit sisältää tollasia juttuja? Ei oikeestaan mikään, paitsi just se yks. Se mun unelma: Rap artisti Siis toi kattaa kaiken sen mitä mä haluunki. Pystyisin oleen tekemisis nuorten kanssa. Pystyisin auttamaan ihmisiä. Saisin kirjottaa riimejä päivät pitkät. Saisin mahdollisuuden vaikuttaa koko yhteiskuntaan, tai ei ehkä koko yteiskuntaan, mutta koko Suomeen ainakin.
Oltiin eilen kaverin kanssa juomassa. Se oli paskin juomareissu ikinä. Eilinen ja tämä päivä on ollu varmaan mun elämäni sekavimmat päivät:
Alku ilta meni ihan mukavasti. Broidi oli kuskina ja kaikil oli mukavaa. Olin ite ottanu pari ja mun selväpäinen tyttöystävä istu mun sylissä etupenkillä. Silloin mä nautin mun elämästä todella. Mulla oli niin hyvä fiilis että. Sai suudella siinä omaa muijaansa ja pitää hauskaa frendien kanssa.
Mutta ei sitä hauskuutta ja iloa kauheen kauaa kestänykkään. Mun tyttö tuli känniin ja päätti mennä sitte yhen toisen jätkän syliin istumaan. Siellä ne sitte pussaili takapenkillä meiän tilataxissa. Siinä vaiheessa mua alko vituttaa. Eikä menny aikaakaan ku mun paras kaveri yrjös autoon. Sillä oli pää ihan sekasin ja se juos sitte ulos oksentamaan. Ei voitu lähtee kaverin kaa himaankaan ku mun porukat ois tajunnu et oltiin juomassa.
Sitten ei suostunu kaveri tulemaan enää autoon. Se halus kävellä. No ei me tietenkään voitu jättää sitä sinne pakkaseen kävelemään. Otettiin se aina välillä kyytiin ja sit ku sitä alko oksettaa niin päästettiin se ulos.
Ja piti sit lopulta käydä niinki, että meigääki alko oksettaa. Huusin broidille et pysäyttää auton. Sain just oven auki ku laatta lens. Kaaduin pää edellä sit ulos autosta ja jäin siin maahan makaamaan ja laattaamaan. Satuttiin olemaan keskellä toria ja tottakai siihen alko tulee jotain tyyppejä amiskieseineen. Ja mitähän meigä tuumi siel maassa: "Joo. Mun muija kismailee toisen jätkän kanssa takapenkillä. Mun paras kaveri haahuilee jossain kylillä eikä kukaan tiiä missä siellä. Mä makaan maassa ja oksennan samalla ku jengiä kyylää ympärillä" Eli kyllähän siinä vitutti.
Oisin vetäny sitä mun muijan varastanutta turpaan mutta kun en kertaakaan ite nähny niitten kismaavan. Enkä ois kyllä halunnukkaan nähä.
Sit lopulta päästiin lähtemään siitä torilta. Löydettiin mun frendi ja mentiin meille. Ja tietysti siellä viel yks jannu oksentaa meijän autoon. Mua vitutti aivan suunnattomasti. Sit päästiin lopulta frendin kans nukkumaan ja broidi lähti viemään muita himoihinsa.
No sit kun aamulla heräsin niin oli tietysti aivan helvetin paska fiilis. Frendi oli lähteny jo himaansa. Sit siinä tekstasin mun muijan kanssa edellisen illan tapahtumista ja se ilmotti, että se ei tykkää musta. Ku pääsin ylös sängystä ni huomasin että mun reppu oli ihan oksennuksessa. Lapaset ja pipo oli kadonnu johki ja vieläkään en tiiä missä ne on. Sitten tuli ilta ja arvatkaa vaan jäinkö mutsille kiinni tupakoinnista.
Sitten tos vähän aikaa sitten kävin röökillä ku mutsi ja faija oli jo nukkumassa. Kirosin siinä rööki suussa mun elämää ja sitä miten musta ei oo mihinkään. Ja sit se tapahtu. Näin tähden lennon. Ekan kerran mun elämässä mä näin tähden lennon! Tuli sellai fiilis et "Ei niin paljon paskaa, ettei jotain hyvääkin" Tottakai sit toivoin paremman elämän ja uran rap artistina.
Nyt sit nähään onko Jumala hylänny mut vai ei. Aion tosissani yrittää elää kunnon elämää. Jos Jumala vaik palkitsis mut rap uralla.
Ja tosiaan http://kavereita.net/user.php?username=Umpikuja
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan hyvää tekstiä, tästä se lähtee! tsemppiä!
Hyvin kirjoitat! Ei tekstisi ollu sekavaa. TSEMPPIÄ SULLE ELÄMÄSSÄ ETEENPÄIN! Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin. Eiks sitä niin sanota..? Ja sulla on hyviä riimejä, käväsin kattomassa.
Toivottavasti pääset joskus tekemään sitä mitä oikeesti haluut :)
Tsemppiä, toivottavasti pääset tekee elämässäs jotain mitä oikeesti haluat... kävin kattoo noit sun riimei, toivotaan et niistä tulee myöhemmin myös biisejä, vaikutti khyl aika kovalta matskulta... ;)
hyvä ku pystyt kirjottaa asioita ja tunteita ylös. tosi paljon tsemppiä ja hyvä ku ymmärsit että ei kaikki olekaan niin paskaa.. :)